Konalassa kiiltää. Helsingin korkeimman kukkulan, Malminkartanon täyttömäen juureen on noussut uusi rakennus. Siellä ovat Kalevala Korun uudenkarheat tilat, joihin yritys siirtyi reilu vuosi sitten.

Tuula Kuokkanen ja Mika Laakso ottavat vieraat vastaan. Molemmat ovat pitkän linjan korulaisia. Kuokkanen tuli taloon vuonna 1999 ja Laakso vuotta aiemmin. Lasivitriinissä lepää koru poikineen. 

– Nämä ovat alkuperäiset 40 korua, jotka korusuunnittelija Germund Paaer suunnitteli muinaislöytöjen pohjalta. Kaikki ovat solkia, koska niitä on löytynyt niin paljon. Nykyvalikoimissa alkuperäisistä malleista on tällä hetkellä Hannunvaakuna, joka on esiintynyt kuviona suomalaisissa esineissä jo rautakaudelta lähtien, Kuokkanen esittelee.

Koruja valmistetaan Konalassa kahdella tavalla. Suurin osa koruista tehdään valamalla, osa prässäämällä eli puristamalla metallilevystä muotoonsa. Kaikissa koruissa on monta vaihetta, ja yksi koru kulkee pajalla keskimäärin kymmenen käsiparin kautta, usein useammankin. 

Uuden valukorun valmistus alkaa 3D-mallinnuksesta. Taru Harmaala Chaloff työskentelee malliseppänä tuotekehityksen parissa. Hän on ollut Kalevala Korulla yksitoista vuotta. Taiteilijat ja korumuotoilijat tuovat ideansa hänen nähtäväkseen. Piirustus tai aihio siirretään tietokoneelle, ja siitä tehdään 3D-malli. 

Harmaala Chaloffilla on käytössään haptinen hiiri, mikä tarkoittaa, että hän voi tuntea hiiren kautta korumallin kolmiulotteisena esineenä kädessään ja työstää sitä tietokoneella. Virtuaalisesta mallista tulostetaan 3D-tulostimella vaha-aihioita.

– Olen tehnyt taiteilijan kanssa kaulakorumallin hänen maalauksensa pohjalta. Eräs taiteilija toi nähtäväksi puunoksia, joista hän haki inspiraatiota koruun. On tärkeää, että mallisepän ja taiteilijan vuoropuhelu toimii, Harmaala Chaloff kertoo.

Osa vaha-aihioista tehdään käsin. Korun mallikappaleen perusteella tehdään kumimuotti, jolla valmistetaan korusta vahamalleja valua varten.

Vahamallit kootaan yhteen muodostelmaan valupuuksi, joka upotetaan kipsiin. Kovettuneen kipsin sisältä vaha sulatetaan pois ja kipsin sisälle jääneeseen tyhjään onteloon valetaan sula metalli. Kun metalli on jäähtynyt, kipsi poistetaan ympäriltä ja koruaihiot leikataan irti valupuusta. Sitten aihioita hiotaan, siistitään ja leimataan. Koruaihioille tehdään myös erilaisia pintakäsittelyjä.

Tämän jälkeen korut päätyvät seppien saliin. Korusepät viimeistelevät koruaihiot ja yhdistävät ne kokonaisiksi koruiksi. Prosessissa voi huomata jokaisen oman kädenjäljen. Kaksi samaa työvaihetta tekevää seppää saattaa päästä yhteiseen lopputulokseen eri metodein.

Kultaseppä Petra Sorosella on työn alla Kuutar-riipuksia. Kuutar on Paaerin 1940-luvulla suunnittelema luomus ja yksi Kalevala Korun kautta aikain myydyimmistä koruista. 

– Tässä korussa on mukavan paljon erilaisia työvaiheita korusepälle. Monimutkaisia koruja on hauskinta tehdä.

Lopuksi korut vielä hiotaan ja kiillotetaan kertaalleen sekä pintakäsitellään, jotta ne kestäisivät käytössä mahdollisimman pitkään ja tummumatta.

Pronssikorut lakataan, kirkkaat hopeakorut suojataan nanotekniikkaa hyödyntäen. Hopeakoru saa kylkeensä pinnoitteen jopa atomikerros kerrallaan ALD-menetelmällä, jonka Kalevala Koru otti käyttöönsä korunvalmistuksessa aikanaan ensimmäisenä maailmassa.

Kaikki muu tehdään Konalassa itse paitsi ketjut ja lukot. Ne tulevat muualta. Se ei kuitenkaan vielä vaaranna Kalevala Korun avainlippua. Komponentteja käsitellään pajalla, ja ne saavat esimerkiksi pintakäsittelyn. 

