Apu

Miss Suomi Shirly Karvisen erilainen tarina

Miss Suomi Shirly Karvisen erilainen tarina

Miss Suomi Shirly Karvinen osasi odottaa, että missinä hänen kiinalaiset sukujuurensa herättäisivät mielenkiintoa. Jun Karvinen on ylpeä tyttärestään, joka joutui käsittelemään perhetaustaansa jo lapsena.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Jussi Särkilahti
Mainos

Kohtaloa vai sattumaa, mutta vuoden 2016 Miss Suomi Shirly Karvisen tarina alkaa Liberiasta. Sinne rakennusliike Lemminkäisellä työskennellyt isä Ari Karvinen muutti 1980-luvulla projektitöihin. Samaan aikaan muuan Jun oli päätynyt Liberiaan työskentelemään Kiinan kehitysapuprojektissa. Hanke oli sattumalta Lemminkäisen asiakas, Jun ja Ari tutustuivat

– ja rakastuivat.

 Muutama vuosi myöhemmin pari avioitui Kapenguriassa Keniassa. Sinne parin matka oli jatkunut Arin töiden perässä. Vuonna 1993 Jun matkusti Suomeen synnyttämään. Syyskuussa syntyi tytär Shirly.

Shirly on taustaltaan suomalais-kiinalainen. Kun hän päätti lähteä Miss Suomi -kilpailuihin, hän arvasi, että asia nousee esille.

– Kukaan ei ole sanonut minulle suoraan mitään negatiivista. Voittoni jälkeen mediaan ja yleisöpalstoille on tullut arvostelua. Minua on nimitetty pakolaiseksi sekä maahanmuuttajaksi. Vanhempiani on myös arvosteltu.

Jun-äidistä tuntuu oudolta, että vielä vuonna 2016 Suomessa käydään tällaista keskustelua.

– Shirly on käynyt pitkän tien tullakseen tähän, missä hän nyt on. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole aina helppoa olla erilainen tai erinäköinen. Hän pärjää kyllä varmasti.

Shirly toivoisi, ettei suomalaisuuden määritelmä olisi kiinni siitä, miltä näyttää.

– Tietenkin missin kohdalla tartutaan vielä herkemmin siihen näkyvimpään, eli ulkoisiin seikkoihin. Moni arveli, että pääni ei tule kestämään arvostelua. Olen kuitenkin joutunut käsittelemään taustaani ja ulkonäkööni liittyvät asiat jo paljon aikaisemmin.

Shirlyn missivuoden tähtäin on Miss Universum -kilpailussa. – En ymmärrä kohua etnisestä taustastani. Miss Amerikka on afrikkalaistaustainen ja on luonnollista, että hän lähtee edustamaan maataan Miss Universum -kilpailuihin.

Shirly Karvinen muutti ensimmäisen kerran, kun hän oli kahden kuukauden vanha. Junin raskausaikana perheen isä oli saanut työkomennuksen Tansaniaan. Sinne Jun palasi Shirlyn kanssa heti, kun sai lentoluvan. Perhe asui Tansaniassa kaksi vuotta.

Shirlyn ensimmäiset lapsuuden muistikuvat ovat kuitenkin Saudi-Arabiasta, jonne perhe seuraavaksi muutti. Saudi-Arabiassa Shirly aloitti kansainvälisen esikoulun. Tytön ollessa viisivuotias perhe muutti Sambiaan.

Sambiassa Shirly meni kouluun, jossa osa oppilaista yöpyi arkisin. Viikonlopuksi oppilaat menivät kotiin.

– Halusin kokeilla asuntolassa yöpymistä. Siellä oli erikseen tyttöjen ja poikien siipi. Yhdessä huoneessa nukkui kolme lasta kerrossängyssä. Muistan, että ikävöin vanhempiani, ja kolmen kuukauden jälkeen halusin aina illoiksi kotiin.

Koulukielenä Shirlyllä oli englanti, jota hän puhuu Junin kanssa. Isän kanssa tytär puhuu suomea. Kun Shirlyn kouluikä Suomessa lähestyi, vanhemmat alkoivat miettiä muuttoa Suomeen.

