Apu

Mindhunter näyttää mielen pimeän puolen – Toisen tuotantokauden ytimessä Atlantan lapsimurhat


Mindhunterin toisella tuotantokaudella FBI:n tutkijat tuntuvat olevan voimattomia, kun lapsia lahtaava sarjamurhaaja kylvää kuolemaa Atlantassa. Netflix-sarja perustuu tositapahtumiin.
Kuvat Netflix

Mindhunter. Värit kertovat Netflix-sarjan mielenmaisemasta: elämä on paitsi ankea myös synkkä ja ikävä.

Puolipilvisen seisahtunut tunnelma ja ruskeanharmaat kuvat 1970–1980-luvun taitteen Yhdysvalloista tekevät Mindhunterin visuaalisesta ilmeestä kaikessa lohduttomuudessaan vangitsevan.

Sarja perustuu FBI:n agentin John E. Douglasin kirjaan omasta työstään sarjamurhaajien haastattelijana ja profiloijana. Douglasin ja kollegoiden työ oli uraauurtavaa ja loi pohjan myöhemmälle tutkimukselle – ja sarjamurhaaja-termin käyttöön ottamiselle.

David Fincher oli mukana koko ykköskauden ja on ohjannut osan toisen kauden yhdeksästä jaksosta.

Fincherin uraan mahtuu sellaisia tyylikkään makaabereja pahuuden tutkielmia kuin Seitsemän (1995) ja Gone Girl (2014), ja karun kuvaston vahva hallinta välittyy myös Mindhunterissa.

Ohjaajasta riippumatta sarjan olennainen välittyy joka jaksossa: tutkimustyön hitaus, toisto, vastoinkäymiset, virkamiesbyrokratian pettämätön nihkeys.

Toisen tuotantokauden päätapahtumat keskittyvät Atlantan lapsimurhiin ja rotujännitteisiin 1979–1981. Tosipohjaisessa tarinassa ei ole fiktion armollisuutta yksiselitteisine ratkaisuineen ja helppoine selityksineen – kaikkea ei voida ratkaista ja selittää kuin CSI:n jaksossa, vaan kysymysmerkkejä riittää aina tähän päivään saakka.

Pisteet päähenkilöille

Päähenkilöt ovat rooleissaan yhä erinomaisia. Nössähtävän agentti Fordin (Jonathan Groff) ensimmäisellä kaudella tapahtunut romahtaminen käsitellään yllättävän nopeasti.

Agentti Techin (Holt McCallany) syvälle kurottava perhetragedia ja agentti Carrin (Anna Torv) epäröinti antautua suhteeseen toisen naisen kanssa (tai avautua elämään ylipäätään) kuvataan uskottavasti, vailla päälle liimattuja tunnekuohuja.

Anna Torv näyttelee agentti Carria tämän ihmissuhdekiemuroita uskottavasti, ilman turhia tunnekuohuja.

Tutkijat saavat kauden päälinjan ohella haastateltavakseen vankilassa viruvan Charles Mansonin, jonka vuosikymmen aiemmista masinoimista veriteoista kansakunta toipuu edelleen.

Mansonia esittää hyytävän taitavasti Damon Herriman, joka nähdään Mansonina myös Quentin Tarantinon ylistetyssä uutuuselokuvassa Once Upon a Time in Hollywood.

Kaiken ankeuden keskellä Mindhunterissa on myös huumoria, se on vain poikkeuksellisen vähäeleisesti esitettyä. Musiikkivalinnat Pretendersistä Policeen ja Steely Daniin (unohtamatta erästä wannabe-muusikko Charles Mansonia) ovat hyvin perusteltuja.

Julkaistu: 7.9.2019