Tanssikisa ja PMMP-dokumentti nostivat kohuja, mutta Mira Luoti ei aio hiljentyä: ”Halusin kertoa, miten aseettomia me naiset näiden asioiden edessä olemme”

Kun Mira Luoti putosi Anssi Heikkilän kanssa Tanssii tähtien kanssa -tanssikilpailusta, Miran päällimmäisenä huolena oli: mitä nyt?

Kun päivittäiset neljän tunnin tanssiharjoitukset loppuivat, kalenteri tyhjeni kerralla. Katse kääntyi väkisin niihin asioihin, joita hän oli tanssinut syksyn aikana pakoon. Freelancerin kauhu on tyhjä kalenteri, Mira sanoo.

Treenitaakan putoaminen veti hetkeksi vuoteen pohjalle myös koko ihmisen, mutta sieltä Mira ponnisti pian ylös.

– Nyt voin hyvin, kiitos, Mira sanoo Finlandia-talon kahvilassa, johon olemme sopineet aamiaishaastattelun.

– Olen keksinyt tekemistä. Kävin katsomassa oopperassa Elektran ja Tanssin talossa Atte Kilpisen Kreutzersonaatin. Etsin aina perspektiiviä elämään. Se on minun tapani selviytyä.

Tapaamme kävelymatkan päässä oopperatalosta, jonne Mira on menossa katsomaan Giselleä. Taakka kevenee, tai ainakin unohtuu hetkeksi, kun touhuaa.

Yksi taakka oli tänä syksynä laskeutunut Miran päälle kuin painopeitto tanssikisan jo alettua. Iltapäivälehdet poimivat sosiaalisesta mediasta Luodin tanssitaustaa arvioivan keskustelun ja sen herättämän epäilyn: miten ammattitanssija voikaan osallistua tv-kisaan?

Viestipalvelu Jodelin spekulaatioiden jatkoksi oli haettu todisteita hänen tanssijan taustastaan. Showtanssissa vuosien harrastaminen oli huipentunut toisen kilpailijan tuuraamiseen MM-kilpailuissa, katutanssia hän oli harrastanut aikuisena ja kilpaillut DCA Street Squad -joukkueessa Suomen tanssiurheiluliiton ikäkausimestaruuskilpailuissa.

– En missään vaiheessa salannut mitään. Nyt annettiin ymmärtää, että huijaan. Ei harrastaminen tarkoita, että olisin koskaan ollut ammattilainen, Mira sanoo tavoittaen ääneensä yhä kiivautta.

Mira Luoti on toki aikanaan tanssinut PMMP:n keikoilla sekä omilla soolokeikoillaankin sen jälkeen. Sillä tosin ei ole mitään tekemistä Tanssii tähtien kanssa -kilpailun vakio- ja latinalaistanssien koreografioiden ja tanssiaskelien osaamisen kanssa. Omilla keikoilla musiikki vei vapaalla tyylillä.

Se oli musiikkiin eläytymistä, esiintymistä yleisölle, biisien viestin tehostamista ja ihmisten innostamista. Milloin mitäkin, mutta aina jotain muuta kuin tanssimista latinalais- ja vakiotanssien sääntöjen mukaan.

– En koskaan ollut harjoitellut paritansseja.

Syyskuussa hän harjoitteli. Mira on aina urheillut paljon, harrastanut joogaa, kuntosalien ryhmäliikuntaa kuin juoksemistakin, mutta paritanssien rasitukset olivat erilaisia. Hän sanoo treenaavansa itse tanssiharjoituksia rankemmin, mutta paritanssin vaatimukset askeleiden ja asentojen puhtaudesta aiheuttivat hänelle pahoja jumeja muun muassa niskaan.

– Paritanssissa piti oppia myös asennetta, luottamaan siihen, että mies vie. Katsot yhteen suuntaan, Mira kuvailee kahvilan pöydässä, jäljittelee naistanssijan asentoa kättään nostaen ja kohottautuu uljaasti.

– Ja sitten liikut päinvastaiseen suuntaan, mihin katsot. Mies voisi viedä vaikka päin seinää.

Taakkoihinsa Mira Luoti sanoo suhtautuvansa kahdella tavalla. Niitä tulee kannettavaksi, kun elää pelkäämättä. Ja pelkäämään hän ei aio ruveta. Ei, vaikka rohkeasti asioita suoraan kohti menemisen seurauksena tulee kipeitä kolhuja.

