Terveys ja hyvinvointi
Apu

Mitä plastiikkakirurgi tekee, Hilkka Peltoniemi?

Mitä plastiikkakirurgi tekee, Hilkka Peltoniemi?

Hilkka Peltoniemestä tuli reipasotteinen plastiikkakirurgi, joka haluaa kumota ammattiinsa liittyvät ennakkoluulot.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Hämäläisen maalaismaiseman keskellä seisoo kahdeksan punaista hirsirakennusta. Mallasvedeltä käy rivakka tuuli, joka ravistaa laituria ja syreenipensaita. Hevoset laiduntavat niityllä vanhan kiviaidan suojassa. Idylli on täydellinen. Kun Hilkka Peltoniemi puolisoineen hankki paikan vapaa-ajan kodikseen kolme vuotta sitten, talot ja tilukset olivat romahtamisen partaalla. Homeiset seinät, sammaleiset katot ja ryteikköinen, metristä nokkosta työntävä piha eivät livertäneet houkutuslauluja. Joku toinen olisi kääntynyt kannoillaan, mutta plastiikkakirurgilla on taito nähdä kuluneen ja kärsineen pinnan alle. – Työni on enemmän restaurointia, rumuuden poistamista kuin kauneuden maksimointia. Julkisuutta kärttävät törröhuuliset silikoniblondit eivät vastaanotolleni hakeudukaan, Peltoniemi sanoo.

Jos kasvaa keskellä suurperhettä, jonka tusinasta lapsesta seitsemän on poikia, keskimmäisellä ei ole varaa prinsessahaaveisiin. Lapsia tarvitaan silloin auttamaan kaikissa kodin ja tilan puuhissa. Myös Hilkka oppi lypsämään. Kun lehmät laitettiin pois, hän haki vuorollaan kaupasta pulkalla 12 litraa maitoa päivittäin.  Joka lauantai aamuneljältä äiti laittoi uuniin tulet ja pyöritti 40 ruisleipää. – Yksi rakkaimpia muistojani on, kun pääsin äidin kanssa kahdestaan kesäaamuna viemään vasikoille jauhosuurusta hakaan. Seisoin maitokärrissä ja maistelin sormella lämmintä suurusta. Teurastajan tultua taloon tyttö seurasi kiinnostuneena, miten sian tai sonnin ruho aukaistiin. Eläinlääkärin jättämä tyhjä antibioottiruisku tuntui suurelta aarteelta. Ja tyttö myös piirsi: hän käytti jokaisen vapaan paperinpalan. Lehdenreunatkin täyttyivät ihmiskasvoista ja -vartaloista.  – Minusta tulee lääkäri, Hilkka kuulutti. Sukulaisille maistui nauru.  – Mitä se likka luulee? Taas noita meikkipäitä piirustaa.  Vanhemmat olivat lestadiolaisia, mutta eivät rajoittaneet tai päsmänneet lapsiaan. Raha ei kuitenkaan riittänyt muotitamineisiin tai harrastuksiin. Siksi nuoremmat käyttivät isommilta sisaruksilta jääneitä vaatteita. Koulukiusatuksihan siinä joutui.  Piirustuskilpailuista Hilkka toi aina voiton kotiin. Sekös kiusaajia ärsytti, kun uhri ei pysynyt lestissään. – Oppi sisupussiksi, jatkamaan ja yrittämään. Sanotaan, että pohjalaiset yrittävät vaikka kivestä. Sossuun ei mennä ikäpäivänä.

