Mitä NHL:n suomalaiselle supertähdelle on tapahtunut? – Tyly arvio: "Pelaa sellaisia vaihtoja, että niistä tulisi lentää farmiin"

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen katsoi tarkasti Carolina Hurricanesin ja Tampa Bay Lightningin NHL-ottelun. Tampa Bay voitti pelin maalin 4-1. Sihvonen kiinnitti huomiota paitsi joukkueiden pelitapoihin myös ennen muuta Hurricanesin suomalaispelaaja Sebastian Ahon edesottamuksiin.

Taktisessa katsannossa edelleen Lightningin valmentaja Jon Cooper vie Hurricanesin päävalmentaja Rod Brind’Amouria 6–0.

Sihvonen mukaan Ahonkin otteet jättivät paljonkin toivomisen varaa. Hurricanesin varakapteeni lasketteli kaukalossa ajoittain käsittämätön käsijarru päällä.

– Sebastian Aho pelaa välillä sellaisia vaihtoja, että niistä lentäisi farmiin, jos kyseessä ei olisi The Sebastian Aho. Pelaaminen on arpomista, toivomista, välinpitämätöntä, kiekon/blokkien edessä jalkojen nostelemista, heikkoja purkukiekkoja, haahuilua, Sihvonen jyrisee.

– Aho ei pelaa kuten Aleksander Barkov pelaa, joukkueelle. Aho värjöttelee ja piilottelee tähtipelaajan statuksensa takana, hän varastaa peliltä, itseltään ja pelikavereiltaan.

Sihvosen mukaan Ahosta olisi paljon enempäänkin kuin hän nyt itsestään näyttää.

– Aho on kiistatta pelin ja pelaamisen nero, nyt se menee – sinänsä nerokkaasti – rusinahetkien etsiskelyksi pullasta. Ja toki, kun se rusina sieltä kymmenestä kahteenkymmeneen kertaan pelin aikana löytyy, on jälki aina, sanottakoon uudestaan tämä sana: nerokasta. Vaan eihän tuo tuollainen pelaaminen ole mistään kotoisin, Sihvonen paaluttaa.

Sihvonen sanoo, että Aho on edelleen NHL:n 20 parhaan keskushyökkääjän joukossa. Pienellä ryhtiliikkeellä hän voisi tiristää itsestään vielä enemmän mehua ulos selvittääkseen potentiaalinsa kaiken mitan.

– Aho jättää koko potentiaalistaan luvattoman paljon käyttämättä. Paikoin häntä ei enää edes tunnista siksi tunnolliseksi Igor Larionov -taitoniekaksi, professorin manttelinperijäksi, joka hän kiistatta joskus aikoinaan hetken aikaa oli, Sihvonen puistelee.

– Aho lepuuttaa, väistelee ja säästelee itseään pelin kuluessa jäällä, hän odottaa, että peli tulee hänen luokseen, eikä niin, että hän menisi pelin luo ja ottaisi sen haltuunsa. No, jos Aho tyytyy tuohon, tyytyköön, taitava luistelija kun on, luistelkoon rusettiluisteluaan läpi pelit. Hänen kunnianhimonsa näköjään tyydyttyy, kun hän saa kihautettua pisteen, pari per peli omaan sarakkeeseensa.

Sihvosen mukaan Ahosta ei ole näillä keinoin viemään joukkuettaan lähellekään Stanley Cupin mestaruutta. Ja se on hälyttävää.

– Seuratkaapa joku Hurricanesin peli pelkästään Ahoa, niin huomaatte tämän kaiken. Ehkä jopa yllätytte, kielteisesti, Sihvonen sanoo.

– Toki Aho on järkyttävällä tavalla päävalmentajansa Rod Brind’Amour pelikirjan ja epäpelaamisen uhri. En millään saata uskoa, että NHL:n tähtikultti negatiivisessa mielessä olisi kaapannut Ahon kaikkineen, kyllä suurin tekijä on coach Brind’Amourin pelitavan puutteissa.

Puutteet käyvät Sihvosen mukaan ilmi siinä, että Brind’Amourin Hurricanes ei pelaa hyökätessä ja puolustaessa kunnollista rytmiä, jos rytmiä ollenkaan.

– Siihen epärytmiin sitten Aho luo nerokkaasti se oman henkilökohtaisen rytminsä erilaisia tilaisuuksia kärkkyen. Yhtälö ei toimi. Se ei toimi joukkuepelin eikä Ahon itsensä kannalta, Sihvonen tylyttää.

– Brind’Amourin pelikirjassa ei ole juuri viivelähtöjä eikä trapia. Hän on sillä tavalla vanhanaikaisen NHL-lätkän koutsi. Tuo tuollainen luo pelaajille viidakko-olosuhteen pelata. Pelin taktiikka eri riennä pelaajien avuksi. Yhtälö on kestämätön. Siitä Aho kärsii, siitä kärsii myös Jesperi Kotkaniemi.

