Apu

Munamies Riku Nieminen on monilahjakkuus



Munamies Riku Nieminen on monilahjakkuus

Zeitgeist-liikkeeseen kuuluva näyttelijä ei voi sietää epäoikeudenmukaisuutta.
Teksti Emilia Pyykkönen

Alkuvuoden suosituinta televisioilmiötä ei tarvitse kauan miettiä. Se on Putous-ohjelman Munamies. Riku Niemisestä, 24, miehestä hahmon takaa, tiedetään kuitenkin vain vähän. Asiaan on tulossa muutos.

– En ole eläessäni antanut yhtä paljon haastatteluita, kuin pelkästään viime viikolla annoin, Nieminen virnistää.

Toimittajat ovat halunneet tietää samoja asioita kuin Putousta seuraavat katsojatkin. Miten Riku keksi Munamiehen? Sattuuko kyykkyasennossa pyyhältäminen? Ja pelkääkö nuori näyttelijä leimautumista?

Riku kertoo Munamiehen syntyneen satunnaisesta ajatuksesta sketsihahmoa suunnitellessa. Vielä ennen ensimmäistä lähetystä Riku ajatteli, että hahmo on liian absurdi.

Kyykkyasento tuntuu säärissä, ja leimautumista tuntuvat pelkäävän muut enemmän kuin näyttelijä itse.

– Kateuden sijaan kollegat tuntuvat ennemmin jakavan minulle empatiaa. He pudistelevat päätään, että tiedätkö, mitä olet mennyt tekemään? Minulla ei ole mitään Munamies-keikkoja vastaan, mutta teen niitä muiden töideni ja aikataulujeni puitteissa, Riku painottaa.

SIIRRYTÄÄN MUNAMIEHESTÄ Riku Niemiseen. Lapsuutensa ja nuoruutensa Kajaanissa viettänyt Riku innostui näyttelemisestä nähtyään 8-vuotiaana Jim Carreyn Mask-elokuvan. 12-vuotiaana hän näytteli ensimmäisen kerran ammattimaisessa produktiossa Kajaanin Kaupunginteatterissa.

– En muista, että minua olisi lapsena pakotettu mihinkään. En usko, että vanhemmat ovat tietoisesti noudattaneet mitään kasvatusmetodeita. Olen saanut itse vapaasti valita kiinnostuksen kohteeni ja harrastukseni. Eikä minua pakotettu ihmisten ilmoille, jos tarvittaessa halusin olla omissa oloissani. Yksin ollessani tykkäsin muun muassa purkaa vanhoja kassakoneita, ja tarkastella mekanismeja, joilla ne toimivat.

Riku harrasti paljon ja monipuolisesti. Telinevoimistelu, kilpatanssi, rumpujen soitto ja näytteleminen olivat nuoren Niemisen lajeja. Suunta ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen oli selvä: Kajaani jäi taakse, kun Riku pääsi Teatterikorkeakouluun ensimmäisellä yrittämällä.

– Jännitin pääsykokeiden tuloksia loppuun asti. Minua värisyttää vieläkin, kun muistelen tilannetta. Tulokset tulivat kello 12 tietylle nettisivulle. Päivitin sivua jo minuutteja ennen määräaikaa siltä varalta, että tulokset tulisivat vähän aikaisemmin. Tulosten ilmestyttyä lähdin plaraamaan tietoja nimi nimeltä. Kun näin oman nimeni, tunsin pyyteetöntä iloa, juoksin ja huusin ympäri kämppää. Taisin soittaa ensimmäiseksi kajaanilaiselle isoäidilleni, joka on aina ollut tärkeä tukijani. 

Teatterikoulussa Rikua kiehtoi erityisesti se, että hän sai koko ajan olla vastakkain oman rajallisuutensa kanssa. Välillä näyttelijä huomasi sen myös konkreettisesti loukatessaan jalkansa tehdessään luokassa volttisarjaa.

– Arvioin etäisyyden väärin ja tulin takaperin voltin suoraan puolapuulle niin, että molemmista jalkapöydistä lähti vuotamaan verta kuin ristiinnaulitulta. Jouduin katselemaan kahdeksan viikkoa näyttelijätyönkurssia sivusta. Se opetti malttia ja varovaisuutta.

AKTIIVISUUDEN LISÄKSI perusujous ja avoimuus uusia asioita kohtaan ovat piirteitä, jotka Riku arvelee säilyttäneensä lapsesta asti.

– Ujouteni liittyy ihmissuhteisiin ja uusiin ihmisiin. Kun pääsen ujouskynnyksen yli, ihmiset varmaan näkevät minut toimeliaana tyyppinä. Porukan keskipisteeksi harvemmin hakeudun.

Näyttelijä ei näe ristiriitaa ujouden ja esiintyjän työn välillä.

– Yleisö on lähinnä massa tuntemattomia ihmisiä. Enemmän minua ujostuttaa kohdata yksittäisiä uusia ihmisiä. Kapakkalaulun esittäminen 12 ihmiselle on paljon vaikeampaa kuin vaikka suoran lähetyksen tekeminen 900 000 katsojalle.