– Minussa on koko ajan ne molemmat puolet. Valot ja synkkyys. Välillä otetaan isolla kauhalla ja välillä annetaan. En edes pyri tasaisuuteen. Miten niin edes voisi elää?

Välillä tosin tulee kolhuja, jotka eivät ole itse aiheutettuja, kuten elokuussa, kun kohuttiin PMMP keikalla – ei enää ikinä -dokumentin paljastuksesta. Kati Laukkasen Ylelle ohjaaman dokumentin ennakkopätkä sisälsi pätkän Luodin haastattelua, josta selvisi laulajan joutuneen seksuaalisen väkivallan kohteeksi tv-ohjelman kuvauksissa muutama vuosi sitten.

Kyseessä oli 2016 kuvattu Julkkisselviytyjät, joka nähtiin Nelosella seuraavana vuonna.

Mira ei saanut kuvauksissa eikä sen jälkeen kaipaamaansa tukea. Myös kohun noustua ohjelman tuotantoyhtiö Warner Bros. väitti saaneensa tietää tapahtumista vasta kuvausten jälkeen. Netin kommenttipalstoilla ihmeteltiin, miksi Luoti nostaa asian esille vasta nyt, vuosien kuluttua ja saatuaan aikanaan tuotantoyhtiöltä korvauksen.

Helsingin Sanomat paljasti, että tuotantoyhtiö oli tosiaan maksanut Luodille, kolminkertaistanut tämän palkkion 1 500 euroon ja kirjoittanut HS:n julkaisemassa sähköpostissa tuotantoyhtiöltä Luodin edustajalle näin: ”Toivon, että tämä menettely ja ehdotus tyydyttää sekä poistaa asian päiväjärjestyksestä.”

Aikanaan siis seksuaalinen väkivalta oli tahdottu ”poistaa päiväjärjestyksestä” maksamalla uhrille tuhat euroa ylimääräistä.

Ja nyt Mira jätettiin yksin toistamiseen. Väittämällä valheellisesti, että yhtiö tiesi ”asiasta” vasta kuvausten jälkeen.

PMMP-dokumentin kantava idea on paljastaa Luotiin ja yhtyetoveri Paula Vesalaan kohdistunutta vähättelyä bändin aktiivivuosina 2003–2013. Tuli selväksi, että sama asenne on jäljellä yhä.

– Dokumentissa kerron myös siitä, miten jouduin jo nuorena kohtaamaan häirintää, ja miten kertomastani ei silloin välitetty, Mira sanoo.

– Vaikka olen jo aikuinen nainen ja elän elämää julkisuudessa, en silti ole näiltä asioilta turvassa. Tälläkään kertaa en saanut tukea, vaikka sitä pyysin. Tapahtunut haluttiin vaieta.

Juuri miesten valta, esimerkiksi musiikkiteollisuudessa vaikuttanut miesten määrällinen ylivoima ja suoraviivaiset toimintatavat sekä normiksi muodostunut karkea huumori varsinkin nuorten naisten kustannuksella, olivat asioita, joihin PMMP–dokumentissa nyt palattiin.

Siihen, että hän nosti tapauksen esille nyt dokumentissa vuosien jälkeen, on kaksi syytä. Tietysti hän janoaa oikeutta – kenenkään ei tulisi joutua kokemaan seksuaalista häirintää, seksuaalisesta väkivallasta puhumattakaan.

Toinen syy kertoa omasta, hyvin henkilökohtaisesta, pitkään vaietusta ja joidenkin vähättelemästä tapahtumasta on muiden vastaavaa kokeneiden auttaminen, rohkaiseminen.

Mira Luoti ei ole yksin – viidesosa 16–25-vuotiaista naisista on kokenut vakavaa väkivaltaa tai raiskauksen.

– Olen kantanut kokemuksia mukanani ja nyt halusin kertoa niistä esimerkkinä siitä, miten aseettomia me naiset näiden asioiden edessä olemme, Mira sanoo.

Hän kuvailee, että tuntui pahalta, kun hänen kipeistä kokemuksistaan revittiin viihdeotsikoita.

– Vielä pahemmalta tuntuu kuitenkin se, että edelleen niin moni seksuaalista häirintää ja väkivaltaa kokenut vaikenee. Median riepottelun ja somekommentoinnin jälkeen ymmärsin jälleen, miksi näin on. Aion yhä pitää meteliä ja toivon, että voin rohkaista muita.

Pari päivää haastattelun jälkeen Mira soittaa. Innostus välittyy puhelimessakin: hänellä on tuore kokemus siitä, että hän kelpaa rohkaisemaan muita naisia.

