Apu

Mitä olen oppinut: Päivi Kärkkäinen

Mitä olen oppinut: Päivi Kärkkäinen

Kansallisoopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen: "Rajoja voi rikkoa, eikä ole vain yhtä totuutta."
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Markku Ulander
Mainos

Kun minulla syksyllä 2011 todettiin syöpä, aluksi tuli mieleen, että kuinka tässä käy. Pian totesin suomalaisen terveydenhoidon hyvän tason ja mahdollisuuteni selviytyä. Tampereen Pyhäjärvelle nousevaa syysmyrskyä katsellessani kuuntelin musiikkia, jolla oli iso merkitys tervehtymisessä.

Elämä on opettanut nöyryyttä. Sairastuessani sain elämänkokemuksen, jota en olisi toivonut, mutta joka pysäytti ja opetti nauttimaan elämästä.

Luonnon voiman kohtaamme aina uudelleen erämaakämpällämme Lapissa, jonka yöttömässä yössä aika menettää merkityksensä. Se on tervehdyttävä vastakohta tamperelais-töölöläiselle arjelle.

Ikä on vain numeroita. Vastikään täytin 60 vuotta. Se kertoo elämänkokemuksesta ja siitä, että vuosien myötä on ollut mahdollista oppia paljon.

Iloisin asia minulle ovat neljä- ja viisivuotiaat lapsenlapsemme. Mummona välitän positiivista asennetta ja tekemisen iloa – olemme sitten leipomassa tai baletissa. Lapsenlapsilta opin kyseenalaistamista ja ihmettelyä, kun vaikkapa muurahaisen kulkemisen kummastelu on uusi asia.

Isäni opetti, ettei saa sanoa ”en osaa”. Häneltä opin rakkauden kulttuurin. Äitini kasvatti ymmärrystä erilaisuuteen, kehitysvammaisiin ja vähäosaisiin. Jouduin olemaan esimerkillinen, koska sisareni on minua yhdeksän vuotta nuorempi.

Esikuvani on mummuni Eufrosyne Nummi. Hän kävi vain kaksi luokkaa kiertokoulua, mutta oli sydämen sivistynyt, loppuun asti eläväinen, viisas kansannainen. Hän eli satavuotiaaksi.

Minun aikanani opetus kansa- ja oppikoulussa painotti matematiikan ja kielten täsmällisyyttä. Onnekseni sain silti jo koulussa harrastaa lausuntaa, musiikkia ja kirjallisuutta. 

Myöhemmin olen oivaltanut taiteen merkityksen hyvinvoinnille.

Tampereen yliopistossa opiskelin yhteiskuntatieteellisessä, taloudellis-hallinnollisessa ja humanistisessa tiedekunnassa. Rajoja voi rikkoa, eikä ole olemassa vain yhtä totuutta.

Töissä Yleisradiossa oli ilo oppia koko ajan uutta. Nykyisessä työpaikassani Suomen Kansallisoopperassa työskentelee 27 eri kansallisuutta edustavaa satojen eri alojen osaajaa. On suuri onni saada työskennellä eri tavoin lahjakkaiden ihmisten kanssa. Erilaisuus on rikkaus.

En ole erityisen kärsivällinen, mutta johtajuus on opettanut kärsivällisyyttä sekä asioiden perustelemisen ja eri näkökulmien huomioon ottamisen tärkeyttä. 

Mieheni on koulukavereitani, ja olemme olleet aviossa jo 39 vuotta. Hän opetti liikunnan ilon. Olemme harrastaneet monia lajeja yhdessä. Hän on nautiskelija, minä suorittaja. Hän tuo rentoutta elämääni, minä sosiaalisuutta hänen elämäänsä.

Olen ollut työorientoitunut. Nyt näen elämän nelijalkaisena jakkarana. Työn, perheen, ystävien ja minun itseni on oltava tasapainossa. Pitää myös muistaa oma aika.

Pää pilvissä, jalat maassa ja sydän lämpimänä. Mottoni on unelmaa, realismia ja tunnetta. Elämässä kuuluu nauttia joka päivästä ja riemuita sen tarjoamasta hyvästä.

Teksti Hannu Koskela, kuva Markku Ulander / Lehtikuva

Julkaistu: 25.9.2015