Milos on Kreikan pieni saarisalaisuus – yövy entisessä venevajassa, koe Kykladien parhaat rannat ja syö ravintolassa, jonne kreikkalaisetkin jonottavat

Tuuli tanssittaa hellästi Adamasin kaupungin kadulle pudonneita ihmeköynnöksen kukkia. Satamassa on aamuseitsemältä hiljaista. Kuuma loppukesän päivä nousee Miloksen saarella hitaasti jaloilleen.

Agios Haralamboksen kirkolle johtavalla tiellä eteen ilmestyy kissan­pentu. Se pysähtyy katsomaan ja kuin opastaa sitten eteenpäin, kulman takana olevalle talolle. Sisältä kuuluu piano­musiikkia. Ikkunalaudalla kehrää kollikissa, jota silittää hellästi harmaahiuksinen mies.

”Kalimera”, mies sanoo hyvän huomenen tervehdyksen ja esittelee itsensä ja kissaystävänsä.

Paul Delintadakis on viettänyt koko elämänsä Miloksella. Eläkkeellä olevalla kreikkalaisella opettajalla on takanaan työelämää runsaat 38 vuotta. Perhettä tai omia lapsia hänellä ei ole.

”Sadat oppilaani ovat lapsiani”, hän kuittaa.

Delintadakis avaa nauhurin ja ottaa siitä ­c-­kasetin, joita käytettiin paljon vielä 1970–80-luvuilla.

”Rakastan musiikkia, etenkin Míkis Theodorákista, mutta tänään kuuntelen Arthur Rubinsteinia.”

Pandemia hiljensi Kreikan saaret ja sulki kaupat, lukuun­ ottamatta ruokapuoteja ja apteekkeja. Niin kävi myös Miloksella. Delintadakis iloitsee siitä, että matkailu on taas elpynyt. Ensin tulivat ateenalaiset, sitten ulkomaalaiset. Elämä Miloksella on muuttunut paljon vuosikymmenen aikana, kiitos juuri matkailun lisääntymisen.

”En halua saarelle massaturismia, mutta jonkin verran lisää vieraita tänne vielä mahtuu”, hän pohtii hymyillen.

Adamas on mukava pysähdys­paikka yöksi, pariksi. Siellä on museoita, kirkkoja ja hyviä ravintoloita.

Adamasin kesäisin vilkas satamakaupunki on portti pienelle, noin 6 000 asukkaan Milokselle. Saari tunnetaan rauhallisen rentona lomakohteena, josta ei löydy diskoja, ­kansainvälisiä hotelliketjuja tai pikaruokaravintoloita.

Perhosen muotoisella saarella on oma lentokenttä ja ­sesongin aikana päivittäiset lentoyhteydet Ateenaan. Valtaosa kävijöistä kuitenkin saapuu laivalla naapuri­saarelta Santorínilta tai Ateenasta.

Milos on usein jäänyt naapurisaartensa varjoon. Romanttinen Santoríni on suosittu etenkin nuorten aikuisten, risteily­turistien sekä häämatkalaisten keskuudessa. Mykonos puolestaan tunnetaan luksuslomakohteena ja hedonistisena biletys­paikkana. Naapurisaari Sífnos markkinoi itseään herkullisena ruokakohteena.

Miloksen kyljessä kohoava Kímolos on puolestaan kuin ulkomaailmasta tietämätön pikkusisko, jossa elämä on vielä Milostakin rauhallisempaa. Moni yhdistääkin lomaansa täällä käynnin Kímoloksella, jonne pääsee kätevästi lautalla.

Miloksella matkailijat tapaavat käydä etenkin kolmessa paikassa. Adamasissa on tarjolla lukuisia merenrantaravintoloita, historiallisia kirkkoja ja museoita. Ylhäällä vuoren­rinteellä sijaitsee saaren pääkaupunki Plaka, joka hurmaa idyllillään ja auringonlaskuillaan. Saaren koillis­kulmassa on Pollonian kylä, jossa on eniten pienen resorttikaupungin fiilistä mukavine rantoineen ja hotelleineen.

Moni matkailija piipahtaa Plakassa vain ihailemassa auringon­laskua, mutta se on myös mainio paikka nauttia rauhasta ja tavernojen herkuista.

Miloksen suosio ehti lähteä ennen pandemiaa vahvaan kasvuun. Mainetta ovat lisänneet niin eri medioiden saarelta tekemät jutut kuin matkailijoiden Instagram-kuvat.

Amerikkalaisen Travel+Leisure -lehden lukijat äänestivät Miloksen vuonna 2019 Euroopan parhaaksi saari­kohteeksi ja 2021 peräti maailman parhaaksi saareksi. Milosta onkin toisinaan kutsuttu Kykladien hyvin pidetyksi salaisuudeksi, vaikka enää sitä ei voi luonnehtia varsinaisesti vähän tunnetuksi lomakohteeksi.

