Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Kolumni

Kotoisin nimitys naisesta on mielestäni ”muija” – Joku voisi pitää sitä vähättelevänä, mutta minä en

Kotiväkeä kutsuttiin myös ”porukoiksi”. ”Tuu käymään. Meijän porukat on poissa.” Pysäyttävä repliikki. Ja aika usein ne porukat palasivat yllättäen juuri silloin kun rintaliivit oli riisuttu tai isännän viskipullosta varastettu siivut, kirjoittaa Anna-Leena Härkönen.

17.5.2025 Apu

Kysyin kerran lentokoneessa vieressäni istuvalta naiselta, herättäisikö tämä minut päiväunilta, kun tarjoilukärry saapuisi.

– Joo, totta kai, nainen vastasi.

– Tuo yks kyllä huomaa koska se kärry tulee. Ostaa varmasti kaljan.

”Tuo yks” tarkoitti hänen käytäväpaikalla istuvaa aviomiestään. Lupaus piti, ja minut herätettiin kärryn osuessa kohdalle. ”Tuo yks” tilasi kuin tilasikin sen kaljan.

Kysyin naiselta, mitä he aikovat Kreetan lomalla tehdä.

– Kyllähän mä kävisin museoissa mutta kun tuo yks haluaa vaan maata rannalla, nainen vastasi.

Mikset mene museoihin ilman tuota yhtä, teki mieli kysyä. Mutta joka tapauksessa sanapariin ”tuo yks” liittyi ehdottomasti hellyyttä, vaikka se lausuttiin jotenkin tuhahtaen.

Monet luokkakaverini kutsuivat aikoinaan äitiään ”emännäksi” ja isäänsä ”isännäksi”. ”Emäntä” saattoi toki tarkoittaa myös vaimoa ja isäntä aviomiestä.

Itse en käytä miesystävästä nimeä ”tuo yks”, mutta saatan sanoa pelkkä ”tuo”. Aluksi tuntui hämmentävältä kutsua häntä etunimellä, koska se sattuu olemaan sama kuin yhdellä entisistä aviomiehistäni. Olen nyt ryhdistäytynyt tämän asian kanssa, ja nimi tulee suusta jo melko kivuttomasti.

Jotkut käyttävät kumppanistaan passiivisaggressiivista nimeä ”eräs”. ”Eräs jäi taas suustaan kiinni rautakaupassa.” ”Eräät eivät muista toisen syntymäpäiviä.”

Monet luokkakaverini kutsuivat aikoinaan äitiään ”emännäksi” ja isäänsä ”isännäksi”. ”Emäntä” saattoi toki tarkoittaa myös vaimoa ja isäntä aviomiestä.

Koko kotiväkeä kutsuttiin myös ”porukoiksi”. ”Tuu käymään. Meijän porukat on poissa.” Pysäyttävä repliikki. Ja aika usein ne porukat palasivat yllättäen juuri silloin kun rintaliivit oli riisuttu tai isännän viskipullosta varastettu siivut.

”Onko sulla joku kaveri”, saatetaan Tampereella kuulemma kysyä. Suomennos: ”Seurusteletko jonkun kans- sa?” Kaveri-ilmaus liikuttaa minua. Se on kiertoilmaus, mutta kertoo läheisyydestä. Parhaimmillaanhan kumppani on myös paras kaveri.

”Voisitko sä kutsua mua pikkuseksi?” pyysi miespuolinen ystäväni puolisoltaan. ”Kukaan ei koskaan kutsunu mua sillä nimellä, kun mä olin pieni.”

Puoliso suostui. Ystäväni ei ole enää mistään kohtaa pieni, mutta voi kuvitella toisinaan olevansa. Tuota voisi kutsua rakkauden teoksi.

Se on muuten uskomaton määrä perunaa, mitä muija syö talven aikana.

Erikoisin kuulemani hellittelynimi on Ratanaula. Sitä käytettiin joskus ystävästäni Sanna-Kaisasta.

Omaa poikaa tulee usein kutsuttua nimellä ”kulta”. Poika taas saattaa kutsua minua joskus ”äipäksi”. Lapsena hän saattoi sanoa ”mami”. Silloin hän yleensä halusi jotakin, karkkia tai uuden lelun. Tiesi, etten voi vastustaa sitä nimeä.

Hellittelynimien käytössä on riskinsä. Jos mies mylväisee vahingossa kännykkään vastatessaan ”hanitsu banitsu”, ja toisessa päässä onkin taloyhtiön huoltomies, siinä menee maine lopullisesti.

Kotoisin nimitys naisesta on mielestäni ”muija”. Joku voisi pitää sitä vähättelevänä, mutta minä en.

– Se on muuten uskomaton määrä perunaa, mitä muija syö talven aikana, on eräs Harri kuulemma sanonut.

Mitähän lisättävää tuohon voisi enää olla?

Seuraa Apu360:n WhatsApp-kanavaa

Koska jokaisella tarinalla on merkitystä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt