Apu

Mini oli Kiti Kokkosen elämän kissa, muisto tuo yhä kyyneleet: "Toi paljon rakkautta perheeseemme"

Mini oli Kiti Kokkosen elämän kissa, muisto tuo yhä kyyneleet: "Toi paljon rakkautta perheeseemme"
Näyttelijä Kiti Kokkosen maailmassa tapahtuu paljon. Hän liikuttuu kyyneliin, kun muistelee edesmennyttä kissaansa, näkee painajaisia maanalaisista tunneleista ja kadehtii ihmisiä, jotka osaavat pitää kotinsa siistinä.
Julkaistu: 13.11.2022

Lapsuuteni sitkein haave oli päästä pisamista eroon. Nyt toivoisin, että niitä olisi enemmän.

Teini-iässä ihailin erityisesti äitiäni, komedienne Titta Jokista. Äidin komedian- ja huumorintaju on aivan omaa luokkaansa.

Teini-iässä inhosin erityisesti ukkosta ja huumeita. Ne aiheuttivat pelkoa. Ukkoseen osaan jo suhtautua luonnon voimannäytteenä, mutta huumeet voisivat puolestani kadota maailmankaikkeudesta.

Minuun jäi pysyvät jäljet siitä, että isä oli läsnäoleva ja keskusteleva vanhempi. Olen tullut lapsesta asti kuulluksi ja pidän sitä suuressa arvossa.

Viimeksi nauroin makeasti, kun kuuntelin teatterin kulisseissa Huvituttaako-revyymme mursuasiantuntija-sketsin replikointeja pääharjoituksissa. Revyyn esityksiä on Linnanmäen Peacockissa vuoden loppuun saakka.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun puhun edesmenneestä Mini-kissastamme. Mini oli elämäni kissa ja toi paljon rakkautta perheeseemme. Häntä ei voi korvata.

Kateellisena katson, kun jotkut ihmiset ovat järjestelmällisiä kotioloissa. Tavarat ja asiat ovat loogisesti paikoillaan. Työasioissa olen selkeä ja johdonmukainen, mutta kotona olen se, joka ­sotkee.

Kadun yhä, etten panostanut ylä­asteella ja lukiossa opiskeluun. Muistiin on jäänyt mystisesti oikeastaan vaan ­eroosio. Olisi ihanaa osata puhua nyt sujuvasti ranskaa ja auttaa bonustytärtä matematiikan läksyissä, mutta näillä ­mennään.

Pelkään kuollakseni ahtaita paikkoja. Näen jokseenkin säännöllisesti painajaisia siitä, että olen maanalaisessa tunnelissa ja valo kyllä näkyy, mutta en pääse eteenpäin.

Hermoni menevät, kun asiat nähdään mustavalkoisina. Ääripäät nostavat verenpaineen aika nopeasti.

Ennen oli paremmin, kun ei ollut internetiä, ­­äly-puhelinta ja sosiaalista mediaa. Silloin kun kameralla otettiin kuvia nähtävyyksistä eikä itsestä.

Seuraavan rauhan-Nobelin antaisin kaikille rauhanneuvottelijoille sosiaalisessa mediassa, jotka jaksavat tehdä työtä polarisaation lieventämiseksi.

Minun jumalassani mukavinta on se, että hän ei edusta mitään uskontoa. Että hän on muodoltaan­ ­arvoitus itselleni. Avarakatseinen ja armollinen.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, niin selvittäisin, miten saisin sen hyödyllisimmin jaettua ­kulttuurialalle.

Ensimmäiseksi poistaisin maailmasta ihmisen ikävimmän ominaisuuden, itsekkyyden.

Jos elän yli satavuotiaaksi, toivon että pysyn toimintakykyisenä ja voin kitkeä hissukseen rikkaruohoja puutarhassa.

Kommentoi »