MM-mitalisti Lauri Vuorinen on valmis ottamaan riskejä menestyksen eteen – ”Vaatii että välillä on todella rikki ja väsynyt”

Hyväntuulinen Lauri Vuorinen palailee pikkuhiljaa arkiharjoittelun pariin maajoukkueen parin viikon Ramsaun leirin jälkeen. Ennen haastattelua sprinttiässä on korkannut lumihiihdot Rovaniemen ensilumenladulla. Rauhallista hiihtoa kertyi reilun puolen kilometrin ringillä hiihtäjän laskujen mukaan yli 50 kierrosta.

Kisakauden alkuun on Vuorisella vajaat pari viikkoa. Hän aloittaa kauden perinteikkäissä Oloksen Tykkikisoissa. Toistaiseksi takana on onnistunut kesä.

– Tilanne on hyvin samankaltainen kuin viime vuonna, Vuorinen arvioi levollisena.

Hän sanoo, että tekemistä ja parannettavia asioita riittää, mutta kokonaisuus on hyvällä tolalla. Sprintteri on jo valittu helmikuun olympiakisoihin, joten pakkoa tuloksenteosta ei alkutalvesta ole.

– Uskallan ottaa pientä riskiä harjoittelussa ja tähdätä kuntoa siten, että se olisi varmasti riittävän hyvä tammi-helmikuussa.

Rovaniemellä asuva hiihtäjä lähtee uransa kolmansiin olympialaisiin. Koskaan aiemmin Vuorinen ei ole lähtenyt kisoihin allaan kahden arvokisamitalin talvi.

Hänen on edelleen vaikea uskoa Trondheimin MM-menestystään. Sprintin pronssi ja parisprintin hopea olivat jättipotti monien arvokisapettymysten hiihtäjälle.

– Mietin vähän niin, että oliko se todella meikäläinen, joka siellä pystyi onnistumaan, Vuorinen pohdiskeli Aition Vuoroveto-podcastin haastattelussa aiemmin.

Kommentti kuvaa hyvin jalat maassa kulkevaa ja realistisesti omiin mahdollisuuksiinsa suhtautuvaa urheilijaa. Koko suomalaisurheilun mittapuulla harvinainen tuplamitalisaldo ei järisyttänyt perniöläiskasvatin maailmankatsomusta.

Kuten aiemminkin, harjoituskausi on tuonut elämään sekä onnistumisen että epävarmuuden hetkiä. Kestävyysurheiluun kuuluu lähes jatkuva taiteilu riittävän raskaan ja yli läikähtävän kuormituksen rajapinnalla. Vuorinen sanoo, että menestys tai vuosien kokemus ei ole opettanut pois tutuista pohdinnoista.

Pääsenköhän tästä kuormittuneesta tilasta pois? Pääsenköhän ollenkaan kuntoon? Riittääkö tämä?

– Toisaalta en ole koskaan liian tyytyväinen omaan tekemiseeni, mikä puskee minua eteenpäin.

Samalla Vuorinen muistuttaa, että urheilija voi sekoittaa ylikuormituksen huonoon kuntoon tai toisinpäin. Esimerkiksi kolmisen vuotta sitten hän koki itsensä väsyneeksi, vaikka juurisyy saattoikin olla hieman vajaassa kunnossa. Meno ei parantunutkaan keventämällä ja tuloksena oli surkea kausi.

– Jos tämä jatkuu tällaisena, seuraava kausi on viimeiseni, Vuorinen kertasi Vuorovedossa valmentajansa kanssa käymäänsä kevätpalaveria vuodelta 2023.

Palaveri johti isoihin muutoksiin harjoittelussa. Pitkät lenkit pitenivät ja tehotreeneistä tuli entistä rajumpia. Samalla Vuorinen alkoi tehdä jokaisen suoritukseen vaikuttavan yksityiskohdan aiempaa paremmin.

Tulokset paranivat heti seuraavaksi talveksi ja viime kausi nosti sprinttitykin maamme eturivin hiihtäjiin. Hän kuitenkin tiedostaa, että se ei itsessään takaa mitään. Työt on tehtävä.

– Koen, että laji vaatii sitä, että välillä on todella rikki ja väsynyt – pitää uskaltaa liikkua rajoilla. On hiuksenhieno raja, milloin täytyy hypätä levon pariin ja milloin pitää vielä uskaltaa vähän jatkaa harjoittelua, Vuorinen havainnollistaa arkea.

Hän on todistetusti löytänyt pitkäaikaisen valmentajansa Ville Oksasen kanssa harjoittelusapluunan, jolla voi menestyä. Kesä on silti urheilijalle henkisesti aina vaikeampi kuin talvi, jolloin työn tulokset ovat mitattavissa.

– Voin luottaa siihen, että systeemimme toimii jatkossakin. Silti löytyy hetkiä ja jaksoja, kun tuntuu, että ei tästä tule valmista, Vuorinen avaa.