– Muutimme Suomeen Shirlyn takia. Täällä on puhdasta, turvallista sekä hyvät koulutusmahdollisuudet, Jun sanoo.

Jun päätyi nuorena Kiinan armeijaan, jossa hänen isänsä työskenteli.  – Liityin armeijaan, josta minut lähetettiin opiskelemaan englantia. Sen jälkeen opetin englantia armeijassa muutaman vuoden.

Perhe asettui Jyväskylään, jossa Shirly aloitti ensimmäisen luokan. Äiti muistaa Shirlyn hiljaisena, mutta aktiivisena lapsena, joka tykkäsi leikkiä paljon ulkona.

– Ainoana lapsena olin ollut maailmalla todella riippuvainen äidistä. Koulun alkaessa katkaisin napanuoran. Ensimmäistä koulupäivää jännitin paljon, sillä en ollut aikaisemmin opiskellut suomeksi, Shirly kertoo.

Alkuun Shirly sai lisäopetusta suomen kielessä. Jun opiskeli suomea, pääsi opiskelemaan kansainvälistä liiketoimintaa ammattikorkeakouluun ja sai alan töitäkin. Perhe muutti uuteen kotiin, jonka naapurustosta myös Jun-äiti sai ystäviä.

– Suomalaiset ovat hyvin ujoja. He ovat tarkkoja reviiristään. Olen saanut parhaat kaverini naapureistamme, joilla on samanikäisiä lapsia, Jun sanoo.

Shirlyn ala-asteen alku sujui hyvin, suomen oppiminen auttoi sopeutumista. Koulukaverit alkoivat kiinnittää Shirlyn ulkonäköön enemmän huomiota ala-asteen lopulla ja yläasteella.

– Kaikkia aina kovasti kiinnosti, onko meillä kotona jotenkin kiinalaista tai muuten erilaista. Kun sain negatiivisia kommentteja ulkonäöstäni, aloin suhtautua kysymyksiin taustastani varautuneemmin. Kun joku kyseli perheestäni, tulin epävarmaksi ja sulkeuduin itseeni, Shirly muistelee.

Karvisilla on juhlistettu tasapuolisesti kiinalaisia ja suomalaisia juhlapyhiä. Kiinan itsenäisyyspäivänä  ja kiinalaisten uutenavuotena Jun kokkaa perinteistä kiinalaista ruokaa. Vuodenvaihteessa hän koristelee kodin punaisella. Sen ajatellaan tuottavan hyvää onnea.

Myös ajatus yksilapsisesta perheestä on Kiinasta, jossa syntyvyyttä on säännöstelty 1970-luvulta lähtien.

– Se on varmaan jäänyt alitajuntaani, sillä yksi lapsi myös uudessa maassa oli minulle itsestäänselvyys.

Jun ja Shirly arvelevat, että heillä on yksilapsisuuden vuoksi normaalia tiiviimpi äiti-tytär-suhde. Shirly kuvailee äitinsä olevan luonteeltaan hyvin kiinalainen.

– Äiti puuttuu joka asiaan ja hän sanoo asiat suoraan. Vaikka itse osaan olla myös suora, olen meistä suomalaisempi, ja varsinkin nuorempana vetäydyin vaikeissa tilanteissa omiin oloihini.

Shirly ei halunnut huolestuttaa teini-ikäisenä vanhempia huolillaan, vaan käsitteli kiusaamiskokemukset itse.

– Annan Shirlyn mielestä liikaa neuvoja, ja varsinkin teini-ikäisenä se ärsytti häntä ja hän suuttui helposti. Meillä on erilainen tausta, ja se näkyy luonteissamme, Jun sanoo.

Junen mielestä Shirly on ollut aina poikkeuksellisen suloinen, kaunis lapsi. Shirly alkoi kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä, kun hän muutti lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan.

– Aloin saada Helsingissä positiivista huomiota. Ehkä se voi johtua siitä, että Helsingissä on enemmän ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Olen kuitenkin aina hyväksynyt itseni tällaisena. Kun nuorena sain ikävää palautetta ulkonäöstäni, en ikinä ajatellut, että haluaisin olla joku muu tai näyttää toiselta.