Sihvonen haluaa korostaa, että NHL:ssä pelaajat ovat usein sen armoilla mihin seuraan ja millaisen valmentajan alaisuuteen he joutuvat. Esimerkiksi hallitsevan Stanley Cup -mestarin Floridan kapteeni Aleksander Barkovin kohdalla on käynyt paremmin valmentajan suhteen.

– Antakaa Aho coach Paul Mauricelle, ja johan muuttuu Ahon pelityyli, tulee lepsuilulle loppu ja pelitapa alkaa tukea Ahoa, Sihvonen vääntää rautalangasta.

Lepsuilulla Sihvonen tarkoittaa sitä, että monin kohdin Aho katselee peliä ikään kuin sivusta väijyen. Se ei ole johtavan saati voittavan pelaajan toimintaa.

– Hän odottaa peliaivojensa käskyä: taistele tai pakene. Taistelukäsky tulee useimmiten vain silloin, kun hänellä on pelitilanteessa jotain henkilökohtaista voitettavaa, joka sitten toki usein koituu myös joukkueen hyödyksi. Liian usein Aho kuitenkin noudattaa pakenemisen käskyä, Sihvonen alleviivaa.

Sihvonen antaa konkreettisen ja yksityiskohtaisen esimerkin, lihan ja veren, mitä tarkoittaa.

– Katsokaapa huviksenne tuota viimeisen Hurricanes-Lightning-matsin ensimmäisen erän vaihtoa pelikellon ajassa 17.41–16.32. Se, miten Aho pelaa, ei käy laatuun – muuta kuin The Aholta, joka huitelee vapaan tähtipelaajan elkein ja kuin huumorilla vaihdon lopuksi lähettää rännikiekolla onnekkaasti laitahyökkääjän läpiajoon.

Sihvonen ihmettelee myös Rod Brind'Amourin valmennusotetta. Sihvosen mielestä liian usein käy niin, että katsojat hurmaantuvat pukukoppipuhevideoista, jotka esimerkiksi somessa pyörivät – mutta peli kertoo lopulta kaiken.

– Arvatenkin Brind’Amour on karismaattinen ja pidettykin niin kutsuttu pelaajien valmentaja, mutta peliä hän ei osaa valmentaa. Hän pitää Hurricanesia ikään kuin panttivankinaan seitsemättä, kahdeksatta vuotta, Sihvonen harmittelee.

Sihvonen korostaa, ettei ole arvostelemassa nyt Ahon kaltaista huippupelaajaa vain arvostelun vuoksi. Hän korostaa arvostelevansa Ahoa sillä vaatimustasolla, jonne Aholla olisi kaikki mahdolliset eväät yltää. Peliltä varastaminen ei pitäisi kuulua Ahon pelin dna:han.

– Totta kai tämä kritiikkini Ahoa kohtaan on lähes tulkoon kohtuuton. Mutta. Kyse on todellakin siitä, että Aho voisi pelata kokonaisvaltaisemmin, mutta hän ei niin tee. Ei edes yritä tehdä. Rimani on korkea Ahon suhteen, Sihvonen painottaa.

– Kiistatta hän on tehnyt taidetta puolilla valoilla pelaamisestaan. Ensimmäinen kausi, 78 peliä NHL:ssä, 65 pistettä, sitten 82 ottelua ja 83 pistettä, ja edelleen 68 matsia 66 pistettä, 56 ottelua ja 57 pistettä, 79 peliä ja 81 pistettä, 75 matsia ja 67 pistettä ja viime sesongilla 78 ottelua ja 89 pistettä. Kova lukemat läpi linjan. Eittämättä. Ja pudotuspeleissä myös noin piste per peli tahti.

Sihvonen muistuttaa myös Stanley Cup -mestari Aleksander Barkovin viisaudesta, jonka hän paljasti Aiton Sihvonen 1 vs 1 -podcastissa.

– Se kannattaa kuunnella tarkkaan, mitä Barkov sanoi meille podcastissani. Ei hänkään ollut määräänsä enempää ennen koronakausia ajatellut, että hänen kontollaan on viedä Panthers Stanley Cupin mestaruuteen. Vaan sitten hän muutti ajatteluaan. Että juurikin se on hänen tehtävänsä. Ja loppu on historiaa, jonka tunnemme, Sihvonen sanoo.

– Vaikka Barkov oli alun perinkin joukkuepelaaja, hän silti otti vielä sen seuraavan askelen. Tuo sama askel tulisi Ahon ottaa. Tai sanon lempeämmin, hän voisi sen ottaa.

Sihvosen kokoava analyysi kuuluu: Aho pyrkii pelaamaan peruspelin osalta ikään kuin jonkin minimitason pitäen, kunnes hän iskee hyökkäyssuuntaan hyvissä voimissa.

– Joko hän itse tai joku aivoriihi on todennut, että hän on liian heppoinen henkisesti ja fyysisesti pelaamaan koko ajan täysillä. Että parempi on säästellä, ja iskeä vasta oikeissa kohdissa. Tuosta olen eri mieltä. Mielestäni hän voisi painaa täysillä koko ajan kaikkensa joukkueelle antaen, joka pelitilanteessa.