Apu

Milana Misic: "Pahimmissa syövereissä tunsin itseni hylkiöksi, vaikka halusin erota"



Milana Misic: "Pahimmissa syövereissä tunsin itseni hylkiöksi, vaikka halusin erota"

Laulaja Milana Misic erosi pari vuotta sitten pitkästä parisuhteestaan. Hän kävi läpi tuskan, ja sai vähitellen voimaa. Milana kokee vihdoin saavuttaneensa onnellisuuden ilman parisuhdetta.
Teksti Johanna Liukkonen
Kuvat Timo Pyykkö

Pari vuotta sitten Milana Misicin elämässä tapahtui jälleen kerran se: onni oli hänet hyljännyt. Kun 23 vuotta jatkunut parisuhde päättyi, elämässä tuntui olevan taas pelkkiä varjoja. – Pahimmissa syövereissäni tunsin itseni ihan hylkiöksi – vaikka halusin itse erota, Milana sanoo ja katsoo silmiin. Erossa vaikeinta oli uudenlaiseen arkeen sopeutuminen. – Yksiöön mennessäni laitoin aina kaikki valot, television ja radion päälle. En pystynyt kuuntelemaan hiljaisuutta hetkeäkään.

Nukkumisesta ei tullut mitään: aluksi Milana syytti selkäsäryistä uutta patjaansa, mutta lopulta hän tajusi, että nukahtaa vain itkemällä itsensä itsensä uneen. Lääkäriin Milana meni näyttämään haavaa, mutta päätti samalla kertoa myös paniikkikohtauksistaan. Paniikkikohtaukset olivat ennenkokemattomia ja hätäännyttäviä. Surkeimmalla hetkellään hänen mieleensä tuli Sinkkuelämää-televisiosarjan kohtaus, jossa Miranda pelkäsi kuolevansa kotiinsa yksin. – Liukastuin kotonani ja olisin voinut lyödä pääni sohvan kulmaan. Samalla mietin, että mitä jos olisi käynyt pahemmin – olisinko voinut kuolla yksin? Olisiko kukaan edes löytänyt minua? Lääkäri kuunteli Milanaa, joka kertoi tälle myös unettomuudesta. – Hän sanoi, että seurataan tilannetta – josko tarvitsisin enemmänkin apua masennukseeni.

Mielialalääkkeisiin Milana ei kuitenkaan halunnut turvautua. – En halua tappaa tunteitani. Mieluummin eristäydyn ja käyn tuskan läpi. Saan voimaa sitä kautta, ja on minulla myös kyky tuntea iloa vaikeuksienkin keskellä. Syövereistä nousemisessa alkoivat auttaa aamulenkit. – Aloin käydä kävelyllä heti aamukahvin jälkeen, ja huomasin, että maailma on ihan erilainen, kun saan heti herättyäni raitista ilmaa ja ajatukset selkiytymään.

Lapsettomuushoidot hän ja entinen puoliso aloittivat, kun Milana oli nelikymppinen. Hoidot eivät aiheuttaneet Milanalle voimakkaita fyysisiä oireita, mutta henkinen taakka kasvoi, yritys yritykseltä. – Meistä kummastakaan ei löydetty mitään vikaa, mutta jälkeenpäin ajatellen olisimme voineet puhua tuntemuksistamme enemmän. Milana kuvailee, että samanaikaisesti pari koki olevansa muutenkin negatiivisen pilven alla. Kun exä näytti Milanalle Väestöklinikalta nappaamaansa esitettä, jossa kerrottiin lapsettomuushoidoissa epäonnistuneiden pariskuntien korkeasta eroprosentista, Milana naurahti: ”Meille ei ainakaan käy noin!” Lopulta tilanne oli kuitenkin toinen. – Hoitojen lopettaminen oli viimeinen naula arkkuun. Siinä vaiheessa solmu suhteessamme oli sellainen, ettemme voineet kuin lähteä. Kummallakaan meistä ei olisi ollut enää motivaatiota esimerkiksi pariterapiaan.

Avioliitossaan Milana oli saanut kokea pysyvyyttä, jota hänen lapsuuteensa legendaarisen äidin, iskelmätähti Laila Kinnusen kanssa ei ikinä kuulunut. Hienon laulajanuran tehnyt, mutta syvälle alkoholismiin vajonnut äiti tuli ja meni. Tytärtään hän piipahteli tapaamassa isovanhempien luona, jossa Milana vietti lapsuutensa. Milana kannatteli näitä perheensä salaisuuksia pitkälle aikuisikään saakka. Isovanhempienkaan suhde ei tarjonnut kaikkein kauneinta parisuhteen mallia. – Vaari oli mummia 15 vuotta vanhempi ja mummini piti huolta vaarista suurella rakkaudella. Perheessäni ei ollut aina herttaista, oli raakuuttakin. Minulla itselläni oli tunne, kuin minulla olisi ollut virtahepo kintereilläni. Se määritteli koko olemustani, en voinut olla rentona.

Elämäänsä taaksepäin katsoessaan Milana sanoo, että jos hän jotain katuu, niin sitä, että ei hakenut Teatterikorkeakouluun. Kuuluisan äidin varjo oli kuitenkin niin voimakas, että nuori ja epävarma tytär ei voinut kuvitellakaan esiintyjän uraa. Tänä päivänä – toisin kuin 20–30-vuotiaana, kun Milana mustamaalasi itseään osaamattomaksi – hän on sitä mieltä, että raja-aitoja on mielenkiintoista rikkoa. Arkea kannattelee nyt laulaja-näyttelijän työ, joka on hyvin monimuotoista. On tulossa edesmenneen iskelmätähti Kari Tapion lauluihin perustuva kiertue, ja uutta omaa tuotantoa on levyksi asti. Kesällä Milana pääsee toteuttamaan intohimoaan näyttämöllä. Tukkijoella-näytelmää esitetään Helsingin Taivallahden Kesäteatterissa. Sinne Milana voi vaikka pyöräillä kotoaan. – Kun näyttelen, ujouteni ja arkuuteni, joita edelleen paikoitellen tunnen, katoavat. Rakastan sitä, että minua ohjataan, ja saan positiivista piiskaa. Tykkään hassutella, samalla saan unohtaa itseni ja olla jotain ihan muuta. Milana työskentelee edelleen osa-aikaisesti optikkona. Se tuo arkeen taloudellista turvaa. – Viihdetaiteen puolella kilpailu on kovaa. Jotkut voivat ajatella, että mitä me musiikin ammattilaiset tungemme näyttelemään – ja toisin päin.

Ikä tuo karismaa, ja Milanan kohdalla se on tuonut rutkasti enemmän itseluottamusta. Se on laulajalle elintärkeä asia. – Tiedän, että meitä esiintyjiä on ihan hirveästi yleisöön nähden. Kaikki on siirtynyt ravintoloista konserttisaleihin, ja tänä keväänäkin on peruttu taas todella nimekkäiden artistien kiertueita. Elämme mielenkiintoisia aikoja. – Me artistit voimme olla keväällä täystyöllistettyjä, mutta syksyllä ei ole mitään. Kun tämän jutun kuvaaja pitää taukoa, Milana kiertää puhelimensa kanssa vuoron perään studiolla kaikkien paikallaolijoiden luona. – Tykkään tästä niin paljon, hän kuuluttaa kaikille Rakkauslukko-kappaleestaan. Laulun sanat liippaavat läheltä esittäjän elämää: Täällä on yhden naisen sydän vapaa, mutta ei mustelmilla, en myönnä, että kirveli. Kyllä kotini on Helsinki, yksiössä patteri. Laulun naisella on Netflix, ja seuraa hän hakee internetin treffipalvelu-Tinderistä, kuten Milanakin. – Sain heti yksin muuttoni jälkeen ystäviltä neuvon, että ei pidä linnoittautua, vaan kannattaa tapailla ihmisiä.

Erosta on aikaa pari vuotta, ja elämä on näyttänyt valoisampia puolia. Milanasta on alkanut tuntua, että hänelläkin on ehkä omat siivet, ja ne kantavat. Milanan ja ex-puolison välit ovat edelleen läheiset. Yhteyttä pidetään, jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain. – Voin kääntyä Vesan puoleen, jos minulla menee huonosti. Ei minun tarvitse edes kertoa, että on joku ongelma – hän kuulee sen äänestäni tai näkee kasvoiltani. Välillä Milanasta tuntuu, että hänen pitäisi vähän jarrutellakin. – Me aiheutamme toisillemme yhä niin surullisia kuin negatiivisia tunteita. En kuitenkaan haluaisi, että toiselle tulee tunne, että taas entinen vaimo kaataa kaiken hänen päälleen. Milana käy mielellään ulkona ystäviensä kanssa, mutta kavahtaa ajatusta, että hakeutuisi baarissa miesseuraan. – En ole sitä tyyppiä, joka menee ja pokaa. Kavereitten kanssa olemme vitsailleet miesten kriteereillä: minulle ehdoton sääntö on se, että miehen pitäisi olla pidempi kuin minä. Mutta se ei ole kovin vaikeaa – olenhan vain 163-senttinen.

Vakavammin puhuen hän sanoo olleensa itse itsensä pahin jarru: niin työorientoitunut, että aikaa treffailuun ei ole juuri löytynyt. Milanan ystävät ovat myös muistutelleet, että tarvitseeko sitä olla hirveän kranttu. – Tinderissä oleville miehille voisin antaa vinkin, että olkaa kuvissa omia itsejänne. Se, että Tinder perustuu pelkkään kuvaan, on tosi suppeaa. Jos siellä näkyy pelkkiä lihaskimppuja tai suun mutristajia, minä ainakaan en kiinnostu. Kuvan perusteella Milana saattaisi kiinnostua miehestä, jolla on hymyä kasvoillaan. – En ole koskaan ollut hoivaaja, vaan hakenut ihmistä, jonka kainalossa voisin kuvitella olevani turvassa. Vähän höpsähtäneeseen, kävelylenkeillä yksin hymyilevään tilaan Misic on vihdoin päässyt ilman parisuhdettakin. – Olen pikku hiljaa saavuttanut onnellisuuden. Ja vaikka tiedän epäonnistuneeni aika monessa asiassa, joista olen unelmoinut, uskallan jo ottaa riskejäkin. Vaikka kaikki asiat eivät jatkossakaan menisi juuri niin kuin haluan, tiedän voimieni kantavan. ●

Teksti: Leila Itkonen

Julkaistu: 26.3.2017