Tytöllä oli maailman kaunein hymy. ”Jenni hymmyile meille”, huutelivat pojat Oulun murteella bussin takapenkiltä, kun matkasimme turistikierroksella pitkin Pariisin katuja.

Tämä on ensimmäinen muistikuvani 17-vuotiaasta Jenni Vartiaisesta. Me parikymmentä melkein täysi-ikäistä olimme lähes kaikki toisillemme tuntemattomia. Oli kielikurssin ensimmäinen päivä, ja ennen Englannin-kuukautta vietimme viikonlopun Pariisissa.

Tämä kuopiolainen luistelijatyttö vaikutti tehneen kaikkea sitä, mistä olin itse vain pikkukaupungissa haaveillut. Jenni oli harrastanut aktiivisesti taitoluistelua ja lopetettuaan aloittanut tanssilukiossa – samassa luokassa, johon itse olin päässyt, mutta en raskinut vielä 16-vuotiaana kotoa lähteä.

Kuvissa noilta ajoilta näytän Jenniä kymmenen senttiä lyhyempänä homssuiselta teiniltä. Jennin – silloin vielä vaaleat hiukset – olivat aina nutturalla. Itse pidin hiuksiani jostain käsittämättömästä syystä kahdella saparolla, joten näytän hänen vierellään arvatenkin naurettavalta. Jennillä on lähes kaikissa kuvissa yllään klassiset mustat housut sekä beige tai valkoinen paita. Hänellä ei todellakaan ollut päällään printtipaitoja, jotka julistivat ”wannabe Britney”, ”Playgirl ”tai ”Fame”. Minulla oli tietenkin kaikki kolme.

Olimme molemmat ilmoittautuneet tanssipainottei-selle kielikurssille. Muiden päättäessä opinnot puoliltapäivin jatkoimme iltapäivät tanssitunneilla. Totta kai Jenni osoittautui myös superhyväksi tanssijaksi. En tiedä, oliko hän aloittanut tanssin liian myöhään ehtiäkseen ammattilaiseksi, mutta Jenniä katsoessani tiedostin ensimmäistä kertaa, mitä karisma on. Mitä paremmin opin tuntemaan Jenni Vartiaista, sitä enemmän ihailin ja samalla kadehdin häntä.

2002

Ylioppilaskeväänämme yhteydenpitomme Jennin kanssa hiipui. Kuulin yhteisen kaverimme kautta Jennin hakeneen Popstars-ohjelmaan. Ennen kuin ohjelma tuli televisiosta, kuulin Jennin päässeen bändiin.

En ollut yllättynyt Jennin ratkaisusta hakea ohjelmaan, vaikkei hän koskaan ollut suunnitellut uraa laulajana. Tietenkin minun piti kauhistella kotisohvalla Jennin koe-esiintymistä.” Hän on neiti neiti groove..” matkin Jennin käheää ääntä ja vakuuttelin, että kuka tahansa voisi päästä tuollaisella suorituksella jatkoon. ”Sä vaihdat koko ajan sävellajia”, mieheni toppuutteli antaen ymmärtää, ettei ainakaan minun imitaatiollani olisi ollut mahdollisuuksia. Sittemmin Jenni on itsekin myöntänyt, että oli täysi raakile Gimmelin aloittaessa. Ja kyllähän minäkin kateuden pistojen läpi todellisuudessa tiesin, mitä ohjelman tuomarit olivat Jennissä nähneet.

2004

Gimmel-huumaa kesti vuoden. 19-vuotiaan näkökulmasta Jenni sai tehdä kaikkea coolia. Ammattilaiset stailasivat Jennin poptähdeksi, ja hän heilui seurapiiripalstoilla muiden julkkisten kanssa.

Yhtyeen musiikki oli tosin kertakäyttöistä purkkapoppia, ja oma ikäluokkani tuntui lähinnä naureskelevan koko bändille, mutta mitä siitä! Ainakin elämä tuntui jännittävämmältä kuin oululaisen yliopisto-opiskelijan. Kun yhtye lopetti vuonna 2004, kaikki tuntuivat unohtaneen Jenni Vartiaisen. Niin kävi hetkeksi myös minulle.

