Jos jotkut rajat pitää laittaa kiinni, ne ovat moraalin rajat – Nyt pitää enää selvittää missä ne kulkevat
Kuinka pitkälle moraalia on mahdollista venyttää hyvän asian puolesta, pohtii Katja Ståhl kolumnissaan.
Jos jotkut rajat pitäisi laittaa kiinni, ne olisivat moraalin rajat. Nyt pitäisi enää selvittää missä ne kulkevat, tai kuinka pitkälle moraalia on mahdollista venyttää hyvän asian puolesta.
Otetaan esimerkki. Uskomattoman taitava ja suosittu taiteilija paljastuu kotioloissa väkivaltaiseksi ääliöksi. Olen fanittanut hänen taidettaan jo pitkään ja haalinut hänen teoksiaan kotiinikin.
Onko nyt niin, että joudun luopumaan ihailemastani taiteesta, koska teoksen luoja on ihmishirviö?
Toisaalta, onko sellaisiakin taiteilijoita, joilla ei jollain tavalla viiraisi? Mikä on hyvän ja huonon viiraamisen välinen ero?
Väkivaltaa ei pidä koskaan hyväksymän, mutta jos taiteilijaa on häiritty herkässä luomisen hetkessä, onko vastuu häiritsijällä?
Voidaanko teos ja tekijä erottaa toisistaan?
Eikö se ole sama, kun rakastan miestäni selvin päin, mutta en humalassa?
Lapset oppivat Keijon kyydissä mitä hersyvimpiä uusia kirosanoja sekä alkavat kiivaasti havainnoida ja kommentoida toisten autoilijoiden virheellisiä ajotapoja.
Toinen esimerkki. Naapurin Keijo (nimi muutettu) kuljettaa mielellään lapsiani (kuvitteellisia, ovat jo isoja) harrastuksiin samalla kuin omiaan. Se pelastaa sekä perheeni sovun että ruokahuollon, puhumattakaan pyykkisulkeisista ja omasta ajasta kulmakarvojen nyppimiseen.
Mutta miten silloin suu pannaan, kun käy ilmi, että naapurin Keijo onkin mitä ärhäkin rattiraivoaja ja sen kupeessa myös äänekäs rotu-, ikä- ja suku- puolirasisti?
Lapset oppivat hänen kyydissään mitä hersyvimpiä uusia kirosanoja sekä alkavat kiivaasti havainnoida ja kommentoida toisten autoilijoiden virheellisiä ajotapoja.
Se ei istu omaan moraaliin sitten yhtään, vaikka Keijo noin muuten vaikuttaa ihan kelpo mieheltä.
Mikä eteen?
Kakkosauto vai Keijon kestäminen? Vuosien mykkäkouluun päättyvä ”keskustelu” Keijon kanssa ja naapurisovun loppu? Keijon selittäminen lapsille erikoisena avaruusolentona?
Voisiko lapsi- ja eläinvihaa ajan kanssa suunnata vihansa esimerkiksi suklaaseen tai punaviiniin? Ruokaan?
Kolmas ja vaikein esimerkki. Tutustun uuteen, aivan hurmaavaan ihmiseen ja koen saaneeni pitkästä aikaa ihanan, uuden ystävän.
Juttumme kulkevat täydellisesti samoja, toisinaan hoopojakin reittejä. Ajattelemme maailmasta samoin ja olemme suureen ääneen hyvien puolella.
Sitten uusi ystäväni pudottaa pommin: hän vihaa lapsia ja eläimiä. Miten joku onnistuukin vihaamaan molempia?
Toisen vielä jotenkin ymmärtää, mutta ettei siedä kumpaakaan? Oma elämäni on ihan omasta tahdostani kietoutunut molempien ympärille, enkä halua koskaan selvitä siitä vyyhdistä.
Voiko ystävään enää suhtautua ystävänä? Voiko vihasta parantua?
Voisiko lapsi- ja eläinvihaa ajan kanssa suunnata vihansa esimerkiksi suklaaseen tai punaviiniin? Ruokaan? Melkein mihin vain? Alistunko pyytämään anteeksi lapsiani ja eläimiäni? Okei, tässä kulkee raja.
Ja politiikkalinjalle ei luonnollisesti edes lähdetä.
Se on varmin tapa riitauttaa perheitä, sukulaisia, kerhoja, liittoja, yhdistyksiä, naapureita, kansoja ja maanosia keskenään.
