MS-tautia sairastava laulaja Saija Varjus haluaisi vielä nauttia elämästä: ”Tällä hetkellä en siihen pysty, kivut ovat niin helvetillisiä”

Ystäväni ihmettelevät minun sitkeyttäni ja periksiantamattomuuttani. En luovuta, vaikka tulisi minkälaisia kipuja.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla oopperalaulajaksi. Harrastin nuoruudessani ahkerasti musiikkia ja unelmoin laulajanurasta.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun lapseni syntyivät keskosina. Se oli rankkaa aikaa. Muistan katselleeni heitä keskoskaapissa ja pelänneeni, selviävätkö he hengissä.

Liikutuin viimeksi kyyneliin, kun isäni kuoli kolme vuotta sitten. En enää nykyisin itke kovin helposti. Kyyneleeni ovat ehtyneet.

Vihaan sydämeni pohjasta epärehellisiä ihmisiä. Olen Pohjanmaan perukoilta kotoisin. Meille rehellisyys on ykkösasia.

Viimeksi rakastuin miesystävääni Kekeen. Hän on pyörinyt kanssani seitsemän vuoden ajan. Kekessä parasta on rehellisyys.

Pelkään kuollakseni, että joudun lähtemään kodistani. Olen sairastanut MS-tautia vuodesta 1998 ja liikkuminen on käynyt koko ajan vaikeammaksi. Onneksi olen vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa.

Häpeän syvästi… On paljon asioita, joita voisi hävetä, mutta ne on parempi unohtaa.

Kadun yhä, etten lähtenyt opiskelemaan klassista laulua Saksaan. Laulunopettajani sanoi, että minulle olisi paikka Düsseldorfissa. Lapset olivat kuitenkin niin pieniä, eikä silloinen miehenikään hyväksynyt asiaa. Niinpä lähdin Tangomarkkinoille. Ja voitin.

Sukurasitteeni on absoluuttinen sävelkorva. En kerta kaikkiaan voi sietää, jos joku laulaa väärin.

Minun jumalassani mukavinta on ei mikään.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, ottaisin ehdottomasti vastaan. Uskon vaihtoehtoisiin hoitoihin. Joskus jopa enemmän kuin perinteiseen lääketieteeseen.

Antaisin puolet omaisuudestani, jos kävelisin. Viime vuosina olen liikkunut rollaattorin avulla, välillä en silläkään.

Antakaa minun edes kerran nauttia elämästä. Tällä hetkellä en siihen pysty. Kivut ovat niin helvetillisiä.

Minun olisi pitänyt syntyä onnellisten tähtien alla. Ja niin synnyinkin. Olen maalaistalon tyttö. Minulla oli onnellinen lapsuus ja ihanat vanhemmat.

Tulin lyöneeksi erästä henkilöä, koska hän ansaitsi sen. Kyseessä on entinen miesystäväni. Hän oli kova juoppo ja mäiski aina kännipäissään minua. Kerran hermostuin ja päätin antaa takaisin. Hän karkasi baariin ja itki, että ”Saija veti mua turpaan”.

Pyydän anteeksi, etten ollut lasteni kanssa tarpeeksi heidän ollessaan pieniä. Keikkaa oli niin maan perkeleellisesti.

Suomen olisi jo aika luopua nykyisestä hallituksesta. Sieltä puuttuu myötätuntoa kaltaisiani ihmisiä kohtaan.