Saaren mainetta lisää myös rakastettu taideteos. Vuonna 1820 Kliman kaupungin yläpuolelta löydettiin kädetön patsas, joka tunnetaan nimellä Milon Venus. Kauniin naisen muotokuvan arvioidaan olevan ajalta 150-125 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Yli kaksimetrisen, Paroksen marmorista valmistetun patsaan tekijänä pidetään tuon ajan merkittävää kuvanveistäjää, Antiokian Aleksandrosta.

Nykyisin veistos on Pariisin Louvre-museon suurimpia nähtävyyksiä. Patsaan on kauan arveltu kuvaavan Afroditea, rakkauden jumalatarta. Jotkut tosin sanovat, että sen esikuva onkin saattanut olla merenjumalatar Amfitrite, jota aikoinaan palvottiin tällä saarella.

Milon Venuksen lisäksi saarelta on löydetty kreikkalaisen Asklepios-jumalan patsas, joka on esillä Lontoon British Museumin kokoelmissa. Miloksen aarteisiin kuuluvat myös Poseidonin ja Apollon patsaat, joita voi ihailla Ateenassa.

Saaren arkeologiseen historiaan voi tutustua Trypitin kylän lähellä sijaitsevissa katakombeissa. Ne ovat maailman­mitassa tärkeä varhaiskristinuskon monumentti, kuten Rooman ja Israelin katakombit. Trypitin maan­alaisiin kammioihin on aikoinaan haudattu arviolta 7 000-8 000 kristittyä. Monelle kreikkalaiselle Milos on pyhä saari.

Katakombien viereisellä rinteellä kohoaa roomalainen amfiteatteri, joka on rakennettu noin 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Paikassa pidetään Miloksen heinäkuiset festivaalit, ja nykyisin katsomoon mahtuu noin 700 kävijää.

Sarakinikon eksoottiset kalliot ovat lumoavat. Parhaimmillaan ne ovat auringon­nousun aikana.

Upean sateenkaaren sävyissä hohtavat kalliot laskeutuvat turkoosin sinisenä hohtavaan mereen. Milos ihastuttaa vieraitaan ennen kaikkea dramaattisilla merinäkymillään ja vehreydellään.

Kalliomuodostelmat, kuten saaren etelärannikon Kleftiko, ovat suosittuja vierailukohteita. Niihin voi tutustua päivä­retkillä purjevene- tai katamaraaniristeilyillä.

Saari voi myös ylpeillä rannoillaan: niitä on yli 70, eniten koko Kykladien saariryhmän alueella. Tunnetuin ja kuvatuin ranta on norsunluunvalkoisen kallion ympäröimä ­Sarakiniko. Se sijaitsee saaren pohjoislaidalla, lyhyen ajo­matkan päässä Adamasin kaupungista. Kauneimmillaan Sarakiniko on auringonnousun aikaan. Sesongin aikana ranta täyttyy lomailijoista keskipäivän jälkeen.

Pollonian seutu saaren koilliskulmassa tarjoaa hyviä valko­hiekkaisia rantoja sekä majapaikkoja boutiquehotelleista edullisiin Airbnb-asuntoihin.

Rauhallisia rantoja riittää, vaikka Milos on tuliperäinen saari, jolla on pitkään harjoitettu kaivostoimintaa. Täältä louhitaan ympäri vuoden mineraaleja, kuten kaoliinia, bentoniittia ja perliittiä. Saarella sijaitseva Aggerian kaivos on Euroopan suurin bentoniitin tuottaja. Kaivosten ansiosta ­vilkas arki jatkuu Miloksella vielä matkailijoiden lähdettyä lokakuun lopulla, toisin kuin joillakin hiljaisemmilla naapuri­saarilla.

Kaivostoimintaan voi tutustua opastetuilla retkillä ja vierailemalla Adamasin kaivosmuseossa.

Plakan rakennusten perinteikäs tyyli ja värit ihastuttavat.

Entäpä saaren ruoka? Kun kysyy paikallisilta suosituksia ravintoloista, yksi vinkki toistuu: Adamasin esi­kaupunkialueella sijaitseva O! Hamos!

Se on ravintola, jonne lennetään jopa Ateenasta asti illalliselle, eikä se ota pöytävarauksia. Arkilounaalle sisään voi kuitenkin päästä vaikka puolen tunnin jonotuksella.

Papikinoun rannalla sijaitsevan tavernan vihreällä pihalla on leppoisa tunnelma. Pöytään tuodaan käsinkirjoitettu menyy, joka kertoo myös omistajaperhe Psathan historiaa. Tarjoilijan mukaan suosikkiannos on pitarakia tis giagias eli isoäidin juustopiiras. Kehuja saavat myös lammas­ruuat.

