Apu

Mistä Istanbulissa taistellaan?



Mistä Istanbulissa taistellaan?

Istanbul heräsi viime yönä jälleen sekasortoon, joka pahenee päivä päivältä. Mellakkapoliisi tyhjensi Gezin puistoa kyynelkaasulla, vesitykeillä ja kumiluodeilla. Vapauksiaan vaatii nyt koko kansan kirjo maallistuneesta nuorisosta uskonnolliseen väkeen, tietää Istanbulissa asuva toimittaja-kirjailija Reeta Paakkinen.
Teksti Saara Pakarinen

Istanbul heräsi jälleen sekasortoon, joka pahenee päivä päivältä. Mellakkapoliisi tyhjensi Gezin puistoa viime yönä kyynelkaasulla, vesitykeillä ja kumiluodeilla. Kymmenettuhannet mielenosoittajat eivät aio perääntyä. Vapauksiaan vaatii nyt koko kansan kirjo maallistuneesta nuorisosta uskonnolliseen väkeen, tietää Istanbulissa asuva toimittaja-kirjailija Reeta Paakkinen.

Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan on suostunut tapaamaan puistomielenosoituksen aloittaneen järjestön jäseniä tänään keskiviikkona. Tilanne kuitenkin näyttää kaikkea muuta kuin hyvältä. Tapaamisesta sovittiin eilen, mutta viime yönä mellakkapoliisi käytti mielenosoittajien valtaamassa Gezin puistossa taas kovia otteita.

Kansainväliset uutistoimistot kertovat, että Taksimin aukion ympäristössä parveilee kymmeniätuhansia mielenosoittajia, joilla ei ole aikomustakaan vetäytyä. Uutistoimisto Reutersin mukaan myös pääministeri Erdoganin mitta on tullut täyteen. Erdogan syyttää mielenosoittajia talouden rapauttamisesta, sijoittajien pelottelusta ja perusteellisesta hyökkäyksestä Turkkia vastaan. Lausunnosta on yhteiskunnallinen henki kaukana.

Reeta Paakkinen toivoo kaikilta osapuolilta rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä.

- Toivottavasti tiedossa on vuoropuhelua. Valtionjohdon tehtävä on toimia yhteiskunnallisen hengen luomiseksi. Turkin tilanne ratkaistaan vaaleissa, mutta nyt on ensisijaisen tärkeää, että tilanne rauhoittuu.

Viimeaikaisesta uutisoinnista on syntynyt se mielikuva, että Turkki on jakautumassa kahtia: yhtäältä länsimaiseen ja maallistuneeseen Turkkiin, toisaalta uskonnollisempaan islamilaisväestöön. Tämä kahtiajakautumisen asetelma ei ole täysin kohdallaan, sanoo poliittista kehitystä pitkään seurannut Reeta Paakkinen. Hänen mielestään Turkissa on aina ollut monia eri elämäntyylejä.

– Suurelta osin mielenosoittajat ovat maallistuneempaa nuorisoa, mutta kaduilla on näkynyt aivan kaikenlaisia ihmisiä. Olen seurannut naapureiden mielenosoituskulkueita parvekkeeltani useana iltana.

Paakkinen on nähnyt kotikatunsa mielenosoituksissa kattiloita paukuttamassa nuorten naisten lisäksi esimerkiksi 60-vuotiaan liikuntavammaisen naisen, vanhuksia ja lapsiperheitä. Toisaalta hän on myös nähnyt televisiosta, kuinka jotkut Taksim-aukion mielenosoituksiin osallistuneet provokaattorit ovat tuhonneet julkista omaisuutta.

Pääministeri Erdogan on kutsunut mielenosoittajia ryöstelijöiksi ja marginaalisiksi ääriryhmiksi. Reeta Paakkinen käyttää puhelinkeskustelussa sanaa tavis, jolla hän viittaa Bilgin yliopiston tekemään tutkimukseen protestin alkupäivistä.

Tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia Gezi-puiston mielenosoittajista on ollut alle 30-vuotiaita nuoria. Yli puolella heistä ei ole aikaisempaa kokemusta mielenosoituksiin osallistumisesta. Yli 90 prosenttia tutkimukseen haastatelluista piti pääministeri Erdoganin tyyliä liian autoritäärisenä ja poliisin voimankäyttöä liian kovana. Tutkimukseen haastateltujen tärkein toive oli, että maassa kunnioitettaisiin yksilönvapautta.

–  Turkissa on alettu käydä laajempaa poliittista keskustelua siitä, voivatko poliitikot puuttua kansalaisten henkilökohtaiseen elämään ja miten rakentavaa vuoropuhelua tulee käydä. Myös uskonnollisemmat turkkilaiset miettivät nyt, missä menee esimerkiksi yksilönvapauden raja, Paakkinen sanoo.

Nuorison suuri määrä mielenosoituksissa voi selittyä osin sillä, että Turkissa yli puolet kansasta on alle 30-vuotiaita. Heitä on noin 35 miljoonaa. Huivipäiset naiset ovat olleet mielenosoittajissa pieni vähemmistö, mutta heitäkin on näkynyt, sekä kaduilla että mediassa kommentoimassa. Viime viikolla huivipäiset naiset protestoivat Istanbulissa naisten oikeuksien puolesta, suvaitsemattomuutta ja perheväkivaltaa vastaan.

Pari vuotta sitten pääministeri ilmoitti, että hänen visionsa on kasvattaa Turkkiin uusi konservatiivinen nuoriso. Huomattava osa nuorisosta ei kuitenkaan ole suunnitelmasta innoissaan. Heidän mielestään yksilönvapauden raja menee ihmisten yksityisasioissa kuten perhesuunnittelussa ja siinä, saako esimerkiksi joukkoliikenteessä osoittaa hellyyttä julkisesti. Enää naiset eivät halua synnyttää vähintään kolmea lasta, vaikka pääministeri rohkaiseekin kansalaisia tekemään niin.

Alkoholin myyntirajoituksista on noussut toinen debatti. Monien maallisten turkkilaisten mielestä alkoholin myyntiä on turhaa rajoittaa maassa, jossa juodaan muutenkin vähän – noin kymmenen kertaa vähemmän kuin Suomessa. Mutta kun asioita aletaan kieltää, niistä tulee kiinnostavia tabuja. Paakkinen kertoo nähneensä kadulla nuoria protestoimassa olutpullo kädessään, mikä ei tavallisesti kuulu paikalliseen kulttuuriin. Alkoholin myyntiä rajoittava laki meni läpi maanantai-iltana. Uudet säännökset muistuttavat nyt suomalaisia, eli viinaa ei voi ostaa öisin kello kymmenen ja aamukuuden välillä.

Parissa viikossa Turkin levottomuudet ovat levinneet useaan kaupunkiin. Poliisi on koventanut otteitaan rauhallisina alkaneissa mielenosoituksissa niin, että kansainvälinen media ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International ovat vaatineet Turkilta voimankäytön rajoittamista.

Istanbulin pääsyyttäjä Adnan Çimen ilmoitti tiistaina tutkivansa väitökset poliisin liiallisesta voimankäytöstä. Human Rights Watch on varoittanut, ettei kyynelkaasun suihkuttaminen kymmenien tuhansien mielenosoittajien perään lopeta kriisiä. "Jos Turkki lasketaan maihin, jotka kunnioittavat perusoikeuksia, poliisiväkivallan täytyy loppua ja hallituksen pitää käydä vuoropuhelua mielenosoittajien kanssa", HRW kommentoi.

Ensi vuonna Turkissa pidetään sekä paikallishallinnon vaalit että presidentinvaalit. Erdogan on kertonut asettuvansa presidentinvaaleissa ehdolle. Turkkilaiset ovat spekuloineet, täytyykö vaalit järjestää levottomuuksien takia jo etuajassa.

Erdogan on muistuttanut julkisissa puheissaan, että 50 prosenttia kansasta kannatti häntä vaaleissa. Mutta entä se toinen puoli? Presidentin tehtävä on johtaa koko kansaa.

Teksti Saara Pakarinen / Apu

Kuva Aris  Messinis / AFP / MVPhotos

Julkaistu: 12.6.2013