Hilkka Peltoniemi jäi yrittäjäksi kymmenen vuotta sitten, jolloin hänen omat lapsensa olivat alle kouluikäisiä. Lääkäriksi valmistuttuaan hän erikoistui ensin yleiskirurgiaan, hoiti rintasyöpäpotilaita ja verisuonikirurgiaa sekä väsäsi väitöskirjaa. Pääsy erikoistumaan plastiikkakirurgian klinikalle Töölön sairaalaan oli ammatillinen huippuhetki. HUSissa hän työskenteli Sirpa Asko-Seljavaaran alaisena.  – Hyvä muija, loistava esimerkki, hän toteaa legendaarisesta Asko-Seljavaarasta.  – Kirurginen idolini on empaattinen ja taitava Erkki Tukiainen. Katsoin hänen leikkaamistaan aina kuin hypnoosissa. Hänellä on uskomaton tatsi kudoksiin. Jos olisin suuressa hädässä, jo Erkin äänen kuuleminen rauhoittaisi heti. Lasten vaikeat vammat ravisuttivat Hilkka Peltoniemeä. – En voi unohtaa parikymppisiä vanhempia, joille syntyi syvästi kehityshäiriöinen, kasvoiltaan vaikeasti epämuodostunut lapsi. En myöskään kahdeksankuukautisen, kätkytkuolemaan menehtyneen lapsen kasvoja. Yritin elvyttää lasta, turhaan. Lääkärinä Peltoniemi hyväksyy aikuisen ja vanhan ihmisen kuoleman. Plastiikkakirurgina hän hyväksyy ihmisessä eletyn elämän jäljet. Nykyisenä käsiteltyjen Instagram-kuvien aikana ei ole helppoa olla lättärintainen finninaamainen nuori.  – Nuorilta puuttuu kasvurauha. Plastiikkakirurgi näkee pitkän janan: sen toisessa päässä ovat palovamman runtelemat, toisessa päässä äärimmilleen puleeratut nuken kasvot. – Jos kasvoissa kaikki on suunnilleen kohdallaan, niin se riittää. Faceliftejä tehdään toki edelleen, mutta konstit ovat uudet. Ennen vanhaan odotettiin viisikymppispäiviä ja sitten: tadaa! Kylällä näki kymmenen kilometrin päähän, että leikkauksessa on käyty. Nykyisin suositaan mieluummin kolmiulotteista pehmeää täyttöä vähitellen kuin kaksiulotteista kiristämistä. Tosin ihmiset vanhenevat eri tavoin: toisten kasvoissa pysyy ryhti, mutta toisten kasvot romahtavat. 

Salissa on hyvän­tuulinen ja mutkaton henki. Kirurgiakin naurattaa välillä.

– Vanhenemismuutokset voivat olla masentavia. Voi tulla olo, että jospa luovuttaisin muutenkin.  Hilkka Peltoniemen asiakkaista yli 90 prosenttia on tavallisia naisia, keski-ikäisiä perheenäitejä. Muutaman lapsen jäljiltä vatsa roikkuu ja vatsanpeitteet ovat venyneet. Rinnat joutuu rullaamaan liivien sisään. Asiakasta saattaa nolottaa riisuutua ja näyttää itseään: ”Pitäisi olla onnellinen, kun on kolme tervettä lasta. Mutta tämä maha hävettää, ja selkäkin on huonossa kunnossa.” Peltoniemi lohduttaa, että myös selkä paranee, kun vartalonhallinta korjaantuu löystyneiden vatsanpeitteiden korjauksen ansiosta. Veltosta höllyvästä vatsasta voi saada hyvät rasvatäytteet kärpäslätkiin ja lätkistä muotoilemalla hienot luomurinnat. Suurin osa asiakkaista on säästänyt leikkausta varten pitkään. Äidin vuoro perheessä on edelleen usein vasta, kun asuntolainat on maksettu.  – Mikä on tärkeämpää: nahkasohva, taulutelkkari ja romuttamokuntoinen auto vai onnellinen vaimo? Happy wife, happy life, Hilkka Peltoniemi uskoo.  – Nätisti fiksattu on sellainen, josta laittaminen ei näy. Täydellinen kauneus on pelkkä sivujuoni. Jos kropan epäsuhta tekee arjesta mollivoittoista, heijastuu parisuhteeseen tai rajoittaa menemästä uimarannalle tai saunailtoihin, se kannattaa korjata. 

Työnsä markkinointiin voi valjastaa myös oman kehonsa. Hilkka Peltoniemi on intohimoisen kiinnostunut rasvansiirrosta eli menetelmästä, jossa oman kehon rasvaa injektoidaan hoitoa tarvitsevaan paikkaan. Hän on itse siirtänyt rasvaa poskipäihinsä, mutta hoitanut sillä myös lonkkanivelensä kulumaa ja kantakalvonsa tulehdusta.  – Kävelin lonkkakivun takia kuin vanha kanttura, mutta ortopedin ruiskuttaman rasvansiirron jälkeen en ole tarvinnut kipulääkettä. Kantapääni krooniseen kiputilaan sain kolmesti kortisonia. Vaiva helpottui vasta, kun siirsin sinne omaa rasvaani. Rasvansiirrolla voidaan hoitaa myös rintasyöpäleikkausten jälkitiloja tai rintojen epäsymmetriaa.  – Silloin rinta ikääntyy luonnollisemmin eikä ole pelkkä silikonikökkäre. Huonomaineisena pidetty rasva kuhisee kantasoluja, jotka auttavat arpeutuneita kudoksia. Omat elävät solut korjaavat rustovaurioita. Pienet toimenpiteet voidaan tehdä paikallispuudutuksessa. – On mullistavaa, jos tekonivelleikkausta voidaan tällä keinolla siirtää vuosia. Kiehtovaa on myös, että potilas voi valita itse, mistä kohtaa vartaloaan hän haluaa päästä rasvasta eroon. 