2005

Muutettuani Helsinkiin näin Jennin Töölön kirjastossa.  Siinä se istui pipo päässä, lasit silmillä lukemassa. Gimmel-glittereistä ei ollut tietoakaan. Onnen määrä tuntuu olevan maailmassa vakio. Jenni on kuvannut ajanjaksoa Gimmelin lopettamisen jälkeen elämänsä haastavammaksi, sillä hän yritti tuolloin vakuuttaa ammattilaisia siitä, että hänestä olisi uskottavaksi sooloartistiksi.

Itse elin tuolloin huolettominta aikaani. Minulla oli opiskelupaikka yliopistossa, tein töitä aerobicohjaajana ja tanssijana ja olin elämäni kunnossa. Tuntui, että minulla oli koko kaupunki valloitettavani. Jenni näytti siltä, kuin hän olisi tehnyt sen jo ja todennut, ettei maksanut vaivaa.

Kaikkivoipaisuuden tunteestani huolimatta en osannut toimia kirjastossa(kaan) Jenni Vartiaisen suhteen normaalisti. Olisihan ollut aivan mahdoton ajatus mennä nykäisemään Jenniä hihasta ja kysymään kuulumisia! Sen sijaan oli järkevää piiloutua lähimmän hyllyn taakse ja livetä lopulta paikalta. Kaiken lisäksi leikin näitä piiloleikkejä Jennin kanssa kirjastossa vielä moneen otteeseen.

Bongasin Jennin myös valtiotieteellisen tiedekunnan pääsykokeissa, mutta enää en ole ihan varma, oliko kyseessä The Jenni. Ehkä olin niin paniikissa koetilanteessa, että aloin nähdä jo näkyjä. Joka tapauksessa aloitin valtiotieteellisessä seuraavana syksynä. Jenni keskittyi soolouransa edistämiseen.

2007

 Olin työskennellytpuoli vuotta toimittajana, kun Jenni lipui minua vastaan punaisella matolla. Räppäri Puff Daddy oli konsertoimassa Suomessa, ja hänen järjestämänsä jatkokemut olivat kevään seurapiiritapaus. Me toimittajat ja kuvaajat pysäyttelimme paikalle kutsuttuja julkkiksia kuvattavaksi ja haastateltavaksi. Kun Jenni käveli seurueineen kohdalle, salamavalokaan ei räpsähtänyt. Vuoden kuluttua hän oli voittanut kaksi ensimmäistä soolo-uransa Emma-palkintoa.

”Miksi meidän pitäisi tehdä juttu Jenni Vartiaisesta?” Siinä missä Jenni oli joutunut todistelemaan kykyjään Gimmelin lopetettua levy-yhtiöille, toimitukset joutuivat tuona syksynä todistelemaan itselleen, miksi Jenni Vartiaiselle pitäisi antaa palstatilaa tämän ensimmäisen albumin julkaisun lähestyessä. Varsinkaan kun eihän tuo wannabe suostunut raottamaan yksityiselämäänsä hitustakaan!

Minua Jennin ensimmäinen musiikkivideo hätkähdytti. Jenni oli kauniimpi kuin koskaan. Kaikki mikä joskus oli ollut nupullaan, oli nyt puhjennut kukkaan. Tietenkään Tunnoton-kappale ei minua miellyttänyt. ”Mitä hemmetin muminaa tämä on? Eihän tässä edes lauleta!” Ja tietenkin kaikki olisivat voineet laulaa samalla tavalla. ”Kenen eväät se Jenni on oikein syönyt? ”, mieheni (tosin eri kuin viimeksi) ihmetteli kuunnellessaan avautumistani.

