Mitä tekee NHL-seurojen kuolaama timantti? – keskustelu 17-vuotiaan superlupauksen ympärillä kiristyy: "Sävy muuttunut radikaalisti"

Hyvin harva pelaaja on lähtenyt varausta edeltävään kauteen yhtä merkittävin odotuksin ja samalla yhtä ison suurennuslasin alla kuin Gavin McKenna, 17, lähti tähän kauteen.

Kanadalaislaituriin oli jo vuosia aiemmin lyöty poikkeuksellisen talentin leima, samalla tavalla kuin Connor Bedardille muutama vuosi aiemmin. Aikanaan poikkeusluvalla WHL:ään tavallista aiemmin saapunut McKenna oli saavuttanut Kanadan juniorisarjoissa kaiken mahdollisen: lyönyt pöytään käsittämättömiä tehoja, johdattanut joukkueensa mestaruuteen ja pokannut kauden päätteeksi CHL:n vuoden parhaan pelaajan palkinnon.

Keväällä 2024 hän löi Suomessa järjestetyissä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa tauluun 20 pistettä seitsemään otteluun, enemmän kuin kukaan muu U17-ikäinen pelaaja aiemmin.

Yhdysvaltojen yliopistosarja NCAA:n aiemmin laatimat sääntömuutokset tekivät McKennan viime kesästä poikkeuksellisen mielenkiintoisen. Aiemmin hän olisi hyvin todennäköisesti jäänyt vielä yhdeksi kaudeksi WHL:ään, jossa hänellä ei toisaalta ollut enää mitään todistettavaa.

Toinen vaihtoehto olisi ollut siirtyminen Euroopan ammattilaiskaukaloihin, mutta tätä vaihtoehtoa ei juuri kukaan ole käyttänyt. Nyt McKennalle avautui mahdollisuus loikata laadukkaisiin yliopistokaukaloihin ja samalla kääriä sievoiset summat rahaa jo ennen ensimmäisen NHL-sopimuksen allekirjoittamista.

Hänen kouluvalinnastaan tehtiin asiaan kuuluvasti spektaakkeli, ja monet jäivät nuomemaan näppejään McKennan valitessa lopulta Penn Staten yliopiston varauskautensa määränpääksi.

Kelataan vajaa puoli vuotta eteenpäin, ja keskustelun sävy McKennan ympärillä on muuttunut radikaalisti. Kun aiemmin pohdittiin, kuinka ylivertaisesti hän murskaisi NCAA:n varausikäisten pelaajien piste-ennätyksen, nyt keskustelua käydään siitä, onko hän enää edes varausluokkansa lupaavin pelaaja.

Useilla julkisilla listoilla McKenna on jo hävinnyt ykkössijansa, joillain pudonnut jopa kolmen kärjestä. Varianssia on varmasti aiempaa enemmän myös NHL-seurojen sisäisissä rankingeissa. Poikkeuslupaus on vajonnut ikätovereidensa rinnalle.

Vaikka McKennan alkukausi on saanut osakseen paljon kritiikkiä, osa siitä ei ole kuitenkaan täysin kestävällä pohjalla. Tuotannon osalta kanadalaislaiturin Penn State -aika on kiistatta ollut vaisua odotuksiin nähden.

Hän on kirjauttanut ensimmäiseen 16 otteluun tehot 4+14, joilla hän ei mahdu NCAA:n pistepörssissä edes 50 parhaan joukkoon. Merkittävä lohkare tehoista on myös syntynyt joko ylivoimalla tai sarjan heittopusseja vastaan. Tasaviisikoin kovia vastustajia vastaan tehdyissä pisteissä hän on selvästi jäljessä muita viime vuosien varausikäisiä huippulupauksia.

Toisaalta McKenna on myös kiistatta ollut jonkin verran epäonninen. Hänen ollessaan jäällä Penn State on viimeistellyt tasaviisikoin selvästi keskimääräistä NCAA-joukkuetta heikommin, ja McKenna itse on laukonut pelkästään maalia kohti 66 kertaa, joista siis vain neljä on tuottanut toivotun lopputuloksen.

Kaiken järjen mukaan lahjakkaiden ketjukavereiden kanssa pelatessa McKennan minuuttien aikainen joukkueen laukaisuprosentti pitäisi olla pitkässä juoksussa keskivertoa NCAA-jengiä parempi, mutta sinne se ei välttämättä ehdi enää tällä kaudella kapuamaan, etenkin ottaen huomioon NCAA:n matalat pelimäärät.

Positiivista on, että McKennan ehdottomat ykkösvahvuudet, eli hänen pelintekotaitonsa ja kykynsä luoda maalipaikkoja muille, eivät ole yliopistotasolla kadonneet mihinkään.

Hän on edelleen supervaarallinen etenkin laitojen lähellä, hyödyntäen teräviä käännöksiä ja huippuluokan kiekonkäsittelytaitojaan aiheuttaakseen puolustajille jatkuvaa päänvaivaa. Myös suorista hyökkäyksistä hän kykenee edelleen luomaan jatkuvalla tahdilla, vetäen puoleensa vastustajia ja luoden näin tilaa ketjukavereilleen.

Toisaalta osa McKennan saamasta kritiikistä on täysin perusteltua, ja nostaa vääjäämättä ilmaan kysymysmerkkejä myös hänen tulevaa NHL-uraansa ajatellen.

Puolustussuuntaan hänen työmoraalinsa on ollut kiistatta heikko, mikä on samalla vaikuttanut negatiivisesti hänen hyökkäyspelillisiin kontribuutioihinsa. Tämä on osittain epäintuitiivista, sillä hän selvästi pyrkii parempiin hyökkäyssuunnan tuloksiin puolustamisesta livistämällä, mutta tällä tavoin pelatessaan hän saa lopulta vähemmän kiekonkosketuksia ja on harvemmin mukana joukkueensa transitiopelaamisessa.

Toinen iso puutoskohta on McKennan kontaktipelaaminen, jonka saralla edistystä ei ole näyttänyt tulleen kesän aikana juuri lainkaan. WHL:ssä tämä ei hänen menoaan hidastanut, mutta NCAA:n vanhemmat ja fyysisesti kehittyneemmät puolustajat ovat aiheuttaneet jo huomattavia ongelmia tietyissä tilanteissa.

McKennan fysiikka tulee toki paranemaan tulevaisuudessa, mutta suhteellisesti se jäänee hänelle pysyväksi heikoksi kohdaksi, jonka puitteissa hänen täytyy oppia toimimaan tähän asti nähtyä paremmin.

Toisaalta kaikki, jotka odottivat McKennasta vaikkapa Macklin Celebrinin kaltaista kokonaisvaltaisesti dominanttia hyökkääjää, olivat alun alkujaankin hakoteillä. McKenna on aina ollut uskomattoman taitava ja tulivoimainen, mutta lähempänä spesialistia kuin jokapaikanhöylää, lähempänä Nikita Kutšerovia kuin Sidney Crosbya.

Pian käynnistyvissä nuorten MM-kisoissa McKennalla on täydellinen mahdollisuus lyödä luu kurkkuun epäilijöilleen ja korjata hamuileva ote varausluokan ykkösnimen valtikasta.

Tuoreessa harjoitusottelussa Ruotsia vastaan häneltä nähtiin jo erittäin lupaavia merkkejä varsinaista turnausta ajatellen. Toisaalta paineet ovat myös valtavat; jos hän pelaa tähän kohtaan ohiturnauksen, on ykkösvarauksen tontti yhtäkkiä täysin avoin.

Lähtökohdat eivät tätä mielenkiintoisemmiksi voi muuttua.