Mondo

Mondon lukijan matkatarina: Säikähdys Rodoksen aamussa

Mondon lukijan matkatarina: Säikähdys Rodoksen aamussa
Ulla-Maija Meri-Kirvesojan aurinkolomaan tuli yllättävä käänne.
Julkaistu: 11.4.2021

Uusi aamu lomaviikkomme alkupäivinä valkenee jälleen kauniina. Olemme Rodoksen kaupungissa. Hotellimme sijaitsee Ellin rannan tuntumassa, lähellä niemen kärkeä.

Herään ja nousen verkkaisesti istumaan sängyn laidalle. Katselen tapani mukaan merelle. On mukavaa nähdä, mitä aluksia tulee ja menee lähes parvekkeemme alta.

Yhtäkkiä kuuluu säännöllistä, ­toistuvaa kolinaa. Hämilläni ja ehkä jopa hieman ­harmissani mietin, että miksiköhän matka­kaverini on alkanut potkia lattiaa. Samassa hän kysyy minulta: ”Mitä sinä potkit?”

Emme potki kumpikaan. Emme ole koskaan ennenkään matkoillamme mitään potkineet, joten saman ajatuksen nouseminen kummankin mieleen on hieman hupaisaa.

Olomme on hölmistynyt. Siinä samassa kuudennen kerroksen huoneemme alkaa huojua hiljalleen oikealta vasemmalle ja takaisin. Huojuntaa tapahtuu jonkin aikaa, mutta ­kestoa on vaikea arvioida.

Istun sänkyni laidalla osaamatta tehdä mitään. Hiljalleen alamme ymmärtää, että kyseessä taitaa olla maanjäristys. Sanon kumppanille, että olisi viisasta pukea päivä­v­aatteet, ettei tarvitse ulos lähteä pelkässä yöpaidassa. Matka­kaveri toteaa, että hänen mielestään olisi hyvä ottaa rahat mukaan.

Ennen kuin ehdimme tehdä mitään, huojunta loppuu. Tunnemme vielä pientä tärinää, ja pian kaikki on ennallaan.

Mitkään hälyttimet eivät ole huutaneet. Kukaan ei ole tiedottanut meille mitään, on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Meressä uimarit jatkavat uimistaan. Ihmiset kävelyttävät koiriaan tavalliseen tapaan.

Mitä tekee hölmistynyt eläkeläismatkailija? Kaivaa esiin kännykän ja huomaa uutisen. Se kertoo Rodoksen edustalla noin 30 kilometrin päässä merellä olleesta 5.1 richterin vahvuisesta järistyksestä aamulla kello 7.44!

Luemme myös suojautumisohjeet. Niissä kehotetaan suojautumaan huoneessa sisä­seinän viereen tai pöydän alle. Meidän pikku pöytämme alle ei sovi edes lapsi. Se tuntuu huvittavalta, vaikka tilanne on toki vakava.

Menemme alas aamiaiselle hissillä, vaikka sen käyttö mietityttääkin. Uskomme kuitenkin matkailijapariskuntaa, joka vakuuttaa, että hissiä voi turvallisesti käyttää. Hotellilla kukaan ei ota puheeksi maanjäristystä. Ilmeisesti ne ovat paikallisille niin tuttuja. Matkatoimistosta tulee myöhemmin viesti, jossa todetaan, ettei järistys aiheuta erityistoimia näin jälkeen päin.

Yhtä kokemusta rikkaampana päätän, että jatkossa teen itselleni ­selviytymispakkauksen, jossa on asiapaperit, rahaa ja päivittäiset lääkkeet. Se on sitten helppo napata mukaan, mikäli tulee äkkilähtö hotellihuoneesta.

Jälkikäteen ajatellen kokemus tuntuu hämmentävältä mutta kiinnostavalta. Se saa myös miettimään omaa toimintaa, tai oikeammin toimimattomuuttaan. Vaikka olenkin tottunut yleensä reagoimaan nopeasti yllättäviinkin asioihin, nyt en osannut toimia järkevästi. Tätä asiaa pitää siis kuivaharjoitella!

Koskaan ei voi tietää missä mitäkin tapahtuu. Matkailua en kuitenkaan aio lopettaa.

Ulla-Maija Meri-Kirvesoja on eläkkeellä oleva ammatillinen erityisopettaja, joka pitää Kreikan­risteilyistä sekä lomista Rodoksella.

Tapahtuiko sinulle reissussa jotain tarinan arvoista? Kirjoita siitä noin A4-arkin mittainen juttu ja lähetä teksti osoitteeseen ­mondo@a-lehdet.fi. Julkaistusta jutusta maksetaan pieni palkkio.

Kommentoi »