Apu

Mitä olen oppinut: Matti Rönkä

Mitä olen oppinut: Matti Rönkä

”Elämä on rankka juttu, joka päättyy kuolemaan.”
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Satu Nyström
Mainos

Jäin isästäni orvoksi pienenä. En oppinut tuntemaan häntä miehenä, ja se harmittaa. Sen sukupolven mieheksi isäni opetti sen, että kaikki ihmiset voivat tehdä kaikenlaisia töitä. Isä siivosi ja pesi astioita, mikä ei ollut 60-luvulla itsestään selvää.

Isättömälle pojalle äitisuhde tuli tärkeäksi. Äidiltä perin ankaran tasapuolisuusvaatimuksen. Se on huono äiti, joka rakastaa vain omia lapsiaan, äiti sanoi. Uskon itsekin, että koko kylä kasvattaa.

Olen viimeisiä onnekkaita ikäluokkia, joille koulutus takasi työpaikan. Vaikka koulutus ei takaa työtä kuten ennen, se antaa vapautta. 

Rahaa on hyvä olla. Olen köyhästä kodista. Korostan vapautta. Jotta minulla on vapautta, tarvitsen jonkin verran rahaa. Toisaalta tein jo varhain valinnan, että haluan journalistiksi: tällä alalla ei hankita omaisuuksia.

Tavalliset ihmiset valehtelevat nykyisin häikäilemättömästi ja syyttävät tiedon ammattilaisia samasta. Jotta voi tolkkunsa säilyttää, pitää olla itselleen rehellinen ja pyrkiä totuuteen.

Lapset ovat antaneet koko isyyden kokemuksen. Lasten kautta oppii ehdotonta rakastamista. 

Pettymyksen tuottaminen isänä, kun erosin myöhäisellä iällä, opetti sen, että elämässä joutuu pohtimaan, mikä on oikeanlaista itsekkyyttä ja oikeanlaista velvol­lisuutta.

Mies ja nainen vanhenevat eri tavalla. Yllättävästi se on miehelle hankalampi asia.

Käytä fysiikan lakeja hyväksesi. Kun vaihdat renkaita, pane avaimeen putkea jatkoksi, kun väännät auki. Älä kiristä liikaa kiristäessä ja muista lisätä tippa öljyä kierteisiin.

Rakkaudesta olen oppinut, että sen opettelu ja harjoittelu jatkuu ikuisesti. On hirvittävää, jos joku sanoo olevansa rakkauden osalta täysin oppinut.

Iän myötä oppii näkemään rakkautta pienissä teoissa. Sitä tulee armeliaammaksi. Pakahduttava tunne säilyy vanhanakin. Toisaalta oppii, että pehmeämpääkin tulta on.

Olen sosiaalinen erakko ja viihdyn yksin. Välillä tarvitsee kaveriporukan, johon mennä. Kaveria ei jätetä. Kaverille pitää osoittaa arvostusta.

Itäsuomalaisena ihmisenä työ on nautinnollisinta, jos porukassa lentää koko ajan juttu ja työ tulee tehtyä siinä sivussa. Se on käsitykseni hienosta työnteosta.

Elämä on rankka juttu, joka päättyy kuolemaan. Sitä on pakko keventää huumorilla. Olemassaolon oikeutus lunastetaan muilta ihmisiltä, sillä olemme täällä toisiamme varten. 

Ihmisen pitää kokea olevansa tarpeellinen, oli kyse vanhemmuudesta tai työstä.

Aloitin 38. kauden lentopallossa. Monessa urheilulajissa pätee se, että pitää hankkia itselleen pelitilanteessa aikaa: lentopallossa helppo pallo korkealle, jotta on aikaa arvioida, mitä tehdään seuraavaksi. 

Elämää ei voi perustaa taktiikkaan.

Teksti Heikki Valkama, kuva Satu Nyström

Julkaistu: 27.11.2015