Nukkumaan mennessä Liisa pyytää Jormalta iltakättä – ”Hipistellään joka päivä ja pussaillaan paljon”

Liisa Salmenperä tietää tismalleen, missä hän on onnellinen. Paikka on Jorma Laaksosen BMW GTL -moottoripyörän takapenkki. Voi sitä autuuden tunnetta, kun hän painautuu siippansa selkää vasten ja kietoo kädet tämän ympärille, haistaa nahkatakin tuoksun, tuntee tutun kehon omaansa vasten ja kuulee moottorin kehräyksen.

Onnea ja iloa Liisa tuntee myös istuessaan oman Harley-Davidson-moottoripyöränsä sivuvaunussa, kun Jorma kaasuttelee kuskina pitkin Suomea. Harrikka on pariskunnan yhteinen vanhuudenturva. Liisa hankki sen muutama vuosi sitten, koska hänen silloisen pyöränsä Honda Shadow’n ohjastaminen alkoi tuntua liian raskaalta.

Moottoripyörät ovat pariskunnan jaettu intohimo ja yhteiselon alkupiste. Molemmat ovat pitkän linjan motoristeja ja Salon MC -kerhon jäseniä. Ihastus kyti aluksi salaa, kun katseita vaihdettiin harrastuksen parissa. Sitten rakkaus roihahti ilmiliekkeihin, eikä paluuta entiseen ollut.

Rakastumisen ensi hetkistä on kulunut 16 vuotta. Pariskunta meni naimisiin ja osti omakotitalon Salosta vuonna 2009. Tärkeintä yhteisessä kodissa oli asuinneliöiden määrä. Molemmat olivat eronneita, ja talossa piti riittää tilaa kummankin jälkikasvulle: seitsemälle aikuiselle lapselle ja kuudelle lapsenlapselle. Liisan neljällä lapsella on neljä lasta ja Jorman kolmella lapsella kaksi.

Haastattelupäivänä paikalla on vain pariskunta itse – ja kaksi kissaa, jotka hiipivät ruokakupeilleen välinpitämättömyyttä teeskennellen. Liisa, 66, kattaa valoisan olohuoneen pöydälle suolaista ja makeaa tarjottavaa.

Keittiössä puuhailu on Liisan tapa hemmotella aviosiippaansa. Ahkera sienestäjä kokeilee mieluusti kaikenlaisia sienireseptejä. Suolaiseen piiraaseen hän on leiponut suppilovahveroita.

– Tein juuri sieniöljyä kehnäsienistä. Söimme sitä tattipastan kanssa, Liisa kertoo.

Molemmat nauttivat hyvän ruoan laittamisesta. He ovat myös löytäneet moottoripyörien oheen toisen yhteisen harrastuksen, kalastuksen.

– Siian pyynnistä se alkoi. On käyty litkaamassa merellä silakkaa ja Lapissa kalastamassa lohta, Jorma, 68, kertoo.

Litkauksessa vavan siimaan kiinnitetään parin metrin pituinen litka eli lisäsiima kiiltävine koukkuineen. Syöttejä ei tarvita, koska koukut muistuttavat silakoiden himoitsemaa eläinplanktonia. Lapin-reissuilta saadun lohisaaliin Jorma kylmäsavustaa kotona Salossa.

– Tehdään arjesta taidetta, Liisa myhäilee.

Kalastus on Liisalla verenperintöä. Hän kutsuu katsomaan makuuhuoneeseen seinälle ripustettuja valokuvia. Isä ja sukulaiset esittelevät vanhoissa kuvissa valtavankokoisia lohisaaliitaan. Mahtavat vonkaleet ovat Liisan suvussa totista totta, eivät perättömiä kalajuttuja.

Liisa Salmenperä on ajanut omaa moottoripyörää yli 20 vuotta, mutta nykyisin hän viihtyy takapenkillä ja sivuvaunussa.

Sukurakkaus pilkahtaa toistuvasti niin Liisan kuin Jormankin puheissa. Kun pari pisti hynttyyt yhteen, he sopivat ensitöikseen, että molempien lapset ovat tasa-arvoisia ja uusi koti palvelee tasaveroisesti kaikkia.

