Apu

Mitä olen oppinut: Risto Isomäki



Mitä olen oppinut: Risto Isomäki

”Olen oppinut luottamaan intuitioon.”
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Joonas Brandt

Tunsin oman pienuuteni musertavan syvästi, kun näin Vietnamin rannikolla satoja miljoonia vuosia vanhoja kalkkikivisaaria. Ne ovat aikoinaan syntyneet meressä eläneiden simpukoiden ja muiden eläinten kuorista. On mahdotonta hahmottaa sitä ajallista perspektiiviä ja niiden eläinten määrää, josta saaret ovat muodostuneet.

Vanhemmiltani olen perinyt syvän vastenmielisyyden fanaattisuutta kohtaan. Mikä tahansa ideologia liian pitkälle vietynä johtaa huonoon lopputulokseen. Fanatismi on yksi maailman suurimpia ongelmia. 

Isäni sai aivohalvauksen auttaessaan meitä veneen nostamisessa. Olen kiitollinen siitä, että hän toipui. Kokemus opetti nöyryyttä elämää kohtaan, se antoi jonkinlaisen rokotuksen ylimielisyyttä vastaan. Tämän jälkeen minun on ollut mahdoton ajatella, että olisin jotenkin parempi kuin muut. Vaikka olen menestynyt kirjailijana, olen vastustuskykyinen ikäville sivuvaikutuksille, joita menestys voi tuoda.

Turvallisen jatkuvuuden tunne on aina pelkkä illuusio. Siksi ei kannata siirtää asioita, joita todella haluaa tehdä. 

Tällä hetkellä kaikkein hauskinta on miettiä keskittyneesti jotain ongelmaa. Haluan kirjoittaa kirjan, jonka tapahtumat sijoittuvat avaruuteen. Nyt yritän visualisoida, miltä sähköpurjeella varustettu avaruusalus näyttää. 

Intiaan minulla on viha-rakkaussuhde. Työskennellessäni siellä paikallisten kansalaisjärjestöjen parissa opin arvostamaan hindujen elämänkatsomusta: erilaisuuden suvaitsemista ja sitä, että ei ole yhtä suurta totuutta, vaan monta pientä. Toisaalta maan kastijärjestelmä on suurin piirtein hirveintä, mitä tältä pallolta löytyy. 

Kaikilla uskonnoilla on enemmän yhteistä kuin mitä ne haluavat myöntää. Intian Mathurassa näin seimen, johon etäisen isäjumalan poika Krishna syntyi jo 500 vuotta ennen Kristusta.

Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa arvostan Gandhin väkivallattomuuden metodia. Se pyrkii aitoon keskusteluun ja korostaa eri tavalla ajattelevien ihmisten syvää kunnioittamista. Pyrkimys on, että kaikki osapuolet muuttaisivat kantojaan. Näin minimoidaan konfliktit. 

Aito keskustelu on hävinnyt Suomesta lähes kokonaan. Suomalaisessa keskustelussa isot ja pienet asiat näyttäytyvät lähes samanarvoisina. Nyt täytyisi puhua siitä, pitääkö elvyttää ottamalla lainaa vai ei ja siitä, onko vyön kiristämiselle vaihtoehtoa. Minusta kotitaloudet ja yhtiöt eivät voi elää velaksi. Mutta ilman EU:ta valtio voisi siirtää osan veloistaan keskuspankille, jolloin ne käytännössä lakkaavat olemasta.

Olen oppinut luottamaan intuitioon alustavana suunnannäyttäjänä. Alitajunnallamme on käytettävissään paljon isommat tiedostot kuin tietoisella mielellämme. 

Ei pidä varoa liikaa virheiden tekemistä. Innovaatiot eivät koskaan synny valmiina, vaan erilaisten harhapolkujen kautta. Einsteinkin meni monta kertaa metsään ennen kuin keksi lopulliset oivalluksensa. Virheiden tunnustamistakin pitäisi arvostaa, sillä se helpottaa luovaa työskentelyä.

Teksti Leena Raivio, kuva Joonas Brandt

Julkaistu: 4.3.2016