Apu

Mitä olen oppinut: Jari Sarasvuo



Mitä olen oppinut: Jari Sarasvuo

”Olen taipuvainen ylimielisyyteen ja kalkylointiin.”
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Kari Hautala

Mitä eniten tarvitsemme, sitä eniten pelkäämme. Rakkautta. Se ei ole tunne, se on päätös.

Ymmärsin, että ihmisarvoni ei ole yrityksen taloudellisen menestyksen varassa. Älyllisesti ymmärsin sen aina, emotionaalisesti olen takertunut velvollisuuteen pärjätä. Sellaista velvollisuutta ei ole.

Olen ankara itselleni. Se on palvellut minua hyvin.

Jos katsoo taloushistoriaa, menestyneimmät ja innovatiivisimmat yritykset ovat ystävysten perustamia, kuten Ford, Microsoft ja Google. Missään ei ole mitään mieltä ilman ystäviä.

Äitini oikeudentunto siirtyi minuun väkevöityneenä versiona. Haluaisin, että se siirtyisi kaikille lapsilleni, mutta en näin väkevänä. Toinen äitini opetus on myötätunto. 72-vuotias äiti auttaa tälläkin hetkellä vanhuksia, jotka eivät pärjää itse.

Halusin 11-vuotiaana vaihdepyörän 16 kilometrin koulumatkaan. Äiti sanoi, että ei ole rahaa ja siksi pitää jakaa mainoksia. Jaoin 2 600 mainosta Iivisniemen postiluukkuihin. Sain pyörän. Oli räjäyttävä kokemus ymmärtää, mitä työllä voi saada.

Isä oli suvaitsevainen maailmaa nähnyt merimies, eikä säikkynyt mitään. Seurustelin naisparin kanssa. Koska olin alaikäinen, isä halusi tavata nämä naiset. Tapasimme kalliolaisessa ravintolassa. Kun toinen naisista kysyi isältä, mitä mieltä hän on, isä vastasi: saman rakkauden palvelijoita olemme. Tunsin pakahduttavaa ylpeyttä. Se vaikutti ihmiskuvaani.

Pelko on perustarve, kuten uni ja läheisyys. Intohimo asuu epävarmuuden valtakunnassa, missä on pelkoa. Pelko pitää kuitenkin hallita, siitä ei saa tulla paniikkia.

Kaikki elämän palkinnot jaetaan siellä, missä ihminen uskaltaa olla haavoittuva: uskaltaa läheisiin ihmissuhteisiin, uskaltaa ottaa riskejä, uskaltaa puhua vaikeista asioista.

Yrittämisessä yksi asia nousee yli muun: suhde ihmisiin. Mikään ei ole niin tärkeää kuin kyky hankkia hyviä työntekijöitä ja kyky solmia hyviä asiakassuhteita.

Opimme myötätuntoa ystäviemme arvojen kautta. Jos ystäväsi eivät ole myötätuntoisia, sinustakin tulee julma ja suhtaudut vieraisiin epäystävällisesti.

Hanki ystäviä, jotka ovat matkalla jonnekin. Pääset mukaan hyvälle matkalle.

Luopuminen on kaiken eteenpäinmenon edellytys. Mihin kiinnymme, se viedään meiltä pois: nuoruus, maine, ensirakkaus, lapset ja ystävyys. Jos ei luovu, ei voi jatkaa matkaa. 

Anteeksianto on tärkein tapa harjoittaa luopumista.

Olen taipuvainen ylimielisyyteen, kalkylointiin ja ylivoimaan. Ylpeyden kesyttämiseen olen tarvinnut toisia ihmisiä – ystäviä ja vihamiehiä. Ilman heitä en olisi päässyt tätäkään vähää eteenpäin. 

Elämä kantaa. Kaikki vastaukset ovat tilanteessa. Siksi pitää vain hankkiutua 

tilanteisiin ja katsoa kuinka käy. Lopulta oppii jotain. Älä jää kyyhöttämään omien rajojesi sisälle.

Omat jälkensä pitää siivota.

Teksti Heikki Valkama, kuva Kari Hautala / Otavamedia / Lehtikuva

Julkaistu: 29.1.2016