Persoonallisilta keramiikkalautasilta tarjotut annokset ovat erinomaisen maukkaita. Talon salaatissa maistuvat tuoreet vihannekset, juustot, kaprikset ja yrtit. Voi­paperinyytissä haudutettu uunilammas on mehukasta.

O! Hamos! perustettiin jo vuonna 1993 Pera Triovasalosin kylään, kertoo yksi paikan omistajista, Irini Psatha. Toiminta alkoi teurastamosta, josta myöhemmin syntyi suosittu taverna. Nimi O! Hamos! tarkoittaa käännettynä suunnilleen ”olla hullu ja pitää hauskaa”.

Nykyiselle paikalleen Adamasiin merenrannalle ravintola siirtyi vuonna 2002. Sijainnista huolimatta ruoka­listalla ei ole meren antimia vaan tarjolla on oman tilan tuotteita.

”Tavernan toiminnan aloittivat vanhempani, ja isovanhempani puolestaan pitivät maatilaa, jossa kasvatettiin lampaita, vuohia, kanoja ja sikoja”, Irini Psatha kertoo. ”Olemme aina tuottaneet omat vihanneksenne, yrttimme ja juustomme. Reseptimme ovat kulkeneet sukupolvesta toiseen ja ruokalistamme pysynyt lähes samana vuosien varrella.”

Tavernan suosion takana ovat varmasti aitouden tuntu ja tuoreet lähiainekset.

”Jos emme saa jotakin ainesta omalta tilaltamme, ostamme sen Miloksen pienyrittäjiltä”, Psatha sanoo.

Hän odottaa Miloksen suosion vain kasvavan.

”Meillä on niin erinomaisia rantoja, ja paikalliset ovat ­vieraanvaraisia. Monet matkailijat viihtyvät niin hyvin, että haluavat palata tänne yhä uudelleen.”

Adamasin kaupungin laitamilla sijaitsevan O! Hamos! –tavernan maine vetää ruokailijoita jo Ateenasta asti.

Yksi Miloksen valtti ovat erikoiset majapaikat. Saari on tunnettu vanhoista, värikkäistä venevajoistaan, joita kutsutaan nimellä syrmata. Ne ovat kaksikerroksisia rakennelmia, joissa alakerta toimii perinteisesti venevajana sekä varastona ja yläkerta kalastajan kotina.

Matkailun kasvaessa moni syrmata on remontoitu majoitus­käyttöön. Jotkin niistä ovat kuvauksellisen viehättäviä. Syrmatoja löytyy etenkin Kliman ja Firopotamoksen rannoilta. Rauhallisimmat paikat ovat Pollonian seudulla.

Syrmatat ovat Miloksella hyvin suosittuja, ja moniin niistä varaus pitää tehdä jo vuotta aikaisemmin.

Miloksen historiallinen pääkaupunki Plaka on ­hurmaava. Jos haluat kuvata oman versiosi Mamma Mia -elokuvista, täällä se onnistuu. Valkoiseksi kalkittuja taloja raamittavat taivaansinisiksi maalatut ikkunanluukut ja ovenkarmit. Kesällä Plakan kapeita katuja koristavat aniliinin­punaisina kukkivat ihmeköynnökset. Parvekkeilla komeilevat aloe verat, ilmassa leijailee hento basilikan tuoksu.

Hellepäivänä siestan tunteina Plakan labyrinttimaisessa keskustassa on uuvuttavan kuumaa, ja kadut ovat tovin ajan autiot. Ainoa elonmerkki ovat portaikolla makoileva kissa ja mustiin pukeutunut paikallinen nainen, joka lukitsee asuntonsa oven silkkinauhalla.

Santorínin kuuluisa paikka auringon­laskun ihailuun on Oia, ja Miloksella se on Kastron eli linnoituksen kukkula Plakassa.

Viiden jälkeen Plaka herää vastaanottamaan illallisvieraita ja auringonlaskun ihailijoita. Keskusaukion penkille saapuu kaupungin pappakerho. Ilta-aurinko maalaa Panagia Korfiatissan kirkon seinän oranssiksi.

Iltaseitsemältä kannattaa suunnata kohti Plakan ­kyljessä kohoavaa kukkulaa ja sen huipulle rakennettua venetsialaista linnaketta. Polun varrella voi pysähtyä ihailemaan Panagia Thalassitran kirkkoa, joka on Miloksen suosituimpia kuvauskohteita.

Linnakkeella istuu joukko matkailijoita katselemassa pian horisonttiin katoavaa aurinkoa.

Hento tuuli koskettaa yläpuolelle viritettyjä pieniä Kreikka-­viirejä. Merellä näkyy muutama laiva, jotka jättävät vanansa syvänsiniseen Egeanmereen. Auringonlaskun katsomossa vallitsee harras hiljaisuus. Päivä päättyy täällä yhtä lempeästi kuin se aamulla nousi jaloilleen.