Mitä jos väsähdän? Ohjelmani lakkautetaan, alan avautua baaritiskillä, millaista oli olla tv-tähti – Kunnes havahdun siihen, mistä tuho sai alkunsa

Meinasin lähteä lomalle. On sitä ennenkin lomaa vietetty juu, mutta viimeksi kun ostin ihan ulkomaanmatkan lomailumielessä, oli vuosi 2010. Katsoin, että nyt olisi taas hyvä hetki lähteä reissun päälle.

Joku voi mieltää sitä yhtenään ramppaamiseksi, itse pidän tuota ihan passelina välinä. Vai pidänkö?

Voi kamala, en. Eihän ihmisen kuulu lentää lentokoneella yhtään mihinkään. Se on tuhlausta. Jos ihmisen kuuluisi lentää, sillä olisi siivet.

Eikö sitä nyt voi kotimaassa lomailla yhtä hyvin? Kyllä kai, mutta kun täällä on käsissä koko elämä. On koiraa ja on hevosta, niitä ei pääse kotimaassa karkuun. Ei sillä, ettäkö pitäisi päästäkään, mutta olisi kai se ihan levon kannalta kiva joskus ihan olla vaan?

Ymmärrän, että on paljon ihmisiä, joilla ei ole varaa lähteä yhtään mihinkään. Reilumpaa olisi antaa lomarahat heille, jotta pääsisivät edes joskus.

Vai olisiko sittenkin järkevää ostaa lomarahoilla vähävaraisille vaikka joululahjoja? Olisi, ehdottomasti! Siitä tulee varmasti hyvä mieli.

Vaan pitäisikö saman tien päästää joku ison perheen äiti ja isä kahdestaan viikonlopuksi vaikka risteilylle? Varmasti osaisivat arvostaa, jos minä sillä aikaa hoitaisin heidän katrastaan. Tulisi siitäkin hyvä mieli.

Jaa mutta mitenkäs se lepo toteutuu? Aivan, lepoahan tässä haetaan itsellekin. Vaan onko se kirjoittaminen ja juontaminen niin raskasta, että ihan levätä pitää? Eihän niitä edes tehdä kahdeksaa tuntia päivässä viittä päivää viikossa! Mikä siinä nyt on raskasta? Puhut ja kirjoitat vaan! Valitus seis siihen paikkaan!

Mutta mitä jos sitten kuitenkin väsähdän? Jos minusta tuleekin lyhytpinnainen ja umpimielinen. Annan takakireitä haastatteluita ja sähähtelen vierailleni Elämäni biisissä. En jaksa kuunnella lauluja loppuun, vaan taputan mielenosoituksellisesti jo ennen kuin laulu on ohi.

Koirani ja hevoseni alkavat pelätä minua, eivätkä lapsetkaan soita. Onkohan minulla jo lapsenlapsia? En tiedä, koska en jaksa kysyä. Kai ne kertovat sitten. Pitääkö kaikkea aina tivata? Eikö voi vaan SANOA?

Myrkyllinen käytökseni alkaa vaikuttaa katsojien määrään ja ohjelma lakkautetaan. Vingun lehdille katkeruuttani. Rahat loppuvat. Annan yhden juorulehden maksaa matkani Teneriffalle, jossa poseeraan hätäpäissäni bikineissä, jotta saisin luvatun palkkion. Hävettää, mutta jollain se on entisen tv-tähdenkin elettävä.

Alan ryypätä. Kerron baaritiskillä kaikille kiinnostuneille millaista oli olla tv-tähti. Ihmiset katsovat minua säälien. Kesämekkoni kiristää mahan kohdalta. Aloitan tupakanpolton ja lopetan kynsien lakkaamisen. Pidän lippahattua niin tiukasti päässä, että siitä jää rantu turvonneille ohimoilleni.

Yritän iskeä Tauskia ja epäonnistun.

Yhtenä päivänä havahdun. Elämäni on piloilla. Mistä kaikki tuho sai alkunsa?

Aivan, siitä, kun en suostunut lähtemään lomalle. Luulin, että en tarvitse sitä. Olinpas kömpelö!

Kyllä minusta nyt tuntuu, että on ihan okei lähteä. Vaikka sitten lentokoneella.

Anteeksi ja hyvää joulua!