He iloitsivat, että isoon taloon mahtuu kerralla koko konkkaronkka. Kun toive sitten toteutui ja avarat huoneet täyttyivät viikonloppuna lastenlasten tiimellyksestä, isovanhemmat olivat päivän päätteeksi rättiväsyneitä.

– Silloin päätimme jakaa lapset kahdeksi ryhmäksi, tytöiksi ja pojiksi, jotka käyvät meillä eri aikoina, Jorma kertoo.

Sen jälkeen meno rauhoittui, ja isovanhempien voimat ovat riittäneet. Lapsenlapset ovat molemmille suuri ilo ja elämän rikkaus.

– Jorma on todella lapsirakas. Kun lapsenlapsia on talossa, Jormalta tipahtaa käsistä kaikki työt. Hän vain leikkii, Liisa paljastaa.

Sotaleikeissä saattaa vierähtää jopa kahdeksan tuntia. Kerran Jorma on leikkinyt kylkiluu murtuneenakin.

– Huolto toimii, ja se on Liisan rooli, Jorma sanoo.

Isovanhemmat osallistuvat aktiivisesti lastenlastensa elämään. Näiden kanssa käydään muun muassa kalassa ja retkeilemässä sekä tehdään salaisia juttuja, opetellaan vaikkapa puukolla vuolemista vanhempien tietämättä.

Jorma Laaksonen on harrastanut moottoripyöräilyä vuodesta 1972 lähtien. Hän on käynyt yli sadassa kokoontumisajossa.

Liisa on terveystieteiden tohtori ja psykoterapeutti. Hän tekee yrittäjänä psykoterapeutin, työnohjaajan ja työyhteisökouluttajan töitä.

Hän on ohjannut lukuisia valmennuksia ja kursseja leskeksi jääneille ja eronneille. Työssään Liisa on antanut tuhansille suomalaisille valmiuksia sopeutua muuttuneeseen elämäntilanteeseen, kun puoliso on kuollut tai avioliitto kariutunut. Hänellä on jo ammattinsa ansiosta paljon kokemusta ja näkemystä parisuhteista ja niiden toimintatavoista.

Siksi Liisa ehdotti Jormalle suhteen alussa, että he laatisivat oman parisuhteensa ylläpitoon pelikirjan. Siihen kirjattiin muun muassa se, että toisen lapset eivät saaneet olla arvokkaampia kuin toisen. Siitäkin puhuttiin, millaisia pelisääntöjä noudatettaisiin intiimiydessä. Olisiko esimerkiksi ok pussata toista naista? Ei olisi.

Jos riidellään, pyritään aina yhteiseen lopputulokseen. Mietitään, mikä on kummallekin tärkeää.

– Harrastukset ovat tärkeitä. Remutaan ja matkustetaan. Moottoripyöristä ei luovuta, Liisa havainnollistaa.

Pelikirjan tärkein pointti on puhe. Asioista puhutaan. Liisa sanoo, että hyvässä parisuhteessa on monesti kyse yksinkertaisista arjen asioista. He eivät esimerkiksi jaa töitä naisten ja miesten puuhiin, vaan tekevät asiat siinä järjestyksessä kuin ne tulevat vastaan. Se tekee, joka osaa.

Parisuhteen taitavuutta on puolestaan se, että yrittää nähdä toisen näkökulman.

– Ei saa arastella asioista, vaan suu on puhuttava puhtaaksi, Jorma selventää.

Oleellista on luottamus. Pari selvitti etukäteen myös talousasiat. He tietävät, kuka maksaa yhteistaloudessa mitäkin ja miten hankinnoista sovitaan.

– Myös laillinen puoli on puhuttava auki. Siihen kuuluvat edunvalvonta ja testamentti, Liisa sanoo.

Parisuhteen alussa laadittu pelikirja on Jorman mielestä kattava, mutta sitä on hyvä päivittää aika ajoin. Hänen parisuhdetaitonsa ovat Liisan rinnalla karttuneet. Jorma on oppinut muun muassa sen, että itsestäänselvyyksiä ei ole ja – mikä ihmeellisintä – mielipidettä voi vaihtaa kesken kaiken.

Jorma teki työuransa rakennusmestarina. Hän oli tottunut siihen, että suunnitelmista pidettiin kiinni. Liisan kanssa tilanteet saattavat vaihtua äkkiarvaamatta.

