Milla Madetoja rakastaa arkea: "Ihan tavalliset asiat ovat hienoja, vaikka kun syödään yhdessä"

Häpeän sitä, jos minulla menee jokin kieliopillinen virhe vahingossa uutislähetyksessä läpi. Yleensä virheet tulevat helpoissa tilanteissa. Mutta mehän olemme ihmisiä, emme koneita. Niitä virheitä sitten häpeääkin. Mutta tärkeintä on, että ei tule asiavirheitä.

Viimeksi nauroin makeasti, kun sain hyviä meemejä. Tämä aika kaipaa niitä, koska maailmantilanne on hankala. Ne antavat kepeyttä päiviin. Huumori, nauru ja ilo ovat se, mitä tarvitsemme. Vakaviinkin asioihin voi välillä suhtautua kevyesti. Se on selviytymiskeino monilla muutenkin.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla nopeaksi. Harrastin juoksua, lähinnä pikamatkoja ja pituushyppyä. Pelasin myös jalkapalloa.

Kateellisena katson siistejä ja harmonisia koteja. Tuntuu, että siivoan koko ajan. Siivoamisen jälkeen juon onnellisena kahvit, ja viiden minuutin kuluttua ei enää olekaan siistiä. Siivotaan lisää, eikä se ikinä lopu. Perussetti on sellainen, että eteinen on täynnä kenkiä ja naulakot täynnä takkeja ja pipoja ja housuja. Sitten niitä siirrellään… Ja pakkaillaan eväitä ja tällaista. Se on elämänmakuista. Olisi silti ihanaa, jos joskus olisi siistiä ja harmonista.

Pelkään sitä, että ihmiset luopuvat toivosta. Ilman toivoa ja uskoa ei ole luottamusta tehdä hyviä asioita. Ja hyvien yhteisten asioiden eteenhän meidän pitäisi ponnistella. Toivo on tahdon kysymys. Toistaiseksi meillä on paljon toivoa, ja me pidämme sitä yllä.

Kadun yhä, että joskus silloin nuoruusvuosina päätin lopettaa kilpaurheilun: yleisurheilun ja jalkapallon. Olisin voinut katsoa kortteja vielä vähän pidemmälle.

Viimeksi rakastuin arkeen. Ihan tavalliset asiat ovat hienoja, vaikka kun syödään yhdessä. Sitä se elämä on. Jollain tavalla arki on tosi hyvää. Se ei vaadi sen enempää.

Ystäväni ihmettelevät sitä ruoan määrää, jonka teen viikossa. Laitan sitä ronskilla meiningillä. Samana iltana teen pari makaronilaatikkoa ja kiisseliä, ja uuniin vielä pannukakkua ja jonkun pinaattikeiton ja porkkanasosekeiton. Teen paljon ja nopeasti. Ruoka kuitenkin myös loppuu nopeasti. Ruoanlaittoni on sellaista suurtalousmeininkiä. Mutta jos joku muu on laittanut ruokaa ja pääsen valmiiseen pöytään, olen aina onnessani.

Hermoni menevät Excel-taulukoissa, kun joutuu numeroiden kanssa pyörittelemään.

Ennen oli paremmin ainakin se, että liikuttiin enemmän ulkona. Eikä vietetty aikaa puhelimessa. Mentiin littaa ja kiipeiltiin kallioilla ja puissa, kaikki kokoontuivat ja oltiin monta tuntia ulkona. Tosin täytyy muistaa, että kun aika kuluu, ajatellaan taas, että ennen oli paremmin.

Nykyajan parhaita puolia on se, että jatkuvasti innovoidaan jotain uutta. On saatu aikaan paljon hyviä asioita, vaikkapa rokotuskattavuutta, lasten koulunkäyntimahdollisuuksia ja tasa-arvoa.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, painuttaisiin perheen kanssa jonnekin lämpimään.