Olin kolmen, kun aistin tuvan hirsiseinän ja tervan tuoksun. Mummolani Mäntyharjulla oli maalaistalo, jossa vietimme kesiä. Yhä edelleen tervan tuoksusta muistuvat ihanat lapsuuskesät.

Lapsuus Lauttasaaressa kiteytyy mereen. Alkukesän kylmässä vedessä opin uimaan. Auringon energisessä paisteessa leikin ja urheilin. Ja tärkeää oli heinä, ei mikään urbaani ruoho. Sisälläni asuu mummolakesien pieni maalaistyttö.

Vanhemmiltani sain vanhanaikaisen kasvatuksen. Jo varhain opin kattamaan astiat ja ruokailuvälineet etiketin mukaan.

Äiti neuvoi ja huolehti sekä teki hyvää ruokaa. Minusta ei tullut kokkia, vaikka kävin jopa talouskoulun. Mieheni epäilee, sainko sieltä lainkaan päästötodistusta.

Isäni oli minulle tärkeä, mutta hän on valitettavasti jo ajat sitten edesmennyt.

luokan edessä koulun laulukokeissa kailotin joka vuosi Oolannin sota -laulun, jolla irtosi aina seiska. Itseluottamukseni on aina ollut hyvä; itsetunto on sitten eri asia.

Lähdin vaihto-oppilaaksi Floridaan 16-vuotiaana. Jenkkityylin pinnallisuudelle sanoin ei, kepeydelle kyllä. Seurallisuuteni lisääntyi, ja opittua tulivat englanti ja surffaustekniikan alkeet.

Suomessa opiskelin lastentarhanopettajaksi. Lasten kanssa pärjää, kun on johdonmukainen ja aina tilanteiden aikuinen.

Yle TV2:n kuuluttajana vierailin Neuvosto-Eestissä, jossa jo tulli vilkutti tuttavallisesti. En ollut tiennyt Suomen tv:n tärkeyttä enkä sitä, miten isoja julkkiksia olimme. Ylessä tein urheilua, viihdettä ja asiaa. Vaihtelu sopi, ja tuntui kuin harrastuksesta maksettaisiin.

Ylessä sain työtovereilta PULISEN-palkinnon. Pitäisiköhän jo ottaa opiksi?

Olen tietääkseni sukuni ensimmäinen sosiaalidemokraatti. Kun puolueiden rajapinnat nyt ovat häilyviä, demareiden kannattaisi palata juurilleen. Forssan julistus tulisi päivittää, kirkastaa ja ottaa käyttöön.

Kansanedustajan tehtävässä päivät ovat pitkiä ja työtä on paljon enemmän kuin pintajulkisuus koskaan osaa kertoa.

Tyttäreni kasvatin periaatteella ”rakastan paljon, ja vastuu on minun – aikuisen”. Äskettäin hän kertoi ymmärtäneensä, että tiukka äiti on hyvä. Olen kai ylihuolehtiva, koska tyttäreni on 27, mutta koen, että äitinä olo jatkuu ja jatkuu.

20 vuotta puolisoni kanssa on opettanut, että hän ei tee mitään käskemällä, mutta aika paljon pyytämällä. Keskinäinen kunnioitus on tärkeää joukkuepelissämme.

Uskon kohtaloon. Isoja juttuja ei tapahdu ilman tarkoitusta, ja niiden merkityksen ymmärtää vasta myöhemmin.

Tehdään tästä hyvä päivä, on mottoni. Epäonnistumisiin ei saa jumiutua.

Viimeisen vuoteni eduskunnassa painan sata lasissa. Hyväkuntoisena aion sen jälkeen rohkeasti hakea jotain ihan uutta ja olla enemmän läheisteni kanssa.

Koskessa ei huudeta, siellä melotaan.