– Kerran olimme lähdössä jonnekin, ja istuin jo autossa odottamassa, mutta Liisa saikin päähänsä kastella kukkia, Jorma kertoo.

Autossa istujan ei kannattanut hermostua. Liisaa tapaus naurattaa, ja hän sanoo ”pyörähtelevänsä”. Hän on tarvinnut nopeaa reagointikykyä menestyäkseen yrittäjänä. Jos jokin juttu ei ole toiminut, on pitänyt keksiä pian jotain uutta.

– Liisalla on erilainen ajattelutapa kuin minulla. Putoan monta kertaa kärryiltä. Hän alkaa selittää jotain ja siirtyy jo seuraavaan asiaan. Itse olen suoraviivainen, Jorma kuvailee.

– Olen nopea ihminen ja näen asiat kuvina, Liisa selittää.

Liisa arvostaa puolisossaan erityisesti rauhallisuutta ja turvallisuutta: Jorman sana pitää. Puoliso ymmärtää myös huumoria. Kun Liisan pinna kiristyy, Jorma ottaa käyttöön salaisen aseensa, silmäniskun. Se niin sanotusti resetoi Liisan. Vaimosta tuntuu kuin hän uusiutuisi ja päivittyisi.

Liisa Salmenperä ja Jorma Laaksonen päättivät heti suhteensa alussa, että moottoripyöristä he eivät luovu.

Liisa ja Jorma ovat kehittäneet tietoisesti parisuhdetaitojaan. Kehutaan paljon ja riidellään taitavasti. Ollaan hyväntahtoisia ja kunnioitetaan toista.

– Olemme myös hyviä pyytämään anteeksi, Liisa sanoo.

Intiimielämässä on paljon lämpöä ja nautintoa – sekä "iltakäsi". Nukkumaan käydessä Liisa pyytää Jorman laskemaan käden uumalleen, jotta hän voi tuntea toisen lämmön.

– Me hipistellään joka päivä ja pussaillaan paljon. Kehitellään koko ajan jotain uutta. Ikääntyessä nuoruuden hurjastelu laantuu sydämen ja ihon kieleksi. Ollaan toisen kainalossa, ollaan rakastettuja, Liisa kuvailee.

Äänikirjojen kuunteleminen on hauska ajanviete, josta Liisa ja Jorma nauttivat yhdessä. Toinen makaa olohuoneen lattialla piikkimatolla ja toinen sohvalla. Kuuntelun jälkeen jutellaan kirjan herättämistä ajatuksista.

Suhteen alussa Liisa ja Jorma olivat molemmat vielä kiireisiä työelämässä. Tilanne rauhoittui, kun Jorma jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten. Tosin Liisan kiireet jatkuvat. Hän aikoo jatkaa työntekoa vielä pitkään.

Yrittäjän ja eläkeläisen päivät ovat usein hyvin erilaisia. Liisa kohtaa monesti lukuisia asiakkaita päivän mittaan, kun taas Jorma saattaa paneutua insinöörimäisen syvällisesti kodin talotekniikkaan. Tietojen vaihtamisen tarpeet eivät silloin kohtaa.

– Jorma on maailman puheliain mies, mikä on joskus minulle haaste. Kun tulen töistä ja olen kuunnellut aktiivisesti muita ihmisiä koko päivän, hän alkaa kertoa pitkään jonkin venttiilin kumin hajoamisesta. Silloin sanon, että en pysty enkä jaksa, Liisa kertoo.

Jorma on kyllä oppinut, ettei hänen kannata alkaa kertoa heti omia juttujaan, kun vaimo astuu ovesta sisään. Aina kaikkea oppimaansa ei kuitenkaan muista.

Liisan ja Jorman vahva lenkki on samanhenkisyys. Samat asiat kiinnostavat. Keväällä alkaa uusi moottoripyöräkausi ja tulevien matkojen suunnittelu. Ehkä he suuntaavat Lappiin ja kirjoittelevat matkan päällä toisilleen rakkausrunoja, kuten ovat ennenkin tehneet.

Ikääntyminen ei pariskuntaa pelota.

– Ikääntyminen sopii meille, Jorma sanoo.

– Eri päivinä klenkataan eri jalkaa, Liisa murjaisee.