Näin koivut ja haavat pudottavat lehtensä ja selviävät talven pakkasista
Kun yöt viilenevät ja päivät lyhenevät, lehtipuut valmistautuvat suureen muodonmuutoksen. Huolellisen talvenvieton avulla puut selviävät hengissä pohjoisen ankarista olosuhteista.
Suomen talvi ei säästele luonnon asukkeja. Lehtipuita koettelevat ankarat pakkaset, routainen maa ja pitkät, pimeät kuukaudet. Silti keväällä paljaat oksat heräävät eloon, silmut puhkeavat ja uusi kasvukausi alkaa.
Miten on mahdollista, että kasvit, joiden kudoksista suurin osa on vettä, kestävät jopa 40 celsiusasteen pakkasia elossa?
Vastaus löytyy lehtipuiden kehittyneistä selviytymisstrategioista, biologisista, kemiallisista ja rakenteellisista sopeumista, jotka tekevät niistä varsinaisia pakkasmestareita.
Yksi lehtipuiden tärkeimmistä talveen valmistautumisen vaiheista on lehtien pudotus. Tämä ei tapahdu sattumalta, vaan kyseessä on tarkasti säädelty tapahtuma.
Siinä lehden tyveen kehittyy solukerros, joka erottaa lehden oksasta.
Tämä niin sanottu irtautumisvyöhyke muodostaa heikon kohdan, johon tulee korkkisolukkoa ja vettä hylkiviä aineita.
Kun aika on oikea, lehti irtoaa ja putoaa. Se jättää taakseen suojatun arven oksan pintaan. Lehtien pudottaminen on elintärkeää, koska lehdet haihduttavat runsaasti.
Talven aikana maa on jäässä eikä puu saa vettä. Puun on minimoitava vedenkulutus. Lehtien pudottua puu siirtyy talvilepoon ja sulkee vedenkulun solukkoihinsa.
Lehtien lisäksi myös puun runko ja juuristo valmistautuvat kylmään. Syksyn edetessä puu varastoi hiilihydraatteja juuriin ja kuoren alaisiin kudoksiin.
Näitä sokereita käytetään keväällä, kun kasvu käynnistyy. Puu myös suojaa solujaan jäätymiseltä muuttamalla solunesteen koostumusta. Nesteeseen kertyy jäätymispistettä alentavia aineita.
Puu suojaa kasvupisteet, kuten silmut, paksuilla suomumaisilla lehdillä ja kemiallisilla suoja-aineilla, jotka estävät soluvaurioita.
Puut muodostavat myös tanniineja ja fenolisia yhdisteitä, jotka suojaavat taudinaiheuttajilta ja pahalta maistuvina vähentävät oksien ja kuoren joutumista eläinten suihin.
Vaikka syksy ja lehtien putoaminen tuntuvat usein luonnon hiipumiselta, kyseessä on itse asiassa tärkeä siirtymäkausi. Se mahdollistaa sen, että puu selviää kylmän ja kuivan kauden yli vahingoittumattomana ja on valmiina kevääseen. Talvilepo ylläpitää elämää.
Kun kevään saapuessa valoisa aika pidentyy, lämpötila nousee ja sulamisvesi vapauttaa juurille vettä, lehtipuu herää. Solut aktivoituvat, silmut turpoavat ja uusi vihreys syntyy puun syksyllä varastoimista aineista.