Niemisen ujouden huomaa välillä pöytään hakeutuvasta katseesta. Muuten hän vastailee rauhallisesti, liikaa itsestään paljastamatta.

– Henkinen ikäni on varmaan 67, otan ajoittain aika rauhallisesti. Monet arvioivat minua ikääni vanhemmaksi, mutta se johtuu varmaan siitä, että olen kaljuuntuva nuori näyttelijä.

– Kontrolloin aika tarkasti juttuja, joita minusta kirjoitetaan. Voin puhua julkisuudessa töistäni ja tietysti siinä sivussa muustakin. Haluan vain tuntea, että minulla säilyy jonkinlainen kontrolli julkisuuden suhteen.

ASIA, JOSTA NIEMINEN puhuu mielellään, on Zeitgeist-järjestö, joka ajaa rahajärjestelmästä luopumista ja yhteiskunnallista tasa-arvoa. Näyttelijä kiinnostui liikkeestä nähtyään vuonna 2009 Peter Josephin Zeitgeist: Addendum -elokuvan.

– En lapsenakaan sietänyt epäoikeudenmukaisuutta. Se, että joku ihminen elää toisella puolella maailmaa kurjuudessa, johtuu väistämättä siitä, millaista elämää joku toinen elää täällä. Siitä tulee taas pakolaisvirtaa. Asioita pitäisi hoitaa tapahtumien juuressa, eikä vain heittää sinne rahaa, että hoitakaa asianne itse.

Zeitgeist pyrkii eroon rahajärjestelmästä ja siitä, että kaikki toiminta pohjautuisi rahan hankkimiseen ja käyttämiseen. Liikkeen ihanne on, että globaalissa yhteiskunnassa ei olisi köyhyyttä. Zeitgeistin ajamia asioita on arvosteltu idealistisiksi ja kommunistisiksi.

– Mielestäni on huono argumentti verrata Zeitgeistin kannattamaa resursseihin pohjautuvaa taloutta kommunismiin. Nykyään automaatiomahdollisuudet ja tekniikka ovat jo niin pitkällä, että koneet voivat tehdä 90 prosenttia nykyisistä töistämme, joihin ei ihmistä ole mielestäni tarkoitettu. Siksi meillä on myös niin paljon työttömiä, koska kone on aina ihmistä tehokkaampi.

Näyttelijä ei usko myöskään demokratiaan.

– Miten sellainen järjestelmä, jossa puolueet tappelevat siitä, kuka on oikeassa ja mihin varat käytetään, voi toimia? Yhteisön asioista pitäisi päättää niiden, jotka ovat tietoisia asioista, esimerkiksi tutkijoiden.

Miten voitaisiin taata, etteivät nämä oppineet käyttäisi valtaa väärin?

– Miksi joku haluaisi käyttää valtaansa väärin sellaisessa yhteiskunnassa, missä hyvän tekeminen hyödyttää itseä ja muita? Nykyään mietitään liikaa, että toisen hyvä on itseltä pois.

Riku myöntää, että rahajärjestelmästä luopuminen ja koko ihmiskunnan asenteen muuttaminen saattavat tuntua vaikeilta tavoitteilta.

– Liikkeemme ei rohkaise millään tavalla fyysiseen mellakointiin. Se mikä saattaa tuntua ihmisistä pelottavalta on se, että vallankumouksen pitäisi tapahtua ihmisten mielissä.

Zeitgeist

Liike kritisoi markkinataloutta, voitontavoittelua ja kulutusta.

Liike kannattaa resurssipohjaista taloutta, joka rahatalouden sijaan pohjautuu luonnonvarojen hyödyntämiseen tasapuolisesti ja kestävästi.

Zeitgeistin mukaan ihmisläheisen tieteellisen ajattelun ja teknologian on oltava päätöksenteon sekä hyödykkeiden ja palvelujen tuotannon perusta.

Zeitgeistin teesit

Maapallon resurssien kartoittaminen ja valvominen, jotta yhteiskuntaa voidaan kehittää sen kantokyvyn rajoissa ja vastata ihmisten tarpeisiin sekä globaalisti että paikallisesti.

Velkaan perustuva rahajärjestelmä on yhteiskunnallisesti halvaannuttava ja luo instituutioita, jotka mieluummin pyrkivät säilyttämään nykyisen järjestelmän kuin luomaan uutta. Rahasta (tai sen puutteesta) on tullut kehityksen hidaste, ei sitä ajava voima.

Jakamalla voidaan materiaalista hyvinvointia levittää useammalle ihmiselle vähemmän luonnonvaroja tuhlaten.

Tehokkuuden ja tuottavuuden lisääminen automatisoimalla on yhteiskunnallisesti vastuullista heti, jos ihmisen toimeentulo ei riipu siitä, että hänen on pakko tehdä työtä. Koneet pystyvät käsittelemään enemmän tietoa ja olemaan objektiivisia, toisin kuin ihmiset.

Julkaistu: 22.2.2011