Koruissa käytettävä kulta on kokonaan kierrätettyä ja hopea 85-prosenttisesti kierrätettyä. Uusi hopea on peräisin pohjoismaisista kaivoksista.

Kaikki prosessissa syntyvä jäännösmetalli otetaan talteen hiomapölyä myöten. Se on sekä taloudellista että ekologista. Ainoastaan kipsiä ja vahaa ei voi käyttää uudelleen, vaikka siihenkin on yritetty kehittää ratkaisua.

Varsinaista ongelmajätettä ovat pinnoituksessa käytettävät kemikaalit, jotka lähetetään asianmukaiseen jatkokäsittelyyn.

Uudella Konalan pajalla on panostettu erityisesti veden puhdistukseen. Koruprosessissa veteen liukenevat kemikaalit puhdistetaan omalla puhdistamolla niin, että viemäriin valuu vain puhdasta vettä. 

Työvuosien perusteella työntekijät viihtyvät Kalevala Korulla. Keskimääräinen työsuhteen pituus on 18 vuotta. Nuorimmat työntekijät ovat 19-vuotiaita, vanhimmat eläkkeen kynnyksellä. Koruseppiä on talossa kolmisenkymmentä, ja työ edellyttää kultasepän koulutusta. Muuten korulaisilla on monenlaisia taustoja. 

Hierarkiaa on pyritty purkamaan ja viestintää tehostamaan teknologian avulla. Lähes kaikilla yrityksen työntekijöillä on puhelimissaan yhteinen viestintäsovellus, jonka avulla asioista voi keskustella julkisesti yrityksen sisällä ja tehdä aloitteita. Aloitteista maksetaan myös palkkioita, jos niiden ansiosta säästetään jatkossa kustannuksissa tai kasvatetaan liikevaihtoa. 

Yritysvastuusta puhuttaessa toimitusjohtaja pitää yrityksen taloudellista vastuuta kaikkein tärkeimpänä. Kaikki muu nojaa siihen.

– Yrityksen pitää kannattaa ja siten varmistaa liiketoiminnan jatkuvuus, jotta työpaikat säilyvät. Toisaalta mikään vastuullisuusteema ei ole erillinen saarekkeensa. Ympäristöstä ja yhteiskunnallisesta vastuusta huolehtimalla liiketoiminta kannattaa varmimmin.

Vuonna 1935 Kalevalan 100-vuotisjuhlia vietettiin Suomessa näyttävästi. Kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Elsa Heporauta oli mukana ja sai idean: kalevalaisille naisille pitäisi pystyttää oma patsas ja kohottaa suomalaisen naisen asemaa. Hän perusti toimikunnan ja kutsui mukaan muita vaikuttajanaisia.

Muistomerkkitoimikunta päätti rahoittaa muistomerkin teettämällä ja myymällä koruja. Aiheet koruihin haettiin Kansallismuseon kokoelmien suomalaisista muinaiskoruista, joista valmistettiin jäljennöksiä. Heporauta otti mallistoa varten henkilökohtaisen pankkilainan, ja ensimmäinen 40 korun mallisto näki päivänvalon joulukuussa 1937 Presidentinlinnassa rouva Kaisa Kallion teekutsuilla.

Yhdistyksen toiminta alkoi laajentua. Sota-aikana yhdistys tuki muun muassa sotaorpoja ja perusti äitikoteja. Patsaskin lopulta toteutettiin. Vuosien varrella harjoitettiin monenlaista liiketoimintaa. Muistomerkkitoimikunnasta eli aatteellisesta naisyhdistyksestä kasvoi vuonna 1941 Kalevalaisten Naisten Liitto. Yritystoiminta erotettiin liiton omistamaksi Kalevala Koru -osakeyhtiöksi. 

Nykyään yli 80 vuotta suomalaisia koristanut Kalevala Koru on Suomen suurin korualan yritys ja yksi Pohjoismaidenkin suurimmista. Suomessa yritys on lähes kaikkien tuntema. Maailmalla tuotteet ovat vilahdelleet, kun esimerkiksi Kalevala Korun omistaman Lapponia Jewelryn kaulakoru päätyi Tähtien sota -elokuvassa prinsessa Leian kaulaan ja saman tuotemerkin sormus aikoinaan Yoko Onon sormeen.