Leikkaussalissa on menossa rasvansiirto silmien alle, poski­päihin ja ohimoille. Joka leikkauksessa tarvitaan monta eri ammattilaista.​

Hilkka Peltoniemi puolustaa myös parjattua Botoxia.  – Moittijat eivät tiedä, että se on huippulääke, jota pitää osata käyttää taiten. Ilmeettömyys ei ole tavoite, vaan merkki huonosta pistotekniikasta. Muutamalla pistoksella voidaan hoitaa esimerkiksi bruksismia eli hampaiden narskuttelua, migreeniä, lihasten spastisuutta ja hyvin kivuliasta anaalifisuuraa eli kroonista peräaukon haavaumaa.  Epäluuloja aiheuttaa kenties se, että täyteaineinjektioita pistetään vaikkapa kampaamon takahuoneessa ilman kunnollista koulutusta. Vastuistakaan ei tarvitse kärsiä, ellei ole lääkäri. Hilkka Peltoniemi on kieltäytynyt leikkaamasta potilaita, jos odotukset ovat epärealistiset. Virosta, Latviasta ja Liettuasta saa suuret silikonit, jollaisia suomalainen plastiikkakirurgi ei suostu laittamaan.  – Monelle riittää se, että halvalla saa, laadusta viis. Eikä bisnesmiestä kiinnosta kertoa, miten käy nuoren tytön suurten silikonirintojen, kun tämä saa lapsia. Myös sikäläinen lääkäri voi saada aikaan hyvää jälkeä, mutta moni kutsuu itseään harhauttavasti nimikkeellä ”estetic doctor”, vaikka takana on pelkkä yleislääkärin tai esimerkiksi hammaslääkärin koulutus. Kun kahdeksan vuoden erikoistuminen plastiikkakirurgiaan puuttuu, ollaan James Bond -elokuvan nimen jäljillä. – Licence to kill, lupa tappaa, kunnes on aiheutettu niin paljon vahinkoa, että lääkärin oikeudet viedään. 

Vesisuihkuimulaitteella kerätään hienonhienoa rasva­siirrettä kasvoihin ruiskutettavaksi.

Menossa vatsanpeitteiden korjaus usean lapsen äidille, jota vaivasivat notkoselkä ja jatkuvat ristiselkäkivut.

Maallikko näkee plastiikkakirurgiasta helposti vain netin ääri-ilmiöt, muovimaiset naamionaamat ja ylisuuret silikonit, rajoittuneet kliseet, rahan ja luksuksen. Arki julkisen puolen sairaalassa on perin toisenlaista. Siellä hoidetaan hiiltyneitä palovammapotilaita, suu- ja huulihalkioita, kallon epämuodostumia, vaikeita pehmytosavammoja, melanoomia ja muita syöpiä sekä hankalia kroonisia haavoja. Plastiikkakirurgit tekevät yhteistyötä toisten alojen kollegojensa, kuten ortopedien, ihotauti- ja korvalääkärien sekä käsi-, verisuoni- ja lastenkirurgien kanssa. Potilaana voi olla narkomaani, jonka raajojen verenkierto on ehtynyt suoneen ruiskutettujen huumeiden takia, tai junan alle jäänyt henkilö, jonka jalka on ruhjoutunut poikki reidestä. – Peitämme ihmisiin syntyneitä aukkoja, korjaamme jälkiä ja palautamme jäsenten toimintaa. Hilkka Peltoniemi arvostelee vakuutusyhtiötä, jonka ehdoissa lukee, että ”yhtiö ei korvaa plastiikkakirurgin suorittamia toimenpiteitä”.  – Esimerkiksi rintasyöpäpotilaat kärsivät tästä lausekkeesta. Jos urologi leikkaisi heidät, se olisi vakuutusyhtiön mielestä ilmeisesti ok.