Ja tietenkin jouduin nyt kohtaamaan Jenni Vartiaisen. Ja tietenkin tämä tapahtui silloin kun olin raskauden pöhöttämä ja pahoinvoiva. Ja tietenkin Jenni Vartiainen antoi odottaa itseään. Hän oli yksi NRJ Fashion Awards -gaalan esiintyjistä ja suostui antamaan haastatteluja vasta esiintymisensä jälkeen. ”Just joo. Mä oon sitten tuntenut tuon. Se on varmaan nykyään ihan leija”, ilmoitin kuvaajalleni.

Mutta Jenni Vartiainen ei olisi Jenni Vartiainen, jos hän ei ylittäisi odotuksia. Halaus oli lämmin, ja vaikka Jenni vaikutti vilpittömältä, olin yhä epäilevä. ”Pakkohan sen on olla mulle mukava, koska olen toimittaja. Luuletko, että se olisi muuten sylkäissytkään muhun päin”, mutisin hämmentyneelle kuvaajalle lähtiessämme.

2011

 Oikeastaan kaikkimitä Jenni Vartiainen on Ihmisten edessä -albuminsa ilmestymisen jälkeen tehnyt, on muuttunut kullaksi. Esikoisalbumin jälkeen hän malttoi ottaa aikaa seuraavalle albumilleen Seilille, joka on rikkonut kaikki maan mahdolliset ennätykset. 170 keikan Seili-kiertue päättyy elokuun lopussa, ja mediahiljaisuuden jälkeen Jenni on luvannut antaa muutamia haastatteluja. Jopa minulle, joka olen taas raskauden pöhöttämä. Tietysti olen nähnyt Jenniä gaaloissa ja lehdistötilaisuuksissa näiden vuosien aikana, mutta nyt istumme pitkästä aikaa alas kasvotusten. Kerron kirjastoepisodista.

– Voi, tuohon aikaan olivat kaikki hengaajat kadonneet. Tietysti minulla oli kaikkien tyyppien numerot Gimmel-ajoilta puhelimessani, mutta oli oikeasti vaikeaa ja turhauttavaa joutua todistelemaan, että tyttöbändijämä pystyy kyllä tekemään musiikkia. Kaikki sanoivat minulle, että soolomateriaalia pitäisi tulla viimeistään vuoden kuluttua Gimmelin lopettamisesta, muuten ihmiset unohtaisivat. Olin kuitenkin ehdoton, että teen tästä jutustani oman näköisen ja omassa aikataulussani tai en tee ollenkaan. Kaikki ei todellakaan ollut kovin auvoista, ja välillä mietin alan vaihtoakin.

Miten Jenni suhtautuu nyt näihin takinkääntäjiin?

– Soolourani alussa olin aika nyreä, että mitä te nyt soittelette, kun ette silloin vastanneet edes puhelimeen, kun olisin teitä tarvinnut. Sittemmin olen antanut asian olla. Minulla on oma tiivis lähipiirini, muuten ihmisiä tulee ja menee. Olen elänyt kymmenen viime vuotta enemmän tai vähemmän julkisuudessa enkä mielestäni ole joutunut luopumaan mistään.

Et edes yksityisyydestäsi?

– Mielestäni en. Yleisissä uimahalleissa en enää käy. Kerran minulta tultiin pyytämään uimahallissa nimikirjoitusta, kun olin suihkussa – siis ihan nakupellenä ja sampoot päässä. Tuolloin tunsin itseni todella haavoittuvaksi. Taisin kuitenkin silti ihan reippaasti kirjoittaa nimikirjoituksen. Välikohtaus tosin sai minut päättämään, että tänne en enää tule.

Levytystauolle jäävä Jenni vaikuttaa tasapainoiselta ja taas jotenkin tutulta. Kun alkuvirallisuudet on hoidettu, meillä on oikeastaan kivaa.

– Ikä on tuonut minulle vastuuntuntoa ja järkeä päähän. En ota enää paineita tekemisistäni ulkoapäin. Lähinnä minulla on omat sisäiset tikapuuni, joita kiipeän. Yritän vain voittaa itseni, en muita.

