Puheenaiheet
Eeva

Missä vuoden 1961 Miss Suomi on nyt?

Missä vuoden 1961 Miss Suomi on nyt?

Ritva Wächter tietää, miltä tuntuu, kun unelmat käyvät toteen yhdessä yössä. Suomen kauneimman kruunu vei Ritvan maailmalle ja lentoemännän työ unohtumattomiin seikkailuihin.
Teksti Eeva toimitus
Mainos

Maaliskuussa 56 vuotta sitten Eevan kannessa loisti upea Ritva Wächter, joka oli juuri kruunattu Suomen kauneimmaksi. Elämäntyönsä hän teki kuitenkin taivaalla: Ritva on Finnairin pisimpään palvellut lentoemäntä. Eläkepäiviä 76-vuotias Ritva Wächter ei haikaile vieläkään: työuran jälkeen hän on hoitanut omaa vaatetusalan putiikkiaan. Missikilpailun voitto vei Ritvan maailmalle. Kansainväliseksi muodostui lopulta työkin lentoemäntänä.

Mitä liikkuu mielessä, kun katselet nykyisin missikisoja?

”Ensimmäiseksi aina ihmettelen, miten samannäköisiä he ovatkaan. He ovat myös toinen toistaan täydellisempiä niin hiusten kuin kasvojenkin osalta. Meikkaaminen on aivan erilaista kuin minun missiaikanani. Näin jälkikäteen tuntuu, että silloin korostettiin vain silmiä. Nykymissit eivät myöskään ole samalla tavoin julkkiksia kuin me aikoinamme. Silloin viihdemaailmassa oli julkisuuden henkilöitä paljon nykyistä vähemmän. Tuntui, kuin olisimme koko ajan olleet suurennuslasin alla.”

Mikä oli parasta missin roolissa?

”Hienointa oli, kun pääsin matkustamaan. Se oli silloin harvinaista herkkua. Pääsin kilpailumatkoille Beirutiin, Miamiin ja Lontooseen. Tapasin valtavasti uusia ihmisiä ja sain maailmalta työtarjouksia. Niistä omituisin taisi olla Miamissa Miss Universum -kilpailujen yhteydessä, kun eräs mies tarjosi työpaikkaa muovimäen hiihdonopettajana.”

Ritva ei ole malttanut jäädä eläkkeelle. Hän pitää vanhojen vaatteiden Penny Lane -liikettä.

Lähdit missi- ja mallivuosien jälkeen lentoemännäksi. Oliko syynä matkustamisen halu?

”Ajauduin uralleni sattumalta, kuten monelle käy. Asuin Helsingissä alivuokralaisena ystävättäreni luona. Hänen äitinsä luki lehdestä, että silloinen Aero haki opiskelijoita lentoemäntäkurssille. Hän kehotti minua hakemaan, ja suostuin hänen mielikseen. Vasta itse kurssilla innostuin työstä. Lentoemäntäkurssit kestivät siihen aikaan vain kuusi viikkoa. Kuulin myöhemmin, että yhtiössä oli keskusteltu pitkään ja hartaasti, voidaanko minua ottaa koulutukseen missitaustani takia.”

Sinulle syntyi kahdesta eri liitosta neljä lasta. Miten sait yhdistettyä uran ja kodinhoidon?

”Kun lapset olivat pieniä, äidistäni oli korvaamatonta apua. Meillä oli myös sellainen etu, että joskus sai lapset ottaa mukaan lennoille. Kerran lensimme esimerkiksi Singaporeen ja vietimme siellä viikon. Lapset nauttivat suuresti.”

Tuoretta Miss Suomea ylistettiin maaliskuun Eevassa vuonna 1961: “Tässä tytössä on määrätietoista sisua ja luonnetta.”

Työskentelit lentoemäntänä 46 vuotta. Sattuiko vaaratilanteita?

