Mitä UKK tekisi?

Suomi laajensi olennaisesti poliittista ja taloudellista integraatiota länteen säilyttäen samalla luottamukselliset suhteet itään. (Jaakko Kalela)

Oli liikuttavaa nähdä, kuinka ihmiset uskoivat kaiken varmasti järjestyvän, kunhan presidentti saa tietää heidän asiansa. (Juhani Perttunen)

Urho Kekkosen ajan tasavallan presidentin ulkopoliittisen erityisavustajan ja kansliapäällikön sanat kertovat Suomesta, joka luotti siihen, että herrat mokailevat, mutta Kekkonen ei koskaan. Everstiluutnantti evp. Esa Seppäsen (toim.) uusi kirja Kuka Kekkonen? (Art House) kertoo Urho I:n lähipiirissä työskennelleiden miesten näkemyksen siitä, miksi Suomi ei hajonnut, vaikka itänaapurissa ryskyi. Vastaus oli UKK. Kirja on yksisilmäisyydessään ja vanhahtavuudessaankin ajankohtainen puheenvuoro aikana, jolloin Neuvostoliitto ja voimapolitiikka näyttävät heränneen virkeinä haudastaan. Vastakkainasettelun ja kiristyksen aika on palannut maailmanpolitiikkaan.

Mitä Suomen pitäisi näin tulenarassa tilanteessa tehdä? EU, Nato, Pohjoismaat, oma puolustus? Innokkaimmat sovittelevat jo rähinäremmejä.

Ehkä parhaiten Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan perintöä alleviivaavat kansanedustaja Seppo Kääriäisen lauseet Esa Seppäsen kirjassa: Pienen maan on seurattava valppaasti toimintaympäristöään ja toimittava tarvittaessa aktiivisesti asemansa turvaamiseksi. Suomi on saanut kokoaan suuremman painoarvon pitämällä sanansa, olemalla luotettava ja ennustettava. Viimein; emme saa sortua historiattomuuteen.

Siinä on Kekkosen ajan perintöä jälkipolville.

****

Ekstra: Apu haastatteli keväällä suomalaista Georgij Alafuzoffia, joka on EU:n sotilastiedustelun päällikkö. Lue tästä linkistä Alafuzoffin kiinnostava ja analyyttinen näkemys siitä, mitä itänaapurimme oikein toiminnallaan tahtoo.