Mitä vanhemmaksi ihmiset tulevat, sitä enemmän he alkavat näyttää siltä, mitä he oikeasti ovat ja miltä he ansaitsevat näyttää. Vanhetessa sisäinen persoona tulee esiin hyvässä ja pahassa.

Vanhenemiseen liittyy ylitsepääsemätön kuolemanpelko. Se on keskeinen syy uskonnoille. Jos kaikki eläisivät ikuisesti, se olisi kammottavaa ja mahdotonta. Siksi kuolema on hyväksyttävä.

Olen nauttinut koko elämästä. Suhtaudun siihen hyväntuulisesti.

Nuorena poikana minulla oli riitoja isäni kanssa. Ajattelin usein, että vanhemmat ovat liian opettavaisia ja että tuommoiseksi en ainakaan halua tulla. Vanhempien viisauden oivaltaa vasta jälkikäteen.

Kun minulla oli pienenä poikana murheita, minua oli kiusattu pihalla tai jätetty pyytämättä luokkatoverin kutsuille, äiti suhtautui niihin pieninä ongelmina. Olen alkanut jälkeenpäin arvostaa tyyneyttä, jota pidin epäempaattisuutena.

Nuorena minulle merkittävin vaikuttaja oli Tøger Seidenfaden, tanskalainen luokkatoverini Pariisissa, sittemmin Politiken-lehden päätoimittaja. Hän oli yhteiskunnasta kiinnostunut vapaamielinen ajattelija. Häneltä opin: täytyy ajatella rehellisesti ja uskaltaa sanoa se, mitä ajattelee. Muuten on muille ihmisille hyödytön.

Olen sanonut pojalleni, että vanhemmat tukevat, mutta elämäsi on vastuullasi. Sinun pitää valita tiesi ja ratkaista ongelmasi. Varallisuutesi on päässäsi. Sinulla on velvollisuus elättää itsesi. Perit ehkä asuntomme, mutta se on pientä siihen nähden, mitä voit koulutuksellasi tehdä. Se on omaisuutesi. Kartuta sitä.

Euroopan viime vuosisata ja toisen maailmansodan kauheudet ja juutalaisten joukkomurha ovat minulle pysyvä taustamusiikki elämässäni. Olen huolissani jyrkästä nationalismista. Aion toimia niin, että yhteiskunnan sosiaaliliberaalinen keskitie säilyisi vahvana.

Työ pitää minut kasassa. Uskon, että se pitää muutkin ihmiset kasassa. 

Pitkät parisuhteet ovat hienoja. Ne perustuvat sekä tunteeseen että tahtoon. Kannattaa satsata parisuhteeseen ja pysyä siinä, vaikka kaikki pitkässä parisuhteessa elävät tietävät, että välillä mennään mankelin läpi.

Viulunsoitosta, sauvakävelystä ja hiirenkäytöstä saamani olkapään nivelrikko muistuttaa, että kaikki asiat eivät uudistu. Takuu ei ole enää voimassa.

Pidä kiinni vanhoista ystävyyksistä. On helppo riitaantua ja menettää ne, mutta vanhoja ystävyyksiä ei synny uudestaan.

Lapsuudenystävät näyttävät aina samalta silmissäni. Nainen näyttää edelleen samalta tytöltä. Hänessä on sama kauneus ja nuoruus, ryppy silmässä, rasvaa jossain kohdassa vartaloa. Se on ihmeellistä, koska kaukainen kokemus lävistää ajankulun tähän päivään. 

Nuoruudenystävät ovat ikuisesti nuoria. Vanheneminen on vain reunamerkintä.

Olisi kiva, jos voisi säilyttää nykyisen viisauden, mutta nuoren miehen kropan. Sitä ei tietenkään voi saada.

Älä provosoidu. 

Teksti Heikki Valkama, kuva Compic / All Over Press