Lapsena Milana Misicin, 47, elämää varjostivat äidin alkoholismi ja lapsuudenkodin väkivaltaiset olot.

Kahden suositun muusikon tytär muutti isovanhemmilleen asumaan pysyvästi alle kaksivuotiaana. Äidin elämä oli jo Milanan synnyttyä niin alkoholinhuuruista, että vanhemmat erosivat lyhyen romanssinsa päätteeksi eikä laulaja Laila Kinnusesta ollut tyttärensä huoltajaksi.

– Äitini ei ollut paha, mutta tunsin hänestä jo varhaislapsuudessani huolta. Mummolassa asuneet aikuiset enot vaikuttivat arkeeni paljon enemmän. Äidin alkoholismia pahempaa olivat epävakaat kotiolot, Milana kertoo.

Kroatialaisen isänsä luokse Ruotsiin sukulaiset eivät Milanaa päästäneet.

– Mummi pelkäsi lapsen kaappausta, niitä tapahtui 1970-luvulla. Olin pitkään tosi vihainen mummille, ettei hän päästänyt minua isän ja siskojen luo asumaan. Ruotsissa sain vieraillakin ensimmäisen kerran vasta 15-vuotiaana, Milana muistelee.

Milana Misic sanoo eläneensä koko lapsuutensa jatkuvassa odotuksessa ja ikävässä.

– Saatoin istua koko päivän ikkunalaudalla ulos tuijottaen ihan siltä varalta, että vanhemmistani jompikumpi sattuisi tulemaan.

Muun muassa tästä kertoo 19.4. julkaistava Merja Asikaisen toimittama kirja Milana – Elämäni Laila Kinnusen tyttärenä (Like 2018)

Vanhempien poissaoloa pahempaa olivat kuitenkin jatkuvasti rähisevät enot, varsinkin nuorempi. Siskontyttöönsä tai iäkkäisiin vanhempiinsa raavaat miehet eivät humalapäissään käyneet käsiksi, vaan toisiinsa.

– He ryyppäsivät rankasti tahoillaan, ja kohtasivat sitten kotona. Vanhempi enoni halusi suojella meiltä nuoremman veljensä väkivallalta, ja heidän keskinäinen uhonsa kasvoi sitten fyysiseksi, johon usein tarvittiin poliisejakin apuun, Milana kertoo.

Nuoremman enon mieli oli myrkyttynyt vihalla ja aggressiolla jo nuorukaisena, ja molemmat musikaaliset veljet kadehtivat sisarensa menestystä. Veljesten rähinä ja ryyppääminen kävi lopulta naapureiden hermoille niin, että perhe sai vuokra-asunnostaan Helsingin Hietalahdenkadulta häädön.

– Epäilen, että tilanne nuoremman enoni kanssa olisi voinut kehittyä todella pahaksi, sillä hänen tunteensa minua kohtaan ei ollut rakastava, Milana arvelee.

Elämä rauhoittui kuitenkin äkisti perheen uudessa Maunulan-asunnossa, kun Milana oli 13-vuotias. Nuorempi eno kuoli ryyppyretken päätteeksi epäselvissä oloissa, ja neljä päivää myöhemmin vanhempi eno menehtyi maksakirroosiin.

Milana ryhtyi viime kesänä selvittämään epäselvää huoltajuushistoriaansa kirjaansa varten ja löysi yllättäen Helsingin sosiaaliviraston arkistosta kasan itseään koskevia asiakirjoja.

– Äiti oli naimisissa vielä näyttelijä Ville-Veikko Salmisen kanssa, kun hän tuli raskaaksi. Isäkseni on ensin merkitty Salminen, myöhemmin oikea isäni Milan Mišić tunnustettiin.

Lastensuojeluraporteista kävi ilmi, että Milana itse oli tehnyt kotioloistaan nimettömänä valituksen 13-vuotiaana.

– Kotiolojeni sekasortoinen vaikutelma välittyy asiakirjoista selvästi. Olin niitä lukiessani pöyristynyt: miksei kukaan tajunnut tilannettani selvästi? Miten nämä ihmiset ovat voineet olla näin sekaisin! Mummi oli ainoa, joka yritti pitää lankoja jotenkin käsissään.

Raporttien mukaan Milanan äiti oli yrittänyt välillä pohtia tekojensa seurauksia, toisinaan ei ollenkaan.

– Tähänkään kysymykseen en tule enää saamaan äidiltä vastausta. Sosiaaliviraston raportit selvensivät elämäni aikajanaa, mutta ehkä olen nyt hitusen surullisempi kuin aikaisemmin, Milana sanoo hiljaa.

