Apu

Mitä olen oppinut: Heikki Ylikangas

2


Mitä olen oppinut: Heikki Ylikangas

- Rakkaus on sokko. Sitä nielee toisen vikoineen, sanoo emeritusprofessori Heikki Ylikangas.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Pekka Nieminen

Äiti oli lujaluonteinen ihminen, joka tapasi sanoa vastoinkäymisten tullen, että pieniä ne on silakat joulukaloiksi. Hän ei reagoinut ympäristön kommentteihin, vaan pääsi kaikesta yli.

Isä eteni luottamustehtävissä, pankin ja meijerin johtokunnissa. Kerran äiti totesi, että sinulla on paljon vihamiehiä. Isä vastasi, että mikä mies sellainen on, jolla ei ole vihamiehiä.

Huono matematiikan opettaja ratkaisi tulevaisuuteni. En oppinut matematiikkaa enkä pystynyt pyrkimään luonnontieteitä lukemaan. Siksi päädyin historioitsijaksi. En kadu urastani muuta kuin että olisi pitänyt valita luonnontieteet. 

Vuonna 1977 julkaisin Nuijasota-kirjan. Vielä tänä päivänä minulla lienee ennätys: siitä on 27 sivua pitkä arvostelu ilman yhtäkään myönteistä lausetta. Siinä oli kestämistä. Jos joku väittää, että negatiivinen polemiikki ei vaikuta häneen mitenkään, hän valehtelee. 

Historiantulkinnat eivät ohjaa ihmisten käytöstä. Useimmat eivät opi historiasta mitään. He eivät lue historiaa muuttaakseen käsityksiään vaan vahvistaakseen niitä.

Ei ole mitään pysyvää, ei hyvää eikä pahaa.

Kaiva siitä mistä seisot, aina löytyy mammutin luita. Kun ottaa työn alle uuden historia-aiheen, joka ei aluksi kiinnosta, sieltä löytyy silti aina kiinnostavia asioita.

Historia on alana hankala, koska kaikki luulevat olevansa historioitsijoita ja haluavat sanoa sanansa. Jos joku haluaa toimia lääkärinä, vaikka ei ole kouluttautunut alalle, häntä sanotaan valelääkäriksi. Historiassa kuka tahansa voi kilvoitella.

En pelkää kuolemaa. Olen aina ollut kiinnostunut uskonnon asioista, mutta en ole uskovainen. En myöskään ateisti. Olen niin paljon tutkija, etten mene väittämään, että mitään ei ole olemassa. Minulle riittää se, että filmi katkeaa. En kaipaa muuta.

Vaimoni kuoli neljä vuotta sitten. Aloimme styylata lukiossa. Se oli rakkausavioliitto, uskollisuutta kuolemaan asti. Rakkaus on sokko. Sitä nielee toisen vikoinensa kaikkinensa. 

En ole halunnut opettaa lapsenlapsiani. Vanhempien asia on opettaa lapsiaan. Minun opetukseni on minun elämäni. Katsokoot siitä.

Olin vaimoni omaishoitajana, hän oli munuaissiirtopotilas. Viimeisenä vuotenaan hän ei pystynyt tekemään huushollihommia. Opettelin tekemään ruokaa. Entrecôte-pihvin saa täydelliseksi niin, että pannu on riittävän kuuma. Anna voin kiehua ensin ja katso kellosta vajaa kolme minuuttia, käännä ja paista alle 2 minuuttia. 

Aika on suhteellinen käsite. Odottavan aika on pitkä, ja kun taas teen töitä, kaksi tuntia hurahtaa hetkessä. Lastenlasten kautta olen oppinut, että lapset pärjäävät määreillä huomenna, tänään ja eilen. 

Kun olen ollut paljon historiapolemiikkien keskiössä, minulta on kysytty, kuinka sitä kestää. Olen vastannut siihen, että pieniä ne on silakat joulukaloiksi.

Teksti Heikki Valkama, kuva Pekka Nieminen / Otavamedia / Lehtikuva

Julkaistu: 4.12.2015