Apu

"Milana kuului perheeseemme" - nyt puhuvat Laila Kinnusen sisko ja Milana Misicin serkku

"Milana kuului perheeseemme" - nyt puhuvat Laila Kinnusen sisko ja Milana Misicin serkku

Laulaja Milana Misicin serkku Pauliina Yli-Suvanto ja hänen äitinsä Ritva Sammalkorpi kertovat nyt oman versionsa vuosia kestäneestä suvun välirikosta. – Me olimme hänen perheensä, emmekä ikinä ole halunneet hänelle mitään pahaa.
Teksti Liisa Talvitie
Kuvat Kaisu Jouppi
Mainos

Tutun näköinen tummahiuksinen rouva avaa järvenpääläisen omakotitalon oven. Hän ei ole tuttu vain siksi, että muistuttaa paljon edesmennyttä sisartaan, laulaja Laila Kinnusta.

Ritva Sammalkorpi, 81, omaa sukua Kinnunen, on tuttu vuosien takaa monista WSOY:n tilaisuuksista. Hän teki kustantamossa pitkän työuran studiosihteerinä.

Nyt ollaan Ritva Sammalkorven tyttären, kampaaja Pauliina Yli-Suvannon kotona. Hänenkin olemuksessaan on jotain tuttua, onhan hän laulaja Milana Misicin serkku.

Sunnuntai-iltapäivän rauhallisessa tunnelmassa on paljon surua, hämmennystä ja väärinkäsityksiä. Ne johtuvat Milana Misicin antamista haastatteluista ja myös vastikään ilmestyneestä Milana, elämäni Laila Kinnusen tyttärenä -kirjasta (Like).

Milana Misic on on toistuvasti kertonut, miten katkeruus ja kateus ovat leimanneet Kinnusen sukua.

– Kerromme nyt oman tarinamme – emme rahan tai julkisuuden takia, mutta koska Milana on saanut paljon julkisuutta omille väitteilleen suvustamme, on aika laittaa piste tälle kaikelle. Toivomme ainoastaan, että Kinnusen perheen mustamaalaus loppuisi, Ritva Sammalkorpi sanoo.

Kolme vuosikymmentä ehti kulua ennen sukulaisten dramaattista välirikkoa. Serkukset Pauliina ja Milana kasvoivat yhdessä kuin sisarukset.

– Meillä on kaksi kuukautta ikäeroa, ja Milana muisti aina sanoa viikolleen ja päivälleen, miten paljon hän oli minua nuorempi, Pauliina Yli-Suvanto kertoo.

Ritva Sammalkorven perhe oli pienelle Milanalle niin läheinen, että hän kysyi usein, miksei täti voisi adoptoida häntä.

Oman äidin Laila Kinnusen elämä oli jo niin kaltevalla pinnalla, että Milanan isovanhemmat Kerttu ja Artturi Kinnunen saivat hänen huoltajuutensa, kun Milana oli 7-vuotias.

– Lailan alkoholismi paheni vuosien mittaan. Hän ei kuitenkaan koskaan tunnustanut sairastavansa sitä, vaikka oli kerran hoidettavanakin Järvenpään sosiaalisairaalassa, Ritva Sammalkorpi sanoo.

Serkukset viettivät puolet ajastaan mummilassa, puolet Ritva Sammalkorven perheen luona. Asunnot sijaitsivat lähekkäin; mummila sijaitsi Helsingissä Hietalahdenkadulla, yksinhuoltajaksi eron jälkeen päätyneen Ritvan perhe asui Kalevankadulla.

Ritva Sammalkorpi sanoo pitäneensä Milanaa omana tyttärenään ja luvanneensa pitää hänestä aina huolta.

– Perheemme ei ollut rikkonainen, vaikka elämässä oli paljon surua. Suruista suurin oli Lailan juominen, hänen epäonninen avioliittonsa näyttelijä Ville-Veikko Salmisen kanssa ja sitten veljemme Martin alkoholisoituminen.

Myös Pauliina Yli-Suvanto muistaa enonsa ryyppäämisen ja tietää, miten serkku kärsi siitä.

