MM-finaalipaikan vaatinut valtava draama: Ruotsin hurja rynnistys mureni Suomen muuriin – Petteri Sihvoselta yllättävä arvio: "Ero kuin yöllä ja päivällä"

Suomen alle 20-vuotiaiden miesten maajoukkue pelaa MM-kultamitalista. Nuorten Leijonien Benjamin Rautiaisen jatkoaikamaali kruunasi Nuorten Leijonien välierävoiton, jossa nähtiin kaikki jääkiekon draaman elementit. Suomi johti, menetti johtonsa ja kesti Ruotsin kolmannen erän laukausryöpytyksen, jossa länsinaapuri hallitsi peliä suvereenisti lukemin 20-3.

Maalivahti Petteri Rimpisen torjunnat ja joukkueen uhrautuva puolustuspeli kantoivat kuitenkin jatkoajalle, jossa Rautiaisen laukaus ratkaisi finaalipaikan ylivoimalla.

– Ensimmäinen erä oli Nuorilta Leijonilta ja Juniorkronornalta loistavaa lätkää, Meidän peli vs. Deras spel. Ruotsi on alkanut pelata yhteistyön jääkiekkoa nuorten MM-tasolla. Se alkoi jo viime vuonna, ja jatkuu nyt, Sihvonen aloittaa.

Päävalmentaja Lauri Mikkola saa Sihvoselta harvinaista kiitosta.

– Suomi oli todella hyvin valmistautunut pelaamaan Ruotsia vastaan. Nuoret Leijonat pelasi "mitä peli pyysi pelaamaan". Ja sama päti Ruotsiin. Annan isot pisteet Lauri Mikkolalle esikuntineen siitä, miten Suomen joukkue oli valmistettu pelaamaan välieräottelua, Sihvonen kehuu.

Kulissien takaa löytyy Sihvosen mukaan myös mahdollisesti toinen avaintekijä.

– Minulla on pieni kutina siitä, eikä tämä ole pois Mikkolalta, että Suomen Jääkiekkoliiton valmennuksen ja huippu-urheilun johtaja Olli Salo taitaa olla mukana auttamassa siinä, miten Nuoret Leijonat on pelannut tässä turnauksessa, Sihvonen pohtii.

– Ero viime vuoteen on kuin yöllä ja päivällä. Salohan oli merkittävä pelin arkkitehti jo silloin apuvalmentajana, kun Nuoret Leijonat voitti maailmanmestaruuden Jussi Ahokkaan toisella päävalmentajakaudella.

Maaliton avauserä oli voimien mittailua.

– Ensimmäinen erä meni tasoin, siinä Meidän peli ja Deras Spel pelasivat nollasummapelin. Ensin hallitsi Suomi, sitten Ruotsi, Sihvonen analysoi.

– Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten joukkueet lähtivät pelaamaan toiseen erään, että muuttuiko pelin kuva kuinka merkittävästi.

Ruotsin Otto Stenbergin avausosuma ei Sihvosen mukaan lannistanut Suomea. Suomi joutui ottelussa puolustamaan pitkiäkin pätkiä varsinkin ottelun edetessä, mutta kesti paineen riittävän hyvin.

– Suomi aloitti tosi vahvasti, mutta Ruotsi teki maalin. Suomen kannalta oli elintärkeää, että Emil Hemming tasoitti matsin heti toisen erän aluksi ylivoimapelin loputtua Konsta Heleniuksen syötöstä.

Pelissä oli kuitenkin havaittavissa huolestuttavia piirteitä.

– Toisen erän alkupuolella Suomella oli vaikeuksia löytää muutamat tarjolla olleet pelitilanteet pelata kiekkokontrollia. Se avaisi ruotsalaisten yksilötaidolle ovia tulla esiin, Sihvonen sanoo.

– Peliote kääntyi kuitenkin suomalaisille kreivin aikaan, konsti oli tiedossa, päästä koettelemaan Ruotsin maalivahti Melker Thelinin epävarmuutta. Tuo epävarmuus sai ruotsalaisten puolustavan viisikon kavahtamaan maalivahtinsa edessä.

Jesse Kiiskisen 2–1-osuma syntyi ottelun käännekohdassa.

– Erän puolivälin hieman valtoimenaan virtaillut peli satoi hieman yllättäen suomalaisten laariin. Ruotsi jäähyili ja Kiiskinen kihautti ylivoimalla takatolpalta ohjaten 2–1, Sihvonen kuvailee.

Toisen erän lopun tahtomaali Nuorille Leijonille Arttu Alasiuruan lavasta oli suuri helpotus.

– Toisen erän lopussa Juniorkronornan kirissä oli hieman hätäilyn makua. Se oli jättää ilmaan kysymyksen, miten Ruotsi pelaisi takaa-ajonsa kolmannessa erässä, hätäillenkö? Tosin Ruotsin 2–2-tasoitus ylivoimalla pisti pohdinnan uusiksi: nähtäisiinkö kolmannessa erässä ensimmäisen erän pelillinen toisinto? Kunnes aivan erän lopussa Alasiuruan upea punnerrus maalille tuotti Suomelle aivan erän lopussa 3–2-pukukoppimaalin, Sihvonen kertaa.

– Kahden erän jälkeen peli oli näyttänyt sen, että Suomen pelaajat olivat saaneet myös yksilötasolla uskon ja itseluottamuksen päälle, koska myös viisikkopeli toimi.

– Kolmannen erän alla ajattelin, että Suomen olisi kyettävä pelaamaan maksimaalinen määrä kiekkokontrollia johtoasemassa, kaikki se mitä pelattavissa olisi. Jokin 45 prosentin pelivälineen hallinta riittäisi, tuumiskelin.

– Muutamat tilanteet kuten palautukset osoittivat, että Mikkola esikuntineen oli antanut ihan oikeat ohjeet pelaajilleen. Pyrkimys siis oli pitää kiekkoa silloin, kun siihen tilaisuus olisi. Se, että Ruotsi dominoi erän alkua oli vain ruotsalaisten hyvyyttä. Nuorten Leijonien onneksi siinä kohtaa maalivahti Petteri Rimpinen alkoi näyttää osaamistaan... kunnes päästi yhden hieman helpon, 3–3-tasoituksen.

Wilhelm Hallquistin tasoituksen jälkeen Suomen peli oli vaikeuksissa.

– Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Ruotsin tasoitukseen asti Suomen pelissä ei ollut muuta kuin trap ja papp, ja Rimpinen, Sihvonen toteaa.

Päätöserä oli ruotsalaisten totaalista näytöstä. Uhrautuvasti puolustanut Suomi huojui ajoittain pahastikin köysissä, mutta ei pudonnut kanveesiin.

– Kolmannen erän iso kuva oli lopulta se, että Juniorkronorna pelasi kiekkokontrollia, kaikin rytmein. Kiekkokontrolli oli noin 70–30 tai jopa 75–25 Ruotsille. Ruotsi pelasi maagisen erän. Huikeimpia, mitä olen nähnyt. Oli yksilötaitoa, oli rakennetta, Sihvonen ylistää.

Suomi selvisi kuitenkin jatkoajalle, joka tarjosi vielä yhden dramaattisen käänteen Nuorten Leijonien eduksi.

– Jatkoajalla peli oli ensin täysin Ruotsin show'ta, johon vastasi Rimpinen-show, Suomi torjui Ruotsin ylivoiman, ja lopuksi Suomi sai omansa: ja Benjamin Rautiainen ratkaisi 4–3, Sihvonen päättää.

Suomi pelaa taistelee MM-kultamitalista finaalissa varhain maanantaiaamuna.