– Työhönsä tyyty­väinen vanha akka, Hilkka Peltoniemi kommentoi itseään.

Nuorena Hilkka Peltoniemi tunsi olevansa liian laiha ja kulmikas.  – Olisin halunnut muuttaa nenäni. Nykyisin sen vinous ei haittaa minua vähääkään. Omalle murrosikäiselle tyttärelleen puhuessaan Hilkka Peltoniemi karttaa visusti ulkonäön painottamista.  – Vältän tietoisesti väittämästä, että olisi olemassa joitain kauneusnormeja. Nuori on kaunis ja suloinen sellaisena kuin on. Plastiikkakirurgin pitää olla käsistään näppärä ja ratkaisukeskeinen. Esteettistä kirurgiaa tekevällä täytyy olla ehtymätön estetiikan jano. – Työhön pitää satsata paljon, eikä sitä voi tehdä vasemmalla kädellä. Joskus on oltava ronski, esimerkiksi silloin kun työpaikalla on puhuttava asiakkaalle suoraan. Tai kun maalla on tartuttava talikkoon tai lapioon marraskuun pimeässä ja sateisessa illassa ja raivattava rankakasoja otsalampun valossa. Esteettistä silmäänsä Hilkka Peltoniemi vaalii hankkimalla nettihuutokaupoista vanhoja huonekaluja ja tavaroita. Vapaa-ajan tilan päärakennus nimittäin jyrättiin kokonaan. Sen paikalle on kohonnut uusi, entisen rakennuksen piirustuksia noudatteleva jyhkeä talo, joka sisustetaan vain aikaa ja elämää nähneillä esineillä. Pinnalta eho, sisällä silti kaikki kokemus. Tuskin omaa työtään voi selkeämmällä monumentilla kuvata. Takaverannan avaralla lasikuistilla Hilkka Peltoniemi haaveilee loikoilevansa kustavilaissohvalla – jos vain malttaa jonakin päivänä lopettaa huhkimisen.

Mikä ammatti?

Työ. Plastiikkakirurgit käyvät nykyisin muiden erikoisalojen kanssa yhteisen kolmivuotisen kirurgian runkokoulutuksen. Sen jälkeen he erikoistuvat kolme vuotta yliopistosairaalassa plastiikkakirurgiaan. Plastiikkakirurgian lisäkoulutusta on tarjolla Suomen plastiikkakirurgiyhdistyksen järjestämissä koulutuksissa ja kansainvälisissä koulutuksissa, joissa suomalaiset plastiikkakirurgit käyvät aktiivisesti. Moni myös suorittaa erikoistumisen jälkeen harjoittelujakson ulkomailla jossain kansainvälisesti tunnetussa sairaalassa osaamisensa syventämiseksi. Valtaosa Suomen plastiikkakirurgeista työskentelee joko täysiaikaisesti tai osa-aikaisesti julkisen puolen sairaaloissa. Moni heistä pitää lisäksi yksityisvastaanottoa. Pienempi osa työskentelee pelkästään yksityissektorilla. Sairaalassa plastiikkakirurgin työ on paljolti syövän hoitoon ja tapaturmiin liittyvää korjaavaa kirurgiaa sekä synnynnäisten rakennepoikkeavuuksien hoitoa. Yksityispuolella tehdään myös esteettistä plastiikkakirurgiaa. Plastiikkakirurgi työskentelee monien erikoisalojen kanssa ja leikkaa kaikkia kehonosia, joten työ vaatii monipuolista osaamista kirurgiassa. Sairaalatyöhön liittyy usein päivystysvelvoite. Palkkataso sairaalassa vastaa muiden erikoisalojen erikoislääkärien palkkaa. Suomen plastiikkakirurgiyhdistyksessä on 120 varsinaista jäsentä, jotka ovat plastiikkakirurgian erikoislääkäreitä. Heistä suurin osa työskentelee edelleen aktiivisesti. Asiantuntija: Suomen plastiikkakirurgiyhdistyksen puheenjohtaja, plastiikkakirurgian erikoislääkäri Ilkka Kaartinen.

Teksti Ulla-Maija Paavilainen kuvat Hannes Paananen

Julkaistu: 24.10.2017