Apu

Milloin kyy herää?

1


Milloin kyy herää?

Kyy on varsin säyseä otus, vaikka aiheuttaakin monissa kylmiä väreitä. Rantakäärmeestä sen erottaa soikea pupilli.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Timo Nieminen

Viimeiset lumilaikut ovat sulamassa, kun huhtikuinen aurinko paistaa metsäaukiolle. Vien viimeistä kertaa ruokaa lintujen talviruokintapaikalle. Heitän pähkinäpussin auringon sulattamalle laakealle kivelle ja kaadan jyvät automaattiin. Olen juuri istahtamassa kivelle, tutulle tarkkailupaikalleni, kun huomaan silmänurkastani jäkälän päällä jotakin. On kuin joku olisi unohtanut johdonpätkän kerälle kiven päälle. Puolimetrinen kyy on noussut nauttimaan kevään lämmöstä. Jään katselemaan sen hiukan sävähdyttävää olemusta. Käärme ei tunnu piittaavan tarkkailijastaan. Se levittäytyy mahdollisimman leveäksi ja litteäksi saadakseen kaiken mahdollisen lämmön talteen. Kyy on vaihtolämpöinen, ja sille on tärkeää saada keho lämpimäksi.

Koiraskyyt heräävät ennen naaraita ja etsivät mahdollisimman lämpimän paikan kypsyttääkseen siittiöt.

Talven kyy viettää maan alla suojaisissa onkaloissa. Niitä saattaa olla samassa talvehtimisonkalossa jopa satoja, yhdessä nipussa. Kyiden seurassa talvehtii usein sammakoita, mutta ne ovat turvassa, sillä talvella kyy ei syö mitään. Säiden lämmettyä huhtikuussa kyyt alkavat virkistyä. Auringon lämmön ja sulavesien tunkeutuessa onkaloon ne alkavat nousta maan alta. Ensin kolon suulta esiin nousevat koiraat, kohmeisina ja hidasliikkeisinä. Ne levittäytyvät lähiympäristöön ja etsivät mahdollisimman lämpimän paikan etelärinteeltä, kiven kyljeltä tai puun juurelta. Kyykoiraat loikoilevat auringossa. Ne vaihtavat nahkansa ja saavat kirkkaan hääasunsa ennen kuin naaraat parin viikon kuluttua heräävät. Auringonpalvonta on käärmeille hyvin tärkeää, sillä niiden siittiöt kypsyvät lämmössä ja ovat valmiina naaraiden noustessa esiin. Koiras etsii naarasta pysähdellen usein ja lipoen kieltään. Myös maatessaan auringossa kyy lipaisee silloin tällöin kaksihaaraisella kielellään. Monet ovat luulleet että kyy pistää kielellään, ovathan kielen haarat terävät. Mutta kieli on aivan toista tarkoitusta varten: sillä haistellaan. Kyyllä on kielessään erittäin tarkka hajuaisti. Lipoessa kieleen tarttuu ilmasta hajunäytteitä. Kun koiras löytää lisääntymisvalmiin naaraan hajujäljen, se lähtee seuraamaan sitä. Naaraan löydettyään koiras tunnustelee kielellään naaraan kylkiä ja selkää varmistaakseen sukupuolen ja lisääntymisvalmiuden.

Kyyssä on omalaatuista viehätystä, kun sitä pääsee seuraamaan läheltä.

Naaraan valloittaminen voi olla työlästä: muutkin koiraat ovat haistaneet naaraan läsnäolon. Koiraiden on kamppailtava naaraasta. Ne punnertavat toisiaan vasten, pullistelevat, painivat ja puskevat, puristavat ja iskevät päällään toisiaan. Myrkkyhampaansa ne pitävät visusti piilossa eivätkä pure toisiaan. Voittajakoiras pääsee soidinpuuhiin naaraan kanssa. Ne kiehnäävät ensin kylki kyljessä ja koiras näykkii naarasta terävillä hampaillaan. Ne kietoutuvat toisiinsa ja koiras työntää kaksihaaraisen siittimensä naaraaseen. Parittelu kestää useita tunteja, minkä jälkeen koiras erittää hedelmöittämänsä naaran munanjohtimiin vaahtotulpan. Se estää muiden koiraiden parittelun saman naaraan kanssa.

