Miten voit muistaa niin monia ­vanhoja popkappaleita teksteineen, säveltäjä-muusikko Esa Nieminen?
Henkilöt
Miten voit muistaa niin monia ­vanhoja popkappaleita teksteineen, säveltäjä-muusikko Esa Nieminen?
"Minuun jäi pysyvät jäljet, kun rinnastani leikattiin melanooma vuonna 1980. Se oli hyvin hämmentävä kokemus. En tuntenut itseäni lainkaan sairaaksi, mutta faktat antoivat kuitenkin ymmärtää muuta." Näin Esa Nieminen jatkaa lauseita.

Pyydän anteeksi, että olen saattanut loukata joitakuita henkilöitä juuri ilmestyneessä elämäkerrassani On elämä laulu — Esa Niemisen tarina. Tein heistä analyyseja, joita he eivät välttämättä olisi halunneet julkisuuteen.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun rinnastani leikattiin melanooma vuonna 1980. Se oli hyvin hämmentävä kokemus. En tuntenut itseäni lainkaan sairaaksi, mutta faktat antoivat kuitenkin ymmärtää muuta.

Pelkään kuollakseni terveyden menettämistä. Ikää on jo sen verran, että alkaa olla kaikenlaisissa riskiryhmissä. Onneksi olen toistaiseksi selvinnyt vähällä.

Join pääni täyteen, kun pääsin armeijasta vuonna 1977. Kiersimme tupakavereideni kanssa toistakymmentä helsinkiläistä kapakkaa. Seuraavana aamuna tuntui ­ihanalta olla siviilissä, mutta olo oli kauhea.

Ystäväni ihmettelevät kykyäni muistaa niin monia ­vanhoja popkappaleita teksteineen. Se johtuu siitä, että opettelin teini-iässä soittamaan valtavan määrän ­bändien kappaleita ulkoa. Ne jäivät selkärankaan.

Enpä olisi eräästä ystävästäni uskonut, että hän menee tekemään selkäni takana palkkaukseen ­liittyviä järjestelyjä, jotka koskivat myös minua. Olen antanut anteeksi, mutta asiat eivät palanneet koskaan ennalleen.

Hermoni menevät, kun laitteisto ja tekniikka ­pettävät. Studiossa kävi aiemmin näin aika useastikin, ja siitä seurasi kauheita ongelmia aikataulujen kanssa. Levyä on tekemässä niin monta ihmistä.

Mieluummin kuolen kuin esitän räppiä. ­Musiikin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Siitä puuttuu harmonia ja melkeinpä rytmikin. Taustalla on pelkkä yksinkertainen rumpukomppi.

Seuraavan Nobelin rauhanpalkinnon antaisin Ukrainan presidentti Zelenskyille. Hän on esimerkillinen henkinen johtaja ja kaikin tavoin muutoinkin ansioitunut henkilö.

Minun olisi pitänyt syntyä Beatlesin jäseneksi. Beatles on ylivoimainen suosikkibändini.

Minun jumalassani parasta on suopeus ja ymmärtäväisyys. Ehkä jopa anteeksiantokin.

Urho Kekkosesta haluan sanoa, että miehessä oli karismaa ja lujuutta sekä voimaa hallita Suomen poliittista elämää kolmatta vuosikymmentä. Oliko linja ja suunta oikea? En osaa sanoa, mutta arvostan miestä.

Antakaa minun edes kerran nähdä Tampereen Ilves Suomen mestarina. Edellisestä mestaruudesta on aikaa lähes liki neljäkymmentä vuotta, mutta kausi oli poikkeuksellisen hyvä. Kehitys on mennyt oikeaan suuntaan.

Luulin itsestäni liikoja, kun päätin ryhtyä sooloartistiksi. Vuonna 1976 julkaisin debyytti­albumini Kookas kulkija. Pian kuitenkin ymmärsin, että olen perusluonteeltani aika ujo, enkä halua olla huomion keskipisteenä. Toimin mieluummin taustahahmona.

Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut säveltämään tangoja. En ole koskaan sisäistänyt niiden iskutusta ja syvintä olemusta. Ne ovat tavallaan svengaamatonta musiikkia.

3 kommenttia