Illalla katsoessani Jenni Vartiaisen Seilissä-dvd:tä minua vähän hävettää vuosia kestänyt kadehtimiseni. Useissa pätkissä meikitön Jenni vääntää tuottajansa Jukka Immosen kanssa milloin minkäkin sävelen, soittimen tai äänitysteknisen yksityiskohdan parissa. Matka studiosta Provinssirockin päälavalle on pitkä, ja se on tehtävä aina vain uudelleen. Tässä ja nyt olen onnellinen, ettei minun tarvitse tehdä sitä. Ja olen onnellinen Jennin puolesta, että hän saa tehdä sen.

Jenni Vartiainen

Syntynyt 20.3.1983 Kuopiossa.

Kirjoittanut ylioppilaaksi Kuopion musiikkilukion tanssilinjalta.

Valittiin Popstars-ohjelman kautta Gimmel-yhtyeen laulajaksi.

Vuonna 2007 ensimmäinen sooloalbumi Ihmisten edessä.

Toinen, vuonna 2010 ilmestynyt Seili-albumi on myynyt 130 000 kappaletta.

Yhteensä Vartiaisen albumeita on myyty 210 000 kappaletta.

Saanut soolourallaan yhteensä yhdeksän Emma-palkintoa, joista hän voitti ennätykselliset seitsemän vuoden 2011 Emma-gaalassa.

24.8 julkaistaan Seilissä-dvd sekä Kalle Björklidin kuvaama valokuvakirja Jenni Vartiainen – Tomuisella tiellä.

Jenni Vartisen Seili-kiertueen päätöskeikka Helsingin Kansallisteatterissa nähdään suorana 28.8 Finnkinon elokuvateattereissa ympäri Suomea.

Miksi kadehdin Jenniä

1 Tanssiessa (kuten myöhemmin musiikissa) Jennillä on uskomaton kyky keskittyä tekemiseensä ja hakea aina vain täydellisempää lopputulosta.

2 Jenni on sekä sinnikäs että lahjakas. Tai minä lahjaton. Siinä missä itse tapitin uutta liikesarjaa viikon, Jenni oli napannut olennaisimman jo ensimmäisellä tunnilla.

3 Kun on vaan sitä karismaa, ei tarvitse huutaa sanomisiaan tai yrittää väkisin olla mielenkiintoinen. Jenni Vartiaista kuunnellaan, vaikka hän puhuisi villan huovuttamisesta.

4 Jenni oli (ja on kuulemma yhä) ärsyttävän säästäväinen. Eräänkin shoppailupäivän aikana hän osti vain yhdet housut, jotka hän päivän päätteeksi vielä palautti. Itse taas jouduin lainaamaan Jenniltä reissun viimeisenä viikonloppuna kasan puntia, koska olin pistänyt kesätöillä ansaitsemani rahat Lontoon putiikkeihin.

5 On epäreilua universumia ( tai ainakin Suomen muita naisia kohtaan) syntyä tuon näköiseksi kuin Jenni Vartiainen!

6  Keneltä muulta kuin Jenni Vartiaiselta onnistuisi se, että hän laulaisi ensimmäistä kertaa julkisesti kykyjenetsintäohjelmassa (Popstars) ja tulisi valituksi satojen hakijoiden joukosta itse bändiin?

7 Ärsyttävintä hommassa oli se, etten voinut olla pitämättä Jenni Vartiaisesta. Hän oli myötätuntoinen, eikä hän lähtenyt mukaan pahansuopiin juoruiluihin. Tunnistin hänessä samanlaista pikkukaupungin kasvatin levottomuutta kuin itsessäni. Juttelimme paljon hänen päättyneestä luistelu-urastaan, loukkaantumisestaan ja tulevaisuudesta. Olimme tulevan suhteen luottavaisia, mutta välillä koko elämä tuntui tapahtuvan muualla – tai ainakin Helsingissä.