– Ei kukaan lapsi pidä siitä, että näkee aikuisia humalassa. Mutta aina oli mahdollisuus lähteä mummilasta meille kotiin. Koimme enon kanssa myös hyviä hetkiä, ja hän opetti meille kitaransoittoa.

Tytöt lähtivät pois myös tilanteissa, jolloin humalainen Laila Kinnunen saattoi tulla kuuden miehen ryyppyporukan kanssa mummilaan.

Suuri tragedia

Suurin tragedia tapahtui perheessä yhden viikon aikana. Martti Kinnunen putosi maaliskuussa 1984 Kalliossa kerrostalosta kadulle ja menehtyi vammoihinsa. Vain vajaan viikon kuluttua kuoli toinen veli Raimo Kinnunen maksakirroosiin.

Tässä vaiheessa serkukset Milana ja Pauliina olivat 13-vuotiaita.

Elämä jatkui tragedian jälkeen.

– Olimme samalla luokalla ja aina yhdessä. Lauloimme yhdessä, kävimme yhdessä ostoksilla – Milana rakasti kauniita vaatteita, joihin mummi antoi hänelle rahaa aina pyydettäessä.

Mummin ehdotuksesta tytöt lähtivät Linnanmäelle avattuun Luola-diskoon, Monttuun. Se veti teini-ikäisiä tyttöjä puoleensa varsinkin sen takia, että siellä sai tanssia.

– Ja kyllä me siellä limudiskossa tanssimmekin, sillä rakastimme musiikkia ja tanssimista! Olemme molemmat vilkkaita ja temperamenttisia, Milana kroatialaisen isänsä puolelta vielä dramaattisempi kuin minä.

Molemmat soittivat pianoa, harjoittelivat stemmoja ja lauloivat paljon. Vuonna 1985 he esiintyivät televisiossa lauluduona ja miettivät, pitäisikö heidän jatkaa suvun lauluperinnettä.

Myös Ritva Sammalkorpi lauloi aikoinaan, mutta hän valitsi artistin epävarman ammatin sijaan äitiyden ja teki sitten pitkän työuran kustantamossa.

– Lailan menestys lähti liikkeelle siitä, kun Lasse Pihlajamaa otti hänet kiertueelle mukaan. Laila oli silloin vasta 16-vuotias.

Laila oli Ritva Sammalkorvelle rakas, lahjakas sisko, jonka hän menetti alkoholismille.

Välirikko 2000-luvun alussa

Sukulaisten välirikko tapahtui 2000-luvun alussa, jolloin serkukset Milana ja Pauliina olivat 30-vuotiaita. Laila Kinnunen oli kuollut vuonna 2000.

– Tapahtuma on edelleen niin outo, että aina kun veljeni, Raimo-enomme poika Petri ja minä tapaamme, puhe kääntyy Milanaan ja suruun siitä, miten hän on suvusta haastatteluissa ja nyt kirjassaan kertonut, Pauliina Yli-Suvanto sanoo.

Välit olivat olleet hyvät ja normaalit niihin aikoihin asti, jolloin Milana alkoi antaa sukulaisten mielestä valheellisia haastatteluja ja kertoa lapsuutensa kokemuksista.

– Olimme loppuvuodesta 2001 Tallinnan-risteilyllä, kaikki me neljä serkusta. Tunnelma kiristyi, kun puhuimme näistä pöyristyttävistä haastatteluista. Milana suuttui meille.

Heti vuoden 2002 alussa Pauliina Yli-Suvanto pyysi Milanaa häihinsä kaasokseen.

– Täysin yllättäen hän sanoi, ettei halua olla enää koskaan tekemisissä kanssani tai kenenkään perheemme jäsenen kanssa. Olin lähes sokissa, koska mitään sellaista ei ollut tapahtunut, minkä takia välimme olisivat tulehtuneet.

Viimeisen kerran serkukset tapasivat muutamaa vuotta myöhemmin, kun Pauliina Yli-Suvannosta oli jo tullut äiti. Hänen silmiinsä nousevat kyyneleet, kun hän sanoo, että ennen välirikkoa he saattoivat soitella toisilleen useita kertoja päivässä.

– Toivoin pitkään, että välien katkeaminen olisi ollut väliaikaista.

"Milana väitti, että häