Kuinka saada pakolaiset osaksi yhteiskuntaa? Saksan hallituksen ja viranomaisten perustama asiantuntijatyöryhmä pohtii parhaillaan keinoja, joilla integroida turvapaikanhakijat yhteiskuntaan. Suunnitelma julkaistaan keväällä.

Hallituspuolue CDU ehti edelle. Sen oma helmikuun puolivälissä julkaistu integraatiosuunnitelma tarjoaa keppiä ja porkkanaa, nimikin on Fördern und Fordern, edistää ja vaatia.

Yksinkertaistaen: turvapaikanhakijat halutaan mahdollisimman nopeasti osaksi saksalaista yhteiskuntaa. Painopisteet ovat koulutuksessa ja kielessä sekä siinä, kuinka turvapaikanhakijat saataisiin joustavasti työmarkkinoille.

Suomen hallituspuolueiden toimet näyttävät Saksaan verrattuna ponnettomilta. Tähän mennessä julkaistu hallituksen turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma sisältää toki ajatuksen ”kotouttamisen edistämisestä”, mutta varsinaisia konkreettisia keinoja siinä ei esitetä. Kotouttaminen ei ole etusijalla.

Poikkeuksena Suomen nuivaan linjaan on opetus- ja kulttuuriministeriö. Se julkaisi helmikuussa Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi selvityksen, joka kartoittaa ”turvapaikanhakija ja maahanmuuttotilanteesta aiheutuvia välittömästi käynnistettäviä toimenpiteitä koulutuksessa, kulttuurissa, liikunnassa ja nuorisotyössä”. Selvitys esittää 56 oikeaa ehdotusta kotouttamiseen, muun muassa lisää kielikoulutusta ja maahanmuuttajien työllistymisen helpottamista. Korkeasti koulutetuille pitäisi tarjota täydennyskoulutusta, jotta he voisivat soveltaa taitojaan Suomessa. Yksi idea oli äitien kielikoulutus samalla, kun lapset ovat päiväkodissa.

Opetusministeriö on tehnyt hyvää työtä. Mutta miksi vastaavaa työryhmää ei ole perustettu kaikkiin sopiviin ministeriöihin? Voitaisiinko Suomeen perustaa kokonainen kotouttamisministeriö?

Jatkosodan jälkeen Suomessa evakkojen asuttamista hoiti Veikko Vennamon johtama asutusasiainosasto, joka toimi maatalousministeriön alaisuudessa. Vennamo teki ihmeen Suomen historian suurimmassa pakolaiskriisissä. Vennamon johdolla yli 400 000 evakkoa sai uuden kodin. Sodan jälkeen tartuttiin toimeen. Saman voisi tehdä nykyhallitus.

Uusi, kotouttamisen ratkaisuja hakeva laaja organisaatio, virasto, verkosto tai jokin vastaava olisi paikallaan. Nyt kaivattaisiin rohkeutta katsoa kokonaiskuvaa. Vähemmän pelkoa, enemmän tekoja. ■