Kasvit kertovat ihmisen historiasta – viikinkejä myöten
Suomen kasvilajeista joka neljäs on uhanalainen. Jotkut niistä paljastavat kiinnostavia yksityiskohtia viikinkien matkoista.
Oletko nähnyt valkokukkaista sikoangervoa? Jos vastasit kyllä, olet todennäköisesti ollut silloin lähellä rautakautista asuinpaikkaa.
Suomenlinnan saaressa Helsingin edustalla on puolestaan kasveja, jotka ovat peräisin yli sadan vuoden takaa Venäjältä. Ne kulkeutuivat sinne sotamiesten hevosten kavioissa ja rehun seassa.
Näin kasvit kertovat ihmisten kulkureiteistä ja historian tapahtumista.
− Meillä kasvaa yhä lajeja, jotka tulivat Suomeen viikinkien ja vanhojen kauppalaivojen mukana. Jos ne häviävät, katoaa myös tuulahdus purjelaivojen aikakaudesta, kertoo Jouko Rikkinen. Hän työskentelee kasvitieteen professorina Helsingin yliopistossa.
Luonnonkasveja ei saa vahingoittaa
Suomen kasvilajeista yksi neljästä on uhanalainen. Osa lajiston vaihtelusta on luonnollista: Jotkut lajit leviävät liikaa ja vievät elintilaa toisilta. Jotkut taas pärjäävät tiettynä aikana ja hyötyvät siitä, miten ihmiset maata käyttävät.
Moni 1800- ja 1900-luvulla yleinen kasvi on nykyään uhanalainen.
Jouko Rikkinen on eniten huolissaan Suomen ilmastovyöhykkeen peruslajistosta, joka kärsii ihmisten toiminnasta.
Tuntureilla elää pohjoisiin oloihin sopeutuneita kasveja, joilla ei ole ilmaston lämmetessä pakopaikkaa.
− Näiden lajien tulevaisuus on erityisen uhattuna.
Esimerkiksi jääleinikkejä kasvaa tunturissa kaikkein kylmimmillä paikoilla. Siellä ne saavat lumesta kosteutta ja suojaa. Muita kasvupaikkojen muutoksista kärsiviä lajeja ovat esimerkiksi kiirunankello sekä tikankontti, joka kasvaa rehevillä soilla ja metsissä.
− Tikankontti on alun alkaenkin ollut harvinainen. Kun soita on kuivattu, sen esiintymät ovat ennestäänkin vähentyneet.
Perämeren rannikolla kasvaa lajeja, joita ei tavata missään muualla Suomessa. Ne ovat muisto jääkauden jälkeisestä ajasta, kun mannerjäätikkö suli ja maa alkoi kohota. Merestä paljastuvalla maalla viihtyvät tänäkin päivänä esimerkiksi pohjanlahdenlauha ja perämerenmaruna.
Luonnonkasveihin pitäisi suhtautua kuten kaikkiin eläviin olentoihin: niitä ei saa vahingoittaa.
− Jokaisen uhanalaisen kasvin ympärillä on uhanalaisia hyönteisiä tai muita eliöitä, jotka ovat tavalla tai toisella riippuvaisia kasvista.
Kasvien suojeleminen on onneksi helppoa. Riittää, että antaa niiden kasvaa rauhassa.
Rikkinen muistuttaa, että kaupungissakin luonto tarvitsee tilaa. Kun nurmialueita ja ojia ei siistitä ruohonleikkurilla, se antaa tilaa kasveille ja rikkaalle eliöstölle.
− Kasvit ovat kauniita ja antavat hyvää mieltä meille ihmisille. Luonnon köyhtyminen on siinäkin mielessä ikävä asia.