Laila Kinnunen kuoli lokakuussa 2000, vain 60-vuotiaana. Äidin elämän viimeinen vuosikymmen kammottavan väkivaltaisen miehen kanssa ja syvä alkoholismi ovat tyttärellekin yhä arvoitus.

– Oli aivan mahdoton tajuta, että äiti halusi olla ihmisen kanssa, joka halusi hänelle vain pahaa. Se oli kahden alkoholistin käsittämätön riippuvuussuhde, ja mies löi äitiä kaikella mahdollisella, myös paistinpannulla, Milana kertoo.

Kinnusten perhe oli kauhuissaan, kun Laila 1990-luvun alussa ryhtyi pyörimään miehen kanssa.

– Hänen vaimonsa oli huhupuheiden mukaan kuollut epäselvissä oloissa. Hän oli mies, joka pahoinpiteli naisia, ja äitini oli se viimeinen. Minulle jäi suru siitä, miksi äidin elämä meni niin kuin meni, ja miten toisin olisi voinut olla, Milana sanoo.

– Ehkä äidin tragedia oli se, että hän oli ammatillisesti saavuttanut jo kaiken mahdollisen alle 30-vuotiaana. Mitä silloin on enää edessä?

Äidin kuoleman jälkeen löytyneistä päiväkirjoista kävi ilmi, että miesystävä oli myös kieltänyt Laila Kinnusta olemasta yhteydessä tyttäreensä.

– Hänen takiaan minulta jäi sekin kokematta, että äiti olisi voinut opastaa minua ensiaskeleissani musiikkialalla, vuonna 1991 ensimmäisen levynsä julkaissut tytär sanoo.

Musiikkia Milana Misic on jo 25 vuotta tehnyt, perheen vastustuksesta huolimatta.

– Syyt ovat tietysti ilmeiset, se raastavin esimerkki oli niin lähellä. Meillä tehtiin selväksi, että perheessä oli vain yksi tähti, mutta äiti ei koskaan kieltänyt minua ryhtymästä musiikkialalle. Mummikin näki lopulta intohimoni, Milana kertoo.

Äitinsä varjoa vastaan tytär taisteli pitkään, ja halusi luoda musiikkiuransa omilla avuillaan. Äidin levyttämää musiikkia Milana pystyi esittämään ensimmäisen kerran vasta 37-vuotiaana, vaikka sitä oli usein ehdotettu.

– En voi kieltää äitiä minussa, jos aion olla muusikko Suomessa. Ammatillisesti äidin levyttämä musiikki on jäätävän hienoa, ja esitän sitä mielelläni – mutta mielenterveyteni vuoksi minun on tehtävä omaakin musiikkia, Laila Kinnusen tytär naurahtaa.

Tällä hetkellä Milana Misic kiertää ex-tangokuningas Amadeus Lundbergin kanssa Sinun silmiesi tähden -konserttikiertueella. Uuden kirjan yhteydessä hän levytti myös kappaleen Aikoja sitten äidilleen.

– Jos kaikki olisi mennyt hyvin, meidän elämämme olisi pelkkää musiikkia – mutta kun mikään ei mennyt hyvin. Isäni aina yrittää muistuttaa, etten saa antaa sen määrittää itseäni, mistä perheestä tulen, mutta onhan se vaikuttanut.

Milana sanoo, että vaikka ammatillinen vertailu äitiin on rasittanut koko elämän, hänen intohimonsa musiikkiin on kuitenkin suurempi kuin tarve kieltää perhetausta.

– Iso osa siitä, mitä olen, johtuu siitä että olen vanhempieni lapsi. En voi kieltää taustaani. Meissä on vanhempieni kanssa enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia, erityisesti huumorintaju.

Kahdessa asiassa äiti ja tytär ovat ehdottoman erilaisia: Milana ei tunne viehtymystä väkivaltaisia miehiä kohtaan eikä hänen tarvitse kasvattaa itsetuntoaan alkoholilla. Hän ei myöskään haaveile äitinsä suursuosiosta.

– Supertähteys on minulle kirosana. Saan nyt jo esiintyä, tuottaa ihmisille elämyksiä, ja saan elantoakin musiikista. Supertähteys on sitä, että ihmiset taputtavat sinua selkään silloinkin, kun olet huono. En halua olla ihmisten rakastama huonoimmillani, Milana sanoo jämäkästi.

Musiikkiuran rinnalle Milana on kouluttautunut tavalliseen ammattiin. Hän työskentelee joustavasti optikkona musiikki- ja teatterikiinnitysten lomassa.

