Mondon lukijan matkatarina: Mten kävi huolella suunnitellun synttäriyllätyksen Saksassa?

Siskoni täytti taannoin neljäkymmentä. Hän oli syntymäpäivän aikaan puolisonsa kanssa usean viikon automatkalla Saksassa. Päätimme mieheni kanssa lähteä onnittelemaan häntä. Ajatuksena oli pyöräillä Saksan Romantische Strasse -reitin pohjoisosa ja osua sisareni kanssa ”sattumalta” samaan paikkaan.

Reissua valmisteltiin salassa siskolta, juonien yllätystapaamista lankomiehen avulla. Lensimme Frankfurtiin ja jatkoimme sieltä junalla Würzburgiin. Yön nukuttuamme suuntasimme liikkeeseen, jonka kanssa olimme sopineet polkupyörien vuokrauksesta. Tunnelma puodissa oli pölyinen ja pysähtynyt. Lopulta meitä palveltiin.

Pyöriä emme kuitenkaan noin vain saaneet, sillä myyjän mukaan meillä olisi pitänyt olla passeissamme myös kotimaan katuosoite­tiedot. Vaatimus oli suomalaisen näkökulmas­­ta outo. Vuokrapyörät eivät edes olleet kovinkaan ihmeelliset menopelit vaan ihan normaalit, käytetyt perusfillarit.

Vihdoin pääsimme yhteisymmärrykseen ja liikkeelle. Olin hankkinut etukäteen Romanttisen tien esitteitä ja karttoja sekä suunnitellut reitin päivämatkoineen ja yöpymisineen. Ensimmäisen päivän pyöräilyn oli määrä olla noin 60 kilometriä. Suunnitelmana oli yhyttää sisko ja hänen miehensä heidän matkallaan kohti Saksan pohjoisrannikkoa. Tapaaminen toteutettaisiin kauniilla viinitilalla, jossa voisimme yllätyksenä onnitella siskoa ja sen jälkeen vaikka syödä yhdessä.

Olimme polkeneet joitakin tunteja, kun alkoi tuntua, että matka eteni ihmeellisen hitaasti. Jatkoimme silti iloisina eteenpäin. Eräässä kaupungissa totuus valkeni. Määränpäähän oli kyllä 60 kilometriä, mutta autotietä pitkin. Pyörällä matka oli 110 kilometriä.

Yritimme saada yhteyden lankoon, joka ei voinut tietenkään noin vain vastata soittoihin yllätystä varjellessaan. Sumplausten jälkeen hän sai myytyä sisarelleni uuden idean: ”Ajettaisiinko tuonne Tauberbischofsheimiin, siellä taitaa olla hieno vanhakaupunki.”

Mekin onnistuimme pinnistelemään ­pyörillä lähes ajoissa kyseiseen kaupunkiin, joka oli reitillämme kymmeniä kilometrejä alku­peräistä tapaamispaikkaa aiemmin. Poljimme ­Lidlin kautta, jotta saimme ostettua samppanjaa. Sekatavaraliikkeestä löytyi muovisia vauvan­mukeja laseiksi.

Sen jälkeen vakoilimme Tauberbischofsheimin ­keskusaukiolla siskoani pylväiden takaa. Pyöräilimme vaivihkaa hänen taakseen ja aloimme laulaa onnittelu­laulua. Yllätys onnistui lopulta kiitettävästi: juhlakalu oli ällistynyt.

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa etelään siskon lähtiessä pohjoiseen päin. Romanttisen tien reitti on periaatteessa merkitty selkein viitoin, mutta innokas pyöräilijä voi ajaa harhaan. Teimme niin peräti kahdesti.

Lopulta päätimme uupuneina matkustaa viimeisen etapin junalla. Etsimme junayhteyden netissä ja sitten asemaa vieraan kaupungin kaduilla, mutta juna pääsi lähtemään juuri nenän edestä. Ei auttanut kuin pyöräillä.

Kun viimein pääsimme hotellille, sen virkai­lija kertoi, että junia siihen kaupunkiin ei ollut kulkenut enää aikoihin. Olimme hakeneet junayhteyttä, mutta löytynyt kyyti olikin ollut bussilla. Näkemämme juna, josta myöhästyimme, oli mennyt aivan muualle.

Tapahtuiko sinulle reissussa jotain tarinan arvoista? Kirjoita siitä noin A4-arkin mittainen juttu ja lähetä teksti osoitteeseen ­mondo@a-lehdet.fi. Julkaistusta jutusta maksetaan pieni palkkio.