”Mitään turvallisuutta uhkaavaa ei sattunut. Luotin täysin – ja luotan edelleen – ammattitaitoisiin lentäjiimme. Olihan yksi heistä myös pitkäaikainen elämänkumppanini. Pelkäsin lentämistä ainoastaan ukonilmalla. Se juontaa juurensa lapsuudesta. Leikimme ukonilmalla veljeni kanssa piiloa kesämökillä. Vieressäni oli rikkinäinen sähkökosketin, johon salama osui. Se kulki sisään olkapäästäni, meni vartalon läpi ja tuli kantapäästä ulos. Lääkärin mukaan salama ei aiheuttanut elimistööni vaurioita. Kammo jäi kuitenkin. Nykyisin koen pitkät lentomatkat raskaiksi. On tuskallista istua ahtaassa penkissä tuntikausia paikoillaan.”

Jäit eläkkeelle 68-vuotiaana, jatkoit kuitenkin putiikinpitäjänä. Eivätkö eläkepäivät houkuttele?

”Vanhin tyttäreni työskenteli vaatealalla, ja hän jäi työttömäksi vuonna 1993. Huomasimme, että molempien vaatekaapit olivat täynnä, siitä syntyi liikeidea. Penny Lane -liike myy ja vuokraa käytettyjä vaatteita iltapuvuista alkaen. Minulle liikkeen pito on enemmän huvia kuin työtä. Ehkä sitä voisi kutsua harrastukseksi. Tuloja kertyy hyvin vähän. Tyttäreni jäi sittemmin pois, joten olen hoitanut liikettä yksin viimeksi kuluneet parikymmentä vuotta. Niin kauan kuin terveyttä riittää, aion jatkaa liikkeen pitoa. Asiakaspalvelu on mukavaa ja mielenkiintoista. Ehkä yrittäminen on minulla geeneissä. Vanhemmillani oli lapsuuden kotikaupungissani Naantalissa aikoinaan pesula ja myöhemmin myös kahvila, jossa työskentelin kesäisin. Pidin työstä.”

Terveyttä on toistaiseksi riittänyt. Miten hoidat kuntoasi?

”Kuntoilu on erittäin tärkeää. Käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa ja kaksi kertaa joogassa. Kotona soudan soutulaitteella. Kuulun urheiluseura Katajanokan Kuntoon ja olen saanut seuralta arvonimen Kataja- nokan Kunnollisin Ihminen.”

Pelottaako ikääntyminen?

”Vanheneminen ei tietenkään ole kivaa. En pidä siitä mitä näen, kun katson peiliin. Se on kuitenkin luonnonlaki. Täytyy vain pitää huolta itsestään niin kauan kuin pystyy. Ihailen Aira Samulinia, joka on varustautunut hyvin vanhuuteen: hänen kotinsa on suunniteltu yksin asuvalle vanhukselle mahdollisimman turvalliseksi ja helposti asuttavaksi. Ja enhän aivan ikäloppu ole, tiedän, että amerikkalaisessa lentoyhtiössä on töissä 80-vuotias lentoemäntä.”

Minkälaisia kohokohtia jäi mieleen lentoemännän työstä?

”Eräs ehdoton kohokohta oli, kun pääsin presidentti Mauno Koiviston seurueen mukana viralliselle vierailulle Ranskan presidentin luokse Élysée-palatsiin. Edesmennyt veljeni Lasse Wächter työskenteli tuolloin Koiviston adjutanttina, ja toimin lentoemäntänä valtiovierailulennolla. Toinen kohokohta oli lentomatkan jälkeinen ihana halaus ja suudelma 1960-luvun kuumalta tähdeltä, näyttelijä Vince Edwardsilta. Hän tunnettiin televisiotohtori Ben Caseyn roolistaan. Kyllä kollegat olivat kateellisia!”

Teksti: Eija Huusari

Kuvat: Kari Kaipainen ja A-lehtien arkisto

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 12/2016.

“Haluaisin päästä kovasti alkuun uralla ja sitten filmiin. Paras olisi, kun saisin työskennellä muutaman vuoden ulkomailla”, kaavaili 20-vuotias Ritva Wächter Eevan haastattelussa.

Julkaistu: 22.11.2017