Image

Muotokuvamaalari Dome Karukoski


Tolkien-elokuva on näytön paikka ohjaaja Dome Karukoskelle.
Kuvat Johanna Myllymäki

Dome Karukosken Fox Searchlight -studiolle ohjaama Tolkien kertoo fantasiakirjailija J. R. R. ­Tolkienin kasvutarinan. Elokuva sijoittuu yliopistomiljööseen sekä rintamalle Sommeen, jossa 700 000 nuorta miestä kuoli kesällä ja syksyllä 1916. Karukoski tekee historiaa: edellisestä suomalais­ohjaajan Hollywood-debyytistä (kyllä, se oli Renny Harlin) on yli 30 vuotta. Siksi Tolkien on näytön paikka Karukoskelle: onko se alku ohjaajan uralle Hollywoodissa vai ensimmäinen ja viimeinen Karukosken Hollywood-elokuva?

Miten Hollywood kiinnostui sinusta?

Esikoiselokuvani Tyttö sinä olet tähti jälkeen tuli ensimmäisiä tunnusteluja. Jälkikäteen tiedän, että heillä ei voinut olla aavistusta, millainen elokuvantekijä olen. En tiennyt sitä itsekään silloin.

Kilpailua tuolla on vaikea ymmärtää. Agentuurien tyypit saavat eteensä tuhat elokuvaa vuodessa, kaikki maailman elokuvat, joissa on joku talentti, jolle voisi olla käyttöä. Loppuun asti he katsovat niistä ehkä parikymmentä.

Leijonasydän oli ilmiö Toronton festivaaleilla 2013. Samat studioiden tyypit saattoivat katsoa sitten Mielensäpahoittajan ja Tom of Finlandin. Sitten he ehkä tiesivät, kuka minä olen.

Elämäkertaan kohdistuu aina odotuksia. Miten ne eroavat Tom of Finlandissa ja Tol­kienissa, jotka ovat kumpikin taiteilijamuotokuvia?

Suurin paine on se, että joku tulee sanomaan, että tuo ei ole se mies jonka tiedän. Tompasta tiedettiin jo ennen kuvauksia, että monien mielestä siinä pitäisi olla enemmän seksiä. Päätimme kuitenkin keskittyä taiteilijuuteen.

Tässä ei nähdä piippua polttavaa vanhaa kirjailijaa. Ehkä se on joillekin pettymys.

Miten päädyit tekemään Tolkienin?

Olin saanut Tolkienin kässärin alkuvuodesta (2017). Siinä oli hyvä ja koskettava tarina, mutta käsikirjoituksena se oli levällään. Tapasin Searchlightin väkeä ja kerroin, millaisia muutoksia haluaisin tehdä.

Huhtikuussa Tom of Finland sai Yhdysvaltojen-ensiesityksensä Tribecan festivaaleilla New Yorkissa, josta olin matkalla lentokentälle ja Suomeen, kun agenttini soitti. Oli perjantai. Agenttini käski lentämään Los Angelesiin: maanantaina pitää tavata Tolkienin tuottajat.

Annanko mahdollisuuden mennä ohi? En lentänyt Suomeen. Maanantaina tuottajat sanoivat, että mahtavaa kun olet mukana, syyskuussa kuvataan.

Klassinen Hollywood-hetki! Pian lennettiin tapaamaan näyttelijäehdokkaita ja käsikirjoittajaa. Kun epäilin, miten tämä saadaan kasaan, agenttini sanoi, että tämä on Fox Searchlight – jos he haluavat tehdä jotain, se tapahtuu.

Taru Sormusten herrasta -faneille Tolkien on puolijumala. Miten elämäkertaelokuvan rajaus pitää tehdä?

Elämäkertaelokuvassa kyse on juuri rajauk­sesta. Tolkienin aikaskaala on pari­kymmentä vuotta eli rajatumpi kuin Tompassa. Me emme koskaan löytäneet Tom of Finlandin elämästä viittä vuotta, joihin olennainen olisi tiivistettävissä.

Elokuva kertoo, miten Tolkienin mielikuvitus rakentuu. Päähenkilö on nuori mies elämänsä alussa. Lähestymme asiaa niin, että nämä kokemukset luovat ne visiot, jotka vuosia myöhemmin siirtyvät paperille.

Hollywoodin resursseilla on varmasti ihanaa tehdä elokuvaa. Mutta mitä riskejä siihen hellimisen kulttuuriin liittyy?

Jos alat tehdä sitä, mitä ajattelet että sinulta halutaan, se on luovuudelle kuin Sauronin isku. Jokainen, joka ymmärtää vähänkin elokuvan päälle, voi ohjata Hollywood-studion huomassa elokuvan. Ympärillä on loistava koneisto. Hevoset saadaan kaatumaan kuvassa juuri oikeaan paikkaan. Kun storyboard on valmis, se toteutetaan.

Mutta jos et osaa kertoa tarinaa omalla tavalla, päällesi kävellään. Aina joku sanoo, mikä toimii yleisölle, ja jos kuuntelet, rohkeutesi on mennyttä. Rohkeus ei ole sitä, että tekee itsetarkoituksellisesti vain taiteellista. Pitää olla persoonallinen.

Oma ääni pitää löytää ensin itse, jotta muut voivat löytää sen. Ensin pitää ymmärtää, mitä itse rakastaa.

Tolkien maksoi yhdeksän kertaa niin paljon kuin Leijonasydän ja ainakin neljä kertaa niin paljon kuin Tom of Finland. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Jos tulee idea, se voidaan toteuttaa. Suomessa siihen menee aikansa, jos ylipäänsä on varaa: ainakin pitää hakea se lelu, kuten kameran puomi tai valaistuskalustoa. Tässä systeemissä kaikki on jo odottamassa.

Meillä oli Sommen taistelukohtauksia varten paikalla 12 ratsastajaa ja hevosta. Ei lasketa, ovatko he muutamia ylimääräisiä päiviä odottamassa. Olisi vaikeampaa, jos he eivät olisi käytettävissä. Hevosille rakennettiin tallit kuvauspaikan viereen.

Somme-kohtauksia kuvattiin marraskuussa. Kuvauspaikan vieressä odotti valoille nosturi, josta valaistaisiin koko pelto, mikäli illalla pitäisi kuvata päiväs­aikaan sijoittuvaa jaksoa. Se oli siinä pari viikkoa ja sitä tarvittiin vasta toisella viikolla. Niin isoa nosturia ei Suomessa käytetä koskaan – se näkyi Manchesterin lentokentälle saapuvista koneista ja sen vuokra maksoi jotain 20 000 euroa päivässä. Mutta sekin tulee halvemmaksi kun lisäpäivän budjetoiminen sadan hengen työryhmälle, sadalle avustajalle ja näyttelijöille.

Auttavatko nämä ”lelut” elokuvanteossa?

Ne eivät takaa parasta mahdollista elo­kuvaa – muutenhan kaikki hyvä tulisi Holly­woodista. Energia tulee ihmisistä, ja resursseilla sitä voidaan ylläpitää.

En koskaan Leijonasydäntä tehdessä tuntenut, että tarvittaisiin enempää rahaa. Siinä oli paras käsikirjoitus, mitä me osattiin tehdä. Joo, halusin välillä kuvata jotain uusiksi, mutta energia Leijonasydämessä syntyi näyttelijöistä, puvustajasta, valaisijasta, yhteisestä fiiliksestä. Ei ole taetta, että tekisin sadalla miljoonalla dollarilla paremman elokuvan kuin Leijonasydän. Jos ohjaajalla ja työryhmällä ei ole näkemystä, raha ei auta.

Asut yhä Suomessa. Miksi?

Hollywoodin maailmassa on ainoastaan 18-tuntisia päiviä. Se on armotonta. Agentti lähettää jotain: lue tämä. Vastaan etten ehdi, teen jo 18 tunnin päivää! Se vastaa, että lue. Sähköpostia tulee joulupäivänä.

Häviämisen pelkäämisen mentaliteetti hallitsee kaikkia. Joillekin se tuottaa hulluutta ja maanisuutta, josta jalostuu jotain hyvää. Se aiheuttaa myös sairasta kilpailua.

Siksi arvostan ja rakastan Suomea. Sitä, että on heinäkuu ja ketään ei saa kiinni. En ollut pitänyt lomaa vuosiin ennen kuin saimme Harri Ylösen kanssa Tolkienin leikkauksen valmiiksi.

Heinäkuussa voi tuijottaa tyhjyyteen. Onkivapa, saunan laude. Se neljän viikon hiljentyminen on yhteiskunnassa valtavan arvokasta.

Julkaistu: 2.5.2019