Yrityksellä on 97 työntekijää, joista kuutisenkymmentä tuotannon puolella, ja liikevaihto oli viime vuonna 11,4 miljoonaa euroa. Kalevala Korun verstas ja toimitilat sijaitsevat Helsingin Konalassa ja korumyymälä keskustassa. Yritys valmistaa korunsa Suomessa ja pääosa suunnittelijoista on kotimaisia muotoilijoita.

– Suomalainen käsityö on ollut yrityksen kulmakivi yli 80 vuotta, ja se on myös nykyisen brändimme keskeinen perusta. Aiomme siis pitää tuotannon jatkossakin Suomessa. Se on omistajamme Kalevalaisten Naisten Liiton vahva tahto. Tällä hetkellä rekrytoimme työntekijöitä entisten jäädessä pois, mutta tulevaisuudessa porukkamme toivottavasti kasvaa, kertoo Kalevala Korun kahdeksantena toimitusjohtajana helmikuussa aloittanut Kirsi Paakkari.

Työntekijöitä on ollut enimmillään lähes kolminkertaisesti eli 250 sen jälkeen kun Kalevala Koru osti Lapponian vuonna 2005. Viime vuosina henkilöstön määrä on pysynyt tasaisena. Joitakin toimintoja, kuten palkkahallinto ja it-tuki on ulkoistettu.

Koruala ei ole kokonaisuudessaan Suomessa mitenkään jättimäinen. Teollisuusliittoon kuuluvia jalometallialan jäseniä on Suomessa noin 440. Liitto listaa suurimmiksi työllistäjiksi Kalevala Korun, Saurumin ja Kultakeskuksen.

Moni ikoninen suomalaisyritys on siirtänyt viime aikoina tuotantoaan ulkomaille. Kalevala Koru järjestää pajallaan Konalassa ohjattuja kierroksia esitelläkseen korunvalmistusta ja alleviivatakseen korujen suomalaista käsityöläisalkuperää.

Yrityksen tulos oli viime vuonna merkittävästi miinuksella. Eniten lukuihin on vaikuttanut Kalevala Korun investointi isompiin, nykyaikaisiin tiloihin, joihin se muutti viime vuonna Helsingin Pitäjänmäestä. Kalevala Koru uusi tuotantokalustoa ja rakensi tilojen yhteyteen edistyksellisen jätevedenpuhdistuslaitoksen.

Viime vuodet eivät ole olleet helppoja, ja esimerkiksi viime joulun myynti oli koko alalla suuri pettymys. Kuluttajien käyttäytyminen on muuttunut. Ennen korut olivat vakiolahjoja, mutta nyt niiden rinnalla kilpailevat esimerkiksi elektroniikka ja aineettomat lahjat. Koko toimialan myynti on laskenut. Tarvitaan uusia ideoita. Kalevala Koru kuitenkin luottaa siihen, että tuoreet, mittavat investoinnit kannattavat.

– Olemme juuri tehneet uuden strategian, jonka avulla haemme kannattavaa kasvua kotimaassa ja valituilla kansainvälisillä markkinoilla, Paakkari sanoo.

Kotimaan markkinat ovat tällä hetkellä tärkeimmät, mutta yritys vie koruja myös Benelux-maihin, saksankieliseen Eurooppaan ja Ruotsiin.

Toimitusjohtaja Paakkari ei vielä paljasta tuoreita vientisuunnitelmia. Mutta osattiin sitä jo yrityksen alkuvaiheessakin. 

– Vuonna 1939 Elsa Heporauta pakkasi kapsäkkinsä ja lähti viemään koruja maailmannäyttelyyn Amerikkaan. Tällä matkalla hän piti 75 luentoa ja tapasi myös Eleanor Rooseveltin Valkoisessa talossa ja vei hänelle tuliaiseksi kultaisen Karkun Palvialan riipuksen. Eleanor Roosevelt kirjoitti tästä vierailusta My Day -palstallaan, ja se levisi yli sataan sanomalehteen Yhdysvalloissa, Tuula Kuokkanen kertoo pajakierroksella. 

Elsa Heporaudan perintö ei sekään ole vaipunut unholaan. Kalevala Korulla on valikoimissaan erilaisia hyväntekeväisyyskoruja, joiden tuotosta se lahjoittaa rahaa esimerkiksi Roosa Nauha -kampanjalle tai Ensi- ja turvakotien liitolle.

Lisäksi Kalevala Korun Kulttuurisäätiö jakaa apurahoja suomalaisen kulttuuriperinnön ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Myös Kalevalaisten Naisten Liitto hyötyy osingoista ja edistää omia kulttuuriprojektejaan.