– Osallistuin lauantaina Rakennusliiton naistapaamiseen. Pyysivät minut sinne, hän kertoo.

Rakennusalan ammattiliiton naisjäsenten tapaaminen oli osa SAK:n Tulevaisuus tänään –tapahtumaa, jossa tavoiteltiin maailman parasta työelämää.

Mira kohtasi naisia, jotka toimivat miehisellä alalla, ja kertoi heille omista kokemuksistaan toimimisella miehisellä alalla.

– Siis miten ihana sunnuntai, miten ihana tapahtuma! Ja miten kovia muijia: esimerkiksi yksi Minna kertoi kiipeävänsä joka päivä torninosturiin 204 metrin korkeuteen.

Kokemuksia oli siis kerrottavana Mirallekin. Myös hän rohkaistui.

Loppukesän ja syksyn aikana Mira on saanut tuntea, kuinka matto vedetään jalkojen alta ja taakka on hartioilla. Nyt hänellä tunne on taas kuin olisi lentävällä matolla.

Hänestä tuntuu, että sama kuvio toistuu usein hänen elämässään. Ensin tulee vastoinkäymisiä. Pian niiden jälkeen tapahtuu kuitenkin jotain yllättävää, ihan uutta, joka tarjoaa odottamattoman elämyksen.

– Elämä on ihmeellistä!

Mira on käynyt juuri juoksulenkillä Helsingissä Arabianrannassa ystävänsä ja muusikkokaverinsa, The Rasmus -yhtyeessä soittavan kitaristi Emppu Suhosen kanssa. Sen jälkeen on juotu kahvit ja jatkettu juttua. Puhelimessa Mira ihastelee syksyn värejä, punaisina ja keltaisina hehkuvia puita.

Vaikuttaa siltä, että syksyn taakka on keventynyt tai ainakin taas unohtunut. Et tainnut jäädä vuoteenpohjalle?

– En todellakaan, helvatti soikoon!

Mira soittaa autosta, joka kaartaa joogastudiolle, jossa otetaan pian tämän jutun kuvat. Hän on noussut vuoteenpohjalta, ja nyt hän aikoo nousta liinojen mukana irti maasta.

Ilmajoogaa! Siinä roikutaan myös pää alaspäin.

Siis ihan kuin Rent-musikaalissa 2010-luvun alkupuolella. Siitäkin Miralla on tarina, tällä kertaa hauska ja kevyt, pienellä mystisellä vivahteella ladattuna.

Paria päivää ennen Rent-musikaalin koe-esiintymistä Miran piti tavata Michael Monroe. Tämä oli luvannut antaa laulajakollegalle elämäkertansa. Kuinka ollakaan, Michael Monroella oli ollut kohtaamisia päivän mittaan niin paljon, että kangaskassista löytyi enää toinen kirja, Monroen omat kirjat oli jaettu jo pois.

”No ota sä tää”, Mira muistelee Monroen sanoneen.

– Se on niin kiltti, että halusi antaa jotain.

Miraa jännitti koe-esiintyminen niin paljon, että hän oli jo päättänyt, ettei mene sinne. Edellisenä yönä hän kuitenkin valvoi ja kaivoi esille Monroen hänelle antaman kirjan, avasi sivun sattumanvaraisesti ja opetteli sen monologina.

Seuraavana päivänä hän esitti koe-esiintymisessään katkelman Laura Gustafssonin romaanista Huorasatu. Vähän myöhemmin Mira sai kuulla saaneensa roolin. Hän esittäisi huumeriippuvuudesta kärsivää stripparia Mimi Marquezia, joka kamppailisi omaa pelkoaan vastaan. Kovan kuoren alla olisi kuitenkin kiltti tyttö.

– Ainoa asia, mitä ehdotin roolihahmolleni tehtäväksi, oli, että voisin kiipeillä lavastetelineillä ja roikkua siellä pää alaspäin. Näin sitten teinkin, Mira muistelee.

Siis ihan kuin Michael Monroe tekee keikoillaan!

– Just niin, Mira Luoti naurahtaa.

Sattumaako? ●

Meikki Piia Hiltunen. Tyyli Sanna Silander. Nahkatakki FTA Vintage, Housut - Hedvig, Kengät Hagelstam, korut Pearl Octopussy, Mekko Hedvig, Nahkahanskat Stylistin omat. Kuvauspaikka Yoga Nordic Kamppi.