Hän tiedostaa urheilijana elävänsä huippuvuosiaan. Hiihtäjä on myös kertonut, ettei ura välttämättä jatku enää alkavan kauden jälkeen saatikka useita vuosia. Kaikki on ollut pelissä viime vuodet.

– Sen heikon kauden jälkeen päätin, että pitää kääntää kaikki kivet. Nyt voin todeta, että olen siinä aika hyvin onnistunut. Hirveästi en keksi, mistä voisi rutistaa vielä lisää, Vuorinen pohtii.

Yksi satsauksen kohteista on ollut ravinto. Vuorinen tiedostaa syömisen ja esimerkiksi painosta puhumisen olevan urheilussakin hieman vaikea aihe, mutta hänellä tasapaino on löytynyt mittaamisen kautta. Se on tukenut urheilullisiin tavoitteisiin pyrkimistä.

– Katson aina, mitä lautaselle laitan, mutta grammavaakaa käytän joskus joitain viikkoja tai päiviä. Silloin teen tarkempaa seurantaa ja usein tällöin pyrin hieman tiputtamaan painoani, eli vähemmän syöminen on silloin tietoista, Vuorinen sanoo.

– Normaalisti koitan syödä vähintään sen, mitä olen kuluttanut ja vähän päälle, jotta palaudun kovista treeneistä hyvin, hän jatkaa.

Vuorisen paino vaihtelee kolmesta viiteen kiloa alkukesän ja sydäntalven välillä. Tällä hetkellä niin sanottuun kisapainoon on vielä hieman matkaa, mutta tälläkin saralla tilanne on hyvä.

– On tärkeää, että talvella voin keskittyä vain kilpailemiseen ja tämmöiset “ravintokikkailut” on silloin jätetty taakse, sprinttitykki toteaa.

Vuorinen haluaa painottaa, että myös hetkinä, jolloin hän on ns. “dieetillä”, hän syö 3500–4000 kilokaloria päivässä. Se on tavalliselle, esimerkiksi toimistotyötä tekevälle ihmiselle valtava määrä terveellisestä ruuasta kerättynä.

Aihe on kokeneen hiihtäjän mukaan tärkeä. Hän kehuu ruokavaakaa siitä, että se osoittaa hyvin, miten paljon kestävyysurheilija voi ja saa syödä. Kun ymmärtää, minkä verran energiaa esimerkiksi riisi ja kana sisältävät suhteessa karkkipussiin, kokonaisuus hahmottuu paremmin.

– Terveellistä ja hyvää ruokaa saa syödä todella paljon. Sehän on tosi hyvä juttu!

Olympialaiset käydään kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen Italiassa. Vuorisen bravuurimatka perinteisen sprintti kilpaillaan 10.2. Lago di Teseron perinteikkäällä hiihtostadionilla.

Sprintin tarkka rata on vielä mysteeri käytännössä kaikille, sillä siihen on tehty muutoksia. Pääpiirteissään rata on hiihtäjille tuttu. Leimaavaa on muun muassa kovavauhtinen loppusuora.

Vuorinen on harjoitellut tätä silmällä pitäen, sillä tasatyöntö tulee olemaan isossa roolissa Val di Fiemmessä. Suomalaissprintteri tietää, ettei Italiassa odottava loppusuora hurjatempoisine kireineen ole kuulunut hänen vahvuuksiinsa. Kesäharjoittelussa lisättiin kovavauhtisen tasatyönnön tekemistä.

– Pitkiä tasatyöntölenkkejä ja tasurinopeutta on tehty enemmän. On löydyttävä niin sanotusti “iso tasuri”, Vuorinen sanoo painokkaasti.

Pisin lenkki tasatyöntämällä oli lähes 90 kilometrin siivu Vuokatissa. Kesään mahtui myös pari pitkää tasurikilpailua Norjassa.

Muutoin sapluuna harjoittelussa on rytmityksineen ollut hyvin samankaltainen kuin aiemmin. Eikä Vuorinen myöskään halua liioitella olympialaisten merkitystä. Hänelle on tärkeää hiihtää läpi talven riittävän vahvasti.

Kaiken satsaaminen vain olympialaisiin ainoastaan lisäisi stressiä esimerkiksi sairastumisista.

– On terveempi ajattelutapa lähestyä talvea kokonaisuutena. Haluan olla aina hyvä, kun menen kilpailuihin.

Hyvä perustaso maailmancupissa luo edellytykset onnistua myös viiden renkaan kisoissa. Vuorinen hiihtää Olokselta alkaen perinteisen sprintin neljänä perättäisenä viikonloppuna, joten aikaa vireen viilaamiselle on

Tasapainoisen arkitekemisen jälkeen Vuorinen odottaa itseltään vahvoja kilpailuja. Hän toivoo, että hiihto tuntuisi heti hyvältä ja hän olisi vähintään Rukan maailmancup-avauksessa tai seuraavana viikonloppuna Trondheimissa palkintokoroketaistelussa.

– Tuntuisi väärältä sanoa, että olisin tosi tyytyväinen, jos olen 7:s, kun viime vuonna olin palkintokorokkeella, Vuorinen naurahtaa Rukan viikonlopusta.