Junia ulkonäköasiat ja meikkaaminen kiinnostavat vähemmän. Avun kuvauksissa hän on ensimmäistä kertaa ammattimeikkaajan käsittelyssä. Kun meikkaaja laittaa ripsiväriä, Jun räpyttelee silmiään pitkään. 

– En meikkaa juuri koskaan. Joskus laitan huulipunaa, mutta muuten tämä kaikki on minulle uutta.

Shirly Karvisen ei ole tarvinnut kytätä syömisiään. – Minulla on isän puolelta monta kymmentä serkkua, ja olemme kaikki saman­laisia kukkakeppejä. Joskus jopa kilpailimme siitä, kuka pystyisi lihomaan eniten syömällä suklaata.

Nykyään Shirly tuntee itsensä supisuomalaiseksi. Tämän hän huomasi opiskellessaan vaihto-oppilaana Pekingissä liiketaloutta puoli vuotta.

– Ensimmäiset viikot Kiinassa olivat sokki. Ihmiset eivät ymmärtäneet, mitä yritin sanoa. Äiti auttoi Skypen kautta, kun tarvitsin tulkkausapua. Kun pääsin asuntolaan, opin pikkuhiljaa vastaamaan takaisin. Sain myös osakseni kiinalaisten ystävällisyyttä ja avuliaisuutta.

Vastoin yleistä käsitystä opiskelu ei ollut Shirlyn opinahjossa kovin tiukkatahtista.  

– Koulussa oli yllättävän rentoa. Tunneilla jotkut jopa nukkuivat, eikä kukaan puuttunut asiaan.

Junilla on Kiinassa sisko ja veli, jotka pitävät huolta Shirlyn iäkkäistä isovanhemmista. Junin isä on eläkkeellä Kiinan tasavallan armeijasta, johon Junikin nuorena liittyi. Armeijasta hänet lähetettiin opiskelemaan englantia, jota hän palasi opettamaan asevoimille muutamaksi vuodeksi.

Karviset ovat vierailleet Kiinassa tasaisin väliajoin Shirlyn vauva-ajoista lähtien. Shirlyn hyvät käytöstavat ovat tehneet vaikutuksen isovanhempiin.

– Kun Shirly oli pieni, isäni ihasteli, miten hän kiitti ruoasta. Kiinalaiset lapset eivät ole kovin kohteliaita. Kun Shirly lähti viimeksi vanhempieni luota, äitini itki. He ymmärtävät, miksi päädyimme asumaan Suomeen, mutta haluavat toki nähdä meitä mahdollisimman usein.

Kiinasta Shirly matkusti vaihto-opiskelunsa jälkeen Washingtoniin, jossa hän oli puoli vuotta työharjoittelussa. Shirly sai missifinaalin lehdistötilaisuudesta hyvää palautetta sujuvasta englannin kielen taidostaan sekä ihmisten huomioonottamisesta. 

Lehdistötilaisuudessa esiintyi sympaattinen, kielitaitoinen ja fiksu nuori nainen. Miten hän päätyi hakemaan missiksi?

– Olin miettinyt sitä sen jälkeen, kun muutin Helsinkiin. Joka vuosi, kun haku alkoi, mietin asiaa. Päädyin aina, etten ole vielä valmis.

Vanhemmat ovat olleet ylpeitä missimenestyksestä.

– Shirly on nyt kiireisempi, kun hänestä tuli missi. Emme ole ehtineet viettää yhtä paljon aikaa yhdessä. Mutta tämä on pientä, jos vertaa Kiinan missiin. Hän liikkuu turvamiesten kanssa.

Shirlykin on saanut julkisuudesta osansa. Pöydällä lojuva 7 päivää -lehti tietää kertoa Miss Suomen ja Cheekin yhteisistä bileistä.

Otsikko hämmmentää Shirlyä, sillä hän haluaa keskittyä missivuoteensa täysillä. Poikaystäviä ja kesälomareissukokemuksia ehtii etsiä myöhemmin. 

Jossain välissä pitää ehtiä myös Jyväskylään. Siellä Shirly ja Jun istuvat usein olohuoneen sohvalla juttelemassa. Siellä kaikki on niin kuin ennenkin. ●

Teksti Emilia Saloranta, kuvat Jussi Särkilahti

Julkaistu: 8.7.2016