– Isäni mielestä optikkokoulutus on paras päätös, jonka olen koskaan tehnyt! Milana nauraa.

Misicien suhde on lämmin, vaikkei isä saanutkaan osallistua esikoistyttärensä arkeen tämän ollessa pieni. Milanalla on isän jälkimmäisestä liitosta kaksi siskopuolta, joiden kanssa hän on läheinen.

– Isä on kasvattanut minua tietämättään tosi paljon, ja se loi meille mahdollisuuden lähentyä, kun hän aikuisiässäni muutti takaisin Helsinkiin. Olen halunnut selvittää isänkin puolta sukuperimässäni. Hän on nykyään vahvemmin läsnä elämässäni kuin monen ikätoverin vanhemmat.

”Tänä päivänä uskallan kutsua itseäni jo selviytyjäksi”, Milana Misic vakuuttaa kirjassaan. Rankka alkoholismin, epävarmuuden, hylkäämisen ja väkivallan värittämä lapsuus on jättänyt jäljet.

Milana on kärsinyt koko elämänsä erilaisista sisäisen jännitystilan aiheuttamista terveyshaitoista: paniikkihäiriöistä, öisestä hampaiden narskuttelusta, painajaisista, omien hiusten repimisestä ja synnynnäisestä selkäviasta, jota pahensi se, että Milanan ollessa seitsemänvuotias humalainen eno ryhtyi päähänpistosta painamaan jaloillaan siskontytön yläselkää niin, että selkä jäi asentoon jumiin.

”Selän kuntoa ei ainakaan auttanut, että minulla ei ollut lapsena omaa sänkyä, vaan nukuin kymmenisen vuotta muhkuraisella sohvalla”, 1960-luvun suurimman musiikkitähden tytär muistelee elämäkerrassaan.

Milana sanoo, että tietyllä tavalla hänen lapsettomuutensakin on seurausta perhetaustasta. Lapsuudessa syntynyt huono itsetunto on estänyt taistelemasta omien unelmien puolesta, ja monta asiaa on jäänyt tekemättä.

– Kun minun ja ex-mieheni Vesa Puukarin lapsi kuoli kohtuun, ajattelin epäonnistuneeni. Arvotin itseäni: olisin varmaan niin huono äiti, etten siksi saa lasta. Pelkäsin äitiyttä niin paljon, että kun uskalsin uudestaan yrittää, oli liian myöhäistä, 47-vuotias Milana Misic sanoo.

Rakkaussuhteissaan Milana Lailantytär on ollut äitiään onnellisempi. Liitto Vesa Puukarin kanssa kesti 20 vuotta, ja eron jälkeen ollaan yhä puheväleissä.

– Ei minun ole tarvinnut kehittää kaunoja normaalia ihmistä kohtaan, Milana huomauttaa.

Nyt Milana on seurustellut yhdeksän kuukautta uuden miesystävän kanssa. Parasta Espoossa asuvassa kahden lapsen isässä on se, ettei hän ole musiikkialalla, Milana vitsailee.

– Hänen seurassaan voin nollata täysin. Emme spekuloi asioitani ympäri vuorokauden enkä minä ole suhteen kiintopiste.

Kahden aikuisen uusliitossa kahden erilaisen elämäntilanteen ja aikataulujen yhteensovittaminen onkin suurin haaste. Toistaiseksi joustoa on löytynyt.

– Olen tällä kertaa rikkonut kaavani, eli tämä mies ei halua korjailla minua. Hän on lempeä, en ole ehkä antanut lempeydelle aiemmin tilaa, Milana pohtii.

Pariskunta tapasi muistelmakirjan teon aikana viime kesänä. Ajoitus ei ollut ihanteellinen: äitinsä päiväkirjoja lukenut Milana saattoi olla niin itkuinen, että perui tapaamisia kykenemättä selittämään. Oli pelottavaa paljastaa toiselle taustansa ja suurimmat pelkonsa.

– Olen hirvittävän varovainen ja varmistelen selustaani koko ajan. Onneksi toinen on niin kaunosieluinen ihminen, ettei hän ajattele asioista monimutkaisesti. Jos hän jaksaa kanssani vielä tämän kirjanjulkaisukevään, olemme vahvoilla, Milana huokaa.

Uusi mies on täysin erilainen kuin Milanan aikaisemmat rakkaudet.

– Tämä on ihan kuin leffasta: kaverini sanoivat, että nyt on niin hyvä mies, anna sille mahdollisuus. Mutta vei se mene vain yhteen suuntaan – hänkin antoi mahdollisuuden minulle.