Lapsuuteni vietin Kotkan keskustan pohjoispuolella, Hovinsaarella. Vanhemmillani oli sekatavarakauppa, jossa he tekivät hirveästi töitä. Luulen oppineeni vanhemmiltani työnteon mentaliteetin. Äitini sanoi aina, että se mitä tarvitsee tehdä, pitää tehdä kunnolla. Tätä neuvoa olen pyrkinyt noudattamaan.
Muistan kuunnelleeni Brahmsin toisen sinfonian levytystä. LP-soittimeen liimautuneena johdin orkesteria lyijykynä kädessä. Hiljalleen alkoi kirkastua kuva siitä, mitä haluan tehdä. Tosin vastapäätä kotiamme oli kuljetusyritys, ja mietin myös rekkakuskin uraa.
Olen kriittinen työtäni kohtaan. Ei tästä työstä mitään tulisi, jos en olisi. Virheiden kautta oppii itsestään. Ei silti ole hauskaa, jos huomaa tekevänsä asioita heikommin kuin osaa. Eniten ottaa päähän, jos tekee samoja virheitä toistuvasti, vaikka niistä olisi pitänyt oppia jopa 30 vuotta sitten.
Ammatissani saan kiertää ympäri maailmaa, mutta turistireissuja ne eivät ole, vaan kovaa työntekoa. Esimerkiksi museoissa käymiseen ei jää aikaa. Jotain kuitenkin tarttuu aina mukaan. Kotimaan ulkopuolella käyminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa.
Jo nuoriso-orkestereissa klarinettia soittaessani seurasin tarkasti, huomaako kapellimestari, mikä orkesterilla menee pieleen. Saako hän korjattua sen? Puuttuuko hän siihen? Tästä syntyi pyrkimys siihen, että orkesterini soittaisivat hyvin yhteen. Edelleen tulee vaivautunut olo,
jos näin ei ole.
Kapellimestarina koen tärkeäksi antaa positiivista palautetta, kun siihen on aihetta. Jos ihmiset kokevat onnistumisen iloa ihan pienestäkin asiasta, se antaa enemmän kanttia yrittää.
En olisi uskonut, että pääsisin johtamaan näin hienoja orkestereita. Jokainen kiinnitys on aina ollut pieni yllätys. Kun johtaa parempia orkestereita, ymmärtää, että silloin vaaditaan myös itseltä entistä enemmän. Helpompaa on päästä huipulle kuin pysyä siellä.
Olen hirveän onnellinen, että olen päässyt lähemmäksi lapsiani, vaikka asunkin eri maassa. Emme ole vieraantuneet, vaan päinvastoin olemme tulleet läheisemmiksi. Tämä on hienoa. Vaikka olen yrittänyt opettaa heille kaiken oppimani, olen itse oppinut heiltä vieläkin enemmän.
Voin puhua molempien poikieni kanssa syvällisiä. On mielettömän arvokasta, kun kuuntelee oman pojan kertovan, miten hän on kokenut asioita.
Tyttärelleni syntyi ensimmäinen lapsenlapseni, Elma, toukokuussa. Oli ihmeellistä pitää sylissään pientä ihmistä, jossa on tavallaan jatkumo.
Johtamani Minnesotan orkesteri on nyt työsulussa, mikä on ollut vaikeaa. Saamamme Grammy-ehdokkuus on emotionaalinen juttu: juuri nyt tulee soiton laadusta kertova tunnustus. On hienoa, että orkesteri on omaksunut Jean Sibeliuksen väri- ja tunnemaailman niin upeasti.
En malta olla sanomatta, että seuraava levymme on vieläkin parempi. Tämä kertoo minulle siitä, että orkesteri menee eteenpäin. Se on hieno tunne.
Teksti Samuel Savolainen
Kuva Todd Buchanan
