Taide voi mennä pilalle, jos luovuus kahlitaan yhteiskunnan ehdoilla – ”Miksi juuri taiteen ja taiteilijoiden tulisi nyt pelastaa maailma?”
Kriisiyhteiskunnassa taideapurahan saa se, joka kertoo oikeamielisimmän tarinan. Jos maailma todella haluttaisiin pelastaa, taiteen tulisi ensimmäisenä luopua ”vaikuttavuudesta”, kirjoittaa Taina Saarikivi esseessään.
On helmikuu 2023. Istun Kiasma-teatterin hämärässä salissa taiteen rahoitusta käsittelevässä seminaarissa. Sen järjestäjät ovat Kansallisgalleria ja Kiasma Strike -taiteilijaryhmä. Kansallisgallerian pääjohtaja Kimmo Levä ja Kiasman johtaja Leevi Haapala alustavat taidekentän “kestävästä ja vastuullisesta toiminnasta” sekä taiteen rahoituksen eettisistä pelisäännöistä.
Puhujien takana kaksi vaihtuvaa tekstiplanssia välähtelee levottomasti. Valkokankaalla pyörii Kiasman ohjeistus turvallisemmasta tilasta:
”Ollaan ystävällisiä toisillemme. Autetaan, jos toinen tarvitsee apua. Annetaan kaikille rauha ja tila nauttia taiteesta: ei häiritä esimerkiksi metelöimällä, koskettamalla tai tulemalla liian lähelle...”