Pariteltuaan naaras hautoo sisällään kehittyviä munia aurinkoisessa paikassa. Se  ei edes saalista, kerää vain lämpöä ja paastoaa. Kesällä poikaset kuoriutuvat naaraan sisällä. Kyy synnyttää elokuussa neljästä kahteenkymmeneen poikasta. Poikaset ovat 15–20 senttiä pitkiä ja painavat vain neljästä kuuteen grammaa. Ne kasvavat kymmenen senttiä vuodessa kolmena ensimmäisenä vuotenaan, sitten kasvu hidastuu. Yli viisivuotiaana kyyt kasvavat vain sentin kaksi vuodessa. Synnyttäminen on niin kovaa työtä, että naaras synnyttää vain joka toinen vuosi. Välivuosina se saalistaa ja lihoo keräten voimia seuraavalle lisääntymiskaudelle. Koiras alkaa metsästää heti pariteltuaan, jotta se saa kerättyä hyvät ravintovarat selvitäkseen tulevan talven paastosta.

Kyyn pinta on läheltä kaunis. Suomut hohtavat auringossa.

Saalistaessaan kyy tutkii tarkasti kaikki kolot, juurakot ja myyrien käytävät. Haju johdattaa sen saaliin jäljille. Kun kyy on tavoittanut saaliinsa, sen eturuumis jännittyy S-muotoiseksi, ja se iskee salamannopeasti. Saalis juoksee karkuun mutta ei pääse kauas. Puolen minuutin päästä myrkky on vaikuttanut ja myyrä kuollut. Hajuaisti johdattaa kyyn saaliin luo. Kyy syö vain noin kerran viikossa. Nuorina kyyt syövät pääasiassa liskoja. Parivuotisina ne siirtyvät hiiriin, myyriin ja muihin pikkujyrsijöihin, mutta myös lintujen munat ja poikaset sekä sammakot kelpaavat ruokalistalle. Melkoinen on se määrä tuholaisjyrsijöitä, jonka kyy saalistaa elinaikanaan. Sitä voi pitää hyötyeläimenä. Saalistajillakin on saalistajansa. Kyyn tärkeimpiä vihollisia ovat petolinnut, kuten hiiri- ja varpushaukka. Päiväaktiivisena eläimenä se ei juurikaan joudu silmäkkäin mäyrän, ketun tai siilin kanssa.

Kyy on Suomessa yleinen lähes koko maassa. Se puuttuu vain Tunturi-Lapista. Mieluiten kyyt oleilevat kuivilla ja aurinkoisilla paikoilla, mäenrinteillä, kiveliöissä, pelloilla ja rannoilla. Vesikään ei ole niille este, sillä kyy on hyvä uimari. Kyytä on syytä varoa, mutta vainoamiseen ei ole aihetta. Se ei pure kuin ahdistettuna, silloin kun se ei pääse pakenemaan. Arkana eläimenä kyy matelee pakoon ihmisen lähestyessä, jos suinkin pääsee. Se aistii maan tärinän herkästi ja karkaa yleensä ennen kuin sen pääsee näkemään. Jos kyy on päässyt puraisemaan, tärkeintä on olla liikkumatta. Purema-alueelle ei pidä koskea, ja  uhri pitäisi kantaa pois. Lääkäriin pitää ottaa yhteys ainakin puhelimitse. Varsinkin lasten ja vanhusten pitää hakeutua lääkäriin, sillä heille hoitamaton kyynpurema on vaarallinen.

 Kyyn erittäin tarkka hajuaisti on kaksihaaraisessa kielessä.

Suomessa elää kolme käärmelajia. Rantakäärmeen hyvä tuntomerkki on keltaiset täplät niskan sivuilla. Mustilta yksilöiltä ne puuttuvat ja silloin rantakäärmeen sekoittaa helposti kyyhyn. Kannattaa katsoa käärmettä silmiin. Kyyn silmäterä on pystyssä oleva soikio, ja rantakäärmeellä se on pyöreä. Ahvenanmaalla elää harvinaisena kangaskäärme. Kyyn väritys voi olla musta, harmaa, siniharmaa tai ruskea. Musta sahakuvio paljastaa käärmeen aina kyyksi. Se tosi puuttuu myös osalta kyistä,  ja mustan kyyn selässä musta sahakuvio ei erotu. Yleensä kyy kasvaa 50–65-senttiseksi, mutta suurin Suomessa mitattu yksilö oli 94-senttinen. Ruotsissa on mitattu maailman suurin kyy, 104 cm. Kyy voi elää yli 20-vuotiaaksi. Syksyn säiden viilentyessä kyyt vetäytyvät talvehtimispaikoilleen. Kyyt palaavat hyviin talvehtimisonkaloihin vuodesta toiseen. Niistä ovat saaneet nimensä maamme monet käärmekalliot ja matomäet.

Teksti ja kuvat Timo Nieminen

Julkaistu: 2.5.2017