Mökkirannassa voi irvailla Pariisin kakkabakteereille, kunnes törmää sinilevään
Sisältöpäällikkö Eeva Sederholm toivottaa eteläeurooppalaiset tervetulleiksi pohjoiseen uimaan. Sitten hän muistaa, että Suomen vesissä muhii oma ongelma.
Myönnettäköön, pariisilaisilla on kelvollinen miljöö käytössään. Olympialaisten rantalentopalloa pelataan ikonisen tornin juurella, hevoskilpailuja järjestetään palatsin pihalla. Jos totta puhutaan, jokainen siltojen pulttikin taitaa olla nähtävyys pohjoisen asukkien silmissä.
Meillä maailman onnellisimmassa (eli tyytyväisimmässä) maassa nousee kuitenkin Pariisin rinnalla jälleen yksi syy ylpeilyyn: täällä jätevesijärjestelmät ovat jo pitkään toimineet niin, että ihmisen kakkabakteerit eivät päädy vesistöön.
Kilpailusuoritusten ohella olympialaisissa kun on jännitetty suuresti Seinen kuntoa. Edes yli miljardin puhdistusoperaatio ei eliminoinut sateen vaikutusta joen puhtauteen. Vasta keskiviikkona triatlonistit pääsivät kauhomaan virtoja vastaan ennen seuraavaa ukkoskuuroa. Toivottavasti viime vuosina urheilijoiden mentaalivalmennuksessa on muistettu huomioida kolibakteerien lähiajan läsnäolon vaikutus uimareiden suoritukseen.
Tervetuloa jatkossa uimaan meidän luonnonvesiimme, te akveduktiajalle jääneet "sivistyskansat"! Vakavasti ottaen Suomessa voidaan oikeasti olla ylpeitä siitä, että täällä jätevesitekniikka toimii niin, että isoimmissakaan kaupungeissa ihmisen jätökset eivät pilaa kesän uintimahdollisuuksia. Jos sen joku tekee, niin sinilevä. Suomessa vesistöjen suurin uhka kun on rehevöityminen.
Kesällä moni huomaa muutoksen hyvin konkreettisesti lähiuimarannalla tai mökillä. Omat havaintoni vuosien varrelta ovat muun muassa Savonlinnan seudulta. Pihlajaveden norppavesiltä sinilevää on alkanut ilmaantua rantaan silminnähden vasta viime vuosina. Haminassa Suomenlahden rannalla taas kaislikko (tai oikeammin kai ruoikko) ottaa lisää tilaa ja uimareissujen seuralaiseksi on ilmaantunut viime vuosina yhä tiheämpi ahvenvita. Se kietoutuu uimarin iholle ja tarttuu melojan köliin.
”Pariisin kamppailussa jätevesiasian kanssa ei ole mitään naurettavaa.”
Rehevöitymistä aiheuttavat liiat ravinteet, joita valuu vesiin sekä jätevesien mukana että pelloilta ja metsistä. Rehevöityminen myös ruokkii itseään. Kaikeksi onneksi Suomessa vesistöjä kuitenkin tutkitaan ja moni taho etsii ratkaisuja rehevöitymiseen. Äärimmillään on testattu jopa kokonaisten järvien tyhjentämistä.
Suomalaisille vesistöt ovat rakkaita ja osa monen sielunmaisemaa. Niiden kunnossapitäminen on luontaisesti tärkeää.
Todellisuudessa Pariisin kamppailuissa jätevesiasian kanssa ei ole mitään naurettavaa. Sen sijaan se osoittaa, että kun on isoja ja yhdistäviä asioita kuten olympialaiset, syntyy innostusta ja löytyy resursseja ja ratkaisuja. Ympäristöaisoissa tämä on todella tervetullutta. Vaikka kaupungin toimet eivät ratkaise koko maailman ympäristöongelmia, niillä voi olla iso merkitys paikallisesti.
Ihmisiä yhdistävät asiat pitää valjastaa palvelemaan hyvää kehitystä. Erottavia tekijöitä kun tuntuu olevan jatkuvasti enemmän.
