Mikä minuun meni, kun annoin historiani ensimmäisen pessimistisen lausunnon?
Seuraavalla valtiovierailulla mamma Stubb voisi pukeutua kuin normaali suomalainen nainen, Munkkiniemen herra puhisee.
1.4. Ylösnoussut Jeesus ”lillasti” häiritsee syntymäpäiviäni, mutta sportti pelastaa. HIFKin voitto Pelicansista saa ymmärtämään paremmin pientenkin ihmisten ylösnousuja.
3.4. Opetan Kiovassa Zelenskyille poliittista filosofiaani: ”Toivon, että ei tapahdu mitään pahaa, ja siksi uskon, ettei tapahdu mitään pahaa, joten mitään pahaa ei tapahdu”. Zelenskyi katsoo ensin ympärilleen, sitten epäuskoisesti minuun. Minulla on uusi opetuslapsi.
6.4. Näin maailma muuttuu. Toivon USA:lta mahdollisimman paljon aseita Suomeen eikä kukaan sano mitään. Jännittää, mitä seuraavaksi keksin. Minun ansiostani Suomi voisi lopettaa rauhanjärjestötkin turhina.
”Illalla jouduinkin korjaamaan realismini takaisin optimistiksi.”
10.4. Vihdoin Naton päämajassa Brysselissä. Nuorekkaalla katukielellä ilmaistuna ”se tunne, kun Linnanmäen mittauksessa on vihdoin yli 140 cm pitkä ja pääsee kaikkiin laitteisiin”.
11. 4. ”Asia, joka pitää minua hereillä öisin on, että Putin ja Venäjä ovat niin kyynisiä, että ihmiselämä ei merkitse heille mitään.” Mikä minuun oikein meni? Annoin eilen erehdyksessä historiani ensimmäisen pessimistisen lausunnon, ja illalla jouduinkin korjaamaan realismini takaisin optimistiksi.
16.4. Tätä sekoilun määrää! ”Privabileet” rikkaimmille tukijoilleni loppuivat vasta klo 19.54, kiihkeimmässä vaiheessa Tomas Ledinin garage punk -klassikkoa Sommaren är kort tuskin kuuli kohteliaan puheensorinan alta.
17.4. Kerron Ruotsin televisiossa, että jos valmistautuu sotaan, sitä ei tapahdu, ja jollain hämärällä tavalla olen besviken (pettynyt?), että hymyni lannistavuuden takia kukaan ei uskalla kutsua ajatteluani taikauskoksi. Tätäkö on… kasvu?
18.4. Huh! Eilisessä negatiivisuuden suossa oli opettavaista rämpiä, koska nousin sieltä entistä positiivisempana ja energisempänä hymyilemään lenkkiasuiselle turvamiehelleni, jonka väsyneen, liki murhanhimoisen katseen takaa paistaa joka-aamuinen taitavasti pidätelty rakkaus.
23.4. Iloitsen, että HS on valjastanut politiikan kovimmat tykit analysoimaan Ruotsin vierailuani ja presidenttiyttäni. ”Lyhyt helmalinja on itse asiassa leimannut koko Stubbin alkukautta”, kirjoittaa professori Sami Sykkö viisaaseen tapaansa puvuntakistani.
24.4. Mamma Stubbin saama huomio Ruotsissa sillä tasolla, että pyysin häntä pukeutumaan seuraavalle valtiovierailulle niin kuin normaali suomalainen nainen.
26.4. Jos olisin joku muu kuin olen, voisi olla demokratian kannalta hämmentävää, että presidenttiyteni eräs kohokohdista tulee olemaan esiintyminen syksyllä Marja Hintikan Sukuni salat -ohjelmassa, jossa paljastan olevani kuninkaallinen.
27.4. Toivon ja uskon, ettei kansanedustaja Vornasen aseenheiluttamisen seurauksena kukaan muista 6.4. antamaani lausuntoa siitä, että Suomeen pitäisi saada lisää aseita.
1.5. Vappua häiritsee kirjailija Paul Usterin (?) poismeno. Toivottavasti eivät kaiva Areenasta esiin sitä ohjelmaa, jossa Sauli haastattelee Usteria. Sitä peläten vaihdoin triathlonistin ketteryydellä vapputilaisuuden puheeseeni ”sportin” tilalle sanan ”kulttuuri”: ”Kulttuuri on meille tärkeä huoltovarmuus.”
