Apu

Mitä olen oppinut: Kalevi Numminen



Mitä olen oppinut: Kalevi Numminen

Tapparam miäs Kalevi Numminen, 74: "Menestyjä tietää, kuka on, mutta ei tuo sitä ikävällä tavalla esiin."
Teksti Hannu Koskela

Olin perheen ainoa tenava, mutta puutalokorttelin sisäpihan 35 kakaraa kasvattivat väkisin sosiaaliseksi.

Yhteiskeittiössä naapurinamme oli minua 12 vuotta vanhempi, vuoden 1950 jalkapallon SM-kultamitalisti ja vuoden 1952 olympiamaajoukkueen toppari Esko Valkama. Idoliltani sain kipinän urheiluun.

Isäni edusti Tuuhoskylän Nuorisoseuran Urheilijat ry:tä Ruovedellä ja menestyi ison sylivälin ansiosta yleisurheilijana kiekossa ja kuulassa. Äitini kuului aktiivisena uskovaisena Suomen Vapaakirkkoon.

Arkena siis pelattiin ja pyhänä mentiin kirkkoon. Elämäni perusarvot syntyivät tästä, samoin eväät, jotka matkalle sain.

Nyt monet elävät uskonasioissa kuin pellossa. Minä olen hengessä mukana Vapaakirkossa. Elämäni latumerkit ovat Raamatun kymmenen käskyä, joista yhä löytyvät kysymykset ja vastaukset.

Urheilussa tärkeintä on kunnioitus, suurin vaaranhetki pelien loppuminen ja huonojen harrastusten tulo tilalle. Itse selvisin, kun sain melko nuorena perhevastuun.

Puolisoni Pirkko on onneksi pikaluistelija, kilpaurheilija ja liikuntatieteiden tohtori. Hän ymmärsi kiekkouraani. Huippu-urheilu poikkeaa niin paljon arjesta.

Tyttäreni Kirsi leikki lapsena puuhevosilla ja innostui liikunnasta. Nyt hänellä on ratsutila estemaneeseineen. Ihailen hänen sitkeyttään ja määrätietoisuuttaan.

Pojat Teppo ja Teemu saivat pelata kotona. Maali oli kirjahyllyssä. Tampereen liikuntapomo Pentti Heinonen kasautti kotimme luo kaukalon. Luistimet siis jalkaan ja ulos baanalle. Pojat seurasivat isäänsä.

Halusimme olla hyviä esimerkkejä. Toinen ihminen on otettava huomioon, eikä kaveria kiusata. Meillä ei myöskään juhlittu viikonloppuisin.

Vaikka meillä on urheilun meriitit, olemme yhä tavallinen suomalainen perusperhe. Pelikäsitys on lapsissani geeneissä. Menestyjä tietää, kuka on, mutta ei tuo sitä ikävällä tavalla esiin. Pelipäivinä toki ei lähdetä muuta kuin voittamaan.

Tapparassa ja maajoukkueessa analysoin kunkin pelaajan. Jos valmentaja annostelee kaikille samaa, hän saa tasavahvaa harmaata, ja kuitenkin yksilöt ratkaisevat.

Olin järjestämässä Tapparan uuteen uskoon 1970. Liiga-Tappara toi modernin jääkiekkoilun ja ammattimaisen valmennuksen Tampereelle ja voitti 1973 SM-pronssia, 1974 hopeaa ja 1975 kultaa. Tälle pohjalle perustettiin jääkiekon SM-liiga.

Totuuden hetki on ollut isän ja äidin kuolema. Kun heitä lasket hautaan, se on kova paikka. Elämä ei ole ikuista.

Itse omasta lopustani osaan sanoa vain, että toivon parasta ja Herran haltuun.

Iloisimpia hetkiä ovat olleet kolmen lapsemme syntymät. Nyt pidän mummun kanssa mökillämme Ruoveden takametsissä kolmelle lapsenlapsellemme positiivista elämän urheilukoulua, jossa tehdään puutöitä ja heitetään keihästä.

Mottoni on yksinkertainen: Sisällä saa pelata.

Teksti: Hannu Koskela

Kuva: Ari Ijäs

Julkaistu: 13.2.2015