Mitä ihmettä on tapahtunut Olli Jokiselle ja HIFK:lle? – "Valmentaa jääkiekkoa, josta ei pidä"

HIFK nappasi keskiviikkoiltana ison ja maukkaan voiton Ässistä, kun se kaatoi sarjakakkosen Ässät 4–2. Alkukauden katastrofijoukkue on saanut viime otteluissaan juonen päästä kiinni ja viimeisestä neljästä ottelusta helsinkiläisillä on kasassa kolme voittoa.

Aition jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen tietää miksi karmean alkukauden jälkeen tunnelin päässä on alkanut pilkottamaan valoa.

– Olli Jokinen on vetänyt HIFK:n viisikon tiiviiksi ja keskiössä on puolustaminen ensimmäistä kertaa Jokisen valmentajauralla. Tässä nähdään, että joskus suuret vaikeudet ovat siemen paremmalle, jos vain valmentajat ja pelaajat jaksavat tehdä oikeansuuntaisia töitä läpi kurjuuden, Sihvonen analysoi.

Sihvonen jakoi tunnustusta myös vierasjoukkue Ässille.

– HIFK:n puolustuspelivalmius on korkeaa luokkaa. Eikä sinänsä ole moittiminen HIFK:n ehkä aavistuksen ajoittain liian optimistista eteenpäin puolustamista kotiluola Nordiksen turhin, vaan on kehaistava Jarno Pikkaraisen Ässien hyökkäyspelirakennetta koskien muutamia maukkaita ylivoimahyökkäyksen poikasia ensimmäisessä erässä.

HIFK sai tintattua tärkeän avausmaalin ylivoimalla. Se oli merkittävä ottelun kulun kannalta, mutta myös kotijoukkueen henkisen kantin vinkkelistä.

– Ässiä vastaan on vaikein tehdä SM-liigassa maaleja, niin nytkin, mutta HIFK:n tähän asti todella heikko ylivoimapeli osui vihdoin ja viimein hyvällä hetkellä, kun Tristan Ashbrook kihautti 1–0 Petrus Palmun ja Sean Joslingin syötöistä. HIFK sai avausmaalistaan lisää pontta ja halliten avauserän loppua.

Ässät maksoi potut pottuina toisessa erässä ja Kasper Puutio sivalsi patapaidoille tasoituksen ylivoimalla. Sihvosen mukaan HIFK haki alivoimalla oikeaa asiaa, mutta väärin lääkkein.

– Toisen erän alkuun vuorostaan Ässät teki ylivoimapelimaalin. HIFK pyrkii paineistamaan rajusti mutta loogisesti alivoimalla. Siinä on ideaa, mutta kokemukseni mukaan tuollainen ripauksen uhkarohkea pelaaminen melkeinpä ennemmin tai myöhemmin kostautuu, kun vastustaja tiedostaa moisen paineen ja alkaa syöttämällä juoksuttaa neliötä, Sihvonen sanoo.

– Kun Ässiltä löytyy Jan-Mikael Järvisen tasoinen ylivoimapelin kapellimestari, sitä vastaan paineistaminen on vähän niin ja näin. Puutio tasoitti pelin Järvisen ja Nestor Noivan syötöistä 1–1.

Toinen erä oli viisikkopeliltään lopulta tasainen mittelö.

– Toinen erä oli lopulta tasainen kenttätapahtumiltaan. Se tekee mieleni tässä sanoa ja opettaa Olli Jokiselle, että toiseen erään kannattaisi peluuttaa samaa lätkää kuin ensimmäisessä ja kolmannessa periodissa, Sihvonen pohtii.

– HIFK:n viisikko ei ollut toisessa erässä riittävän tiivis. Turhalla prässiluistelulla ja pelin liian nopealla kääntämisellä vain nostaa oman pelaamisen riskitasoa, josta Ässät oli rankaista. Sopisi ottaa mallia peräti Colorado Avalanchesta, joka pelaa monesti kakkoserään enemmän viivelähtöjä ja trapia, kuin ykköseen ja kolmoseen.

Kolmannessa erässä HIFK pääsi iskemään jo heti periodin alussa. Daniel Mäkiaho, jonka jatkosopimus julkistettiin aiemmin keskiviikkona, onnistui kihauttamaan maukkaan johtomaalin.

– Ässien viime aikojen tappiot ovat olleet usein seurausta siitä, ettei pelaajien pelikuri riitä illasta toiseen pelaamaan Pikkaraisen lätkää. Toki ongelma on yhtä lailla päävalmentajan kuin pelaajien. HIFK:n kolmannen erän 2–1-johtomaalia, jonka viimeisteli kultakypärä Mäkiaho, edelsi Ässien ykköstroikka Otso Ylitalo–Järvinen–Noiva prässäily huoletta koko porukalla liian syvälle, mikä on epätyypillistä Ässiä.

Heti perään Ässät otti jälleen jäähyn – jo illan kuudennen pikkukakkosen – ja HIFK pääsi kasvattamaan johtoaan pian jäähyn päättymisen jälkeen.

– Tuollainen jäähyilykään ei ole tyypillistä Ässien touhua, Sihvonen pohtii.

Porilaiset nousivat vielä maalin päähän, mutta HIFK lopulta kesti.

– Ässät kavensi tilanteeksi 3–2, mutta HIFK jatkoi hyvää puolustamistaan. Muun muassa tiivis trap teki poikaa helsinkiläisille, jota vastaan Ässät yritti jopa pitkiä syöttöjä, mikä sekään ei ole tuttua Ässien pelaamista tältä kaudelta. Jokin epätasapaino on päässyt Pikkaraisen valmennusotteeseen. Mahtaako kausi olla liian pitkä pelaajille kulkea Pikkaraisen tiukassa liekanarussa?

Lopussa Ässillä oli vielä mahdollisuus kuudella neljää vastaan, mutta HIFK kesti tämänkin ja Otto Somppi pääsi sinetöimään loppuluvut tyhjään rysään.

– Järvisen ylivoimaporukalla ja vieläpä kuudella neljää vastaan -asemasta oli lopussa vielä sauma hakea tasoitusta, mutta HIFK kesti. Pidän, että jääkiekkoilun jumalat asettuivat aivan oikein lopussa helsinkiläisten puolella, ja siitä Somppi sinetöi tyhjiin 4–2.

Sihvosen mukaan HIFK:n nousu jumbosijan yläpuolelle ei ole vielä juhlan paikka, mutta kehittynyt peli on parantuneiden otteiden syy ja paremmat tulokset seuraus.

– Alleviivaan sitä, että HIFK:n viime aikoina parantuneet otteet kumpuavat siitä, että viisikko on nyt tiivis ja pelaamisessa on mukana rytmit. Coach Jokinen koutsaa lätkää, josta hän ei pidä, mutta ammattilaisuuteen kuuluu se, että on vain valmennettava pelin evoluution vaatimuksen mukaan.

Sihvonen ei malttanut olla heittämättä myös laajempaa kaarrosta Jokisen valmennuspolun suuntaan.

– Olisi hassua, että Jokinen pääsisi jollakin ilveellä NHL:ään valmentamaan ja julistaisi siellä, että hän vihaa trapia. Nimittäin NHL:ssä pelataan enemmän trapia kuin SM-liigassa. No, kuten olen ennenkin sanonut, Ollin oppivuodet ovat kesken. Juuri nyt Jokinen on hyvällä tiellä.