Apu

Mitä ole oppinut: Pertti Salolainen

Mitä ole oppinut: Pertti Salolainen

Kansanedustaja Pertti Salolainen, 73: "Tunsin olevani 22-vuotiaana varsinainen uutisdiktaattori, tosin mahdollisimman objektiivinen."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Lapsuudenkotini Helsingissä oli varsin vaatimaton. Isäni oli poliisi, ja äitini joutui jäämään kotiin veljeni sairauden vuoksi.

Äiti  oli aikaansaapa. Hän kasvatti juureksia ja keräsi marjoja talven varalle, jotta lapset saivat vitamiineja. Aineellisesta niukkuudesta huolimatta lapsuuteni oli onnellinen ja turvallinen.

Varhaisin lapsuusmuistoni on karmea. Olin neljän vanhana jatkosodan lopulla kellarissa pommisuojassa, kun viereiseen taloon osui pommi. Kummisetäni kuoli.

Sodan jälkeen jotkut perheet saivat Amerikan-paketteja. Paras ystäväni sai purukumia, jota hän mässytti pari päivää, ja antoi sen minulle. Se oli ensimmäinen purukumini. Sain myös kiiltävän, purukumilta tuoksuvan päällyspaperin.

Kotoa saamani arvot pätevät yhä. Isä painotti, että töitä on aina tehtävä. Hän teki itse monenlaista työtä poliisin ammatin ohessa. Äiti korosti kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta. Hän sanoi, että ”kuningaskin käy paskalla”, joten ei pidä nöyristellä.

En pitänyt koulusta, sillä koin sen liian autoritääriseksi. Minusta tuntui, että suuri osa opettajista piti tärkeänä vain kovaa kuria. Koulun sijaan minua kiinnostivat urheilu ja luontoharrastus. Kilpauinnissa sain jopa pronssia SM-kisoissa.

Ennen poliitikon uraani olin lähes kymmenen vuotta Yleisradion toimittajana. Jälkeenpäin tuntuu huvittavalta, että meitä oli silloin Ylen tv-uutisissa neljä uutistenlukijaa. Kirjoitimme itse uutiset, päätimme tärkeysjärjestyksestä ja sitten luimme ne.

Tunsin olevani 22-vuotiaana varsinainen uutisdiktaattori, tosin mahdollisimman objektiivinen.

Olin Yleisradiossa 1961–69. Siirryin BBC:n suomenkieliseen toimitukseen lyhyeksi ajaksi vuonna 1966 ja sittemmin Ylen Lontoon-kirjeenvaihtajaksi. Vuosina 1996–2004 toimin Suomen Lontoon-suurlähettiläänä. Oli hyvä seurata välimatkan päästä suomettunutta ja vasemmiston hallitsemaa Suomea 1960- ja 70-luvuilla. Se oli tärkeää oman ajatteluni kannalta.

Juha Rihtniemi houkutteli minut ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Kokoomus oli oppositiossa seitsemäntoista vuotta, ja se tuntui jopa nöyryyttävältä. Olin neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana vaikuttamassa Suomen liittymiseen Euroopan unioniin. Pidän tärkeänä, että Suomi on EU:n jäsen. Mitä me muuten olisimme? Tällainen kaistale demokraattisen Euroopan ja valtavan Venäjän välissä.

En ymmärrä ihmisiä, jotka saastuttavat yhteistä luontoamme. Esimerkiksi suuret suot olivat veden pidätysaltaita. Turpeennosto on tehnyt niistä juoksutusaltaita, jotka ovat pilanneet vesistöjä. Myös jokia on valjastettu liikaa.

Vaimoni kuolema vuonna 2005 oli elämäni ankarin isku. Olimme naimisissa 40,5 vuotta. Ei se häviä koskaan mielestä. Työ oli paras selviytymiskeino.

Minulla on kaksi lasta ja lapsenlapsia. Haluan sanoa heille: rakastakaa itseänne ja toisianne sekä lähimmäisiänne, pitäkää kiinni kullanarvoisista ystävistä, pitäkää hyvää huolta itsestänne ja terveydestänne sekä rakastakaa luontoa.

Teksti Juha Heiskanen

Kuva Jaakko Jaskari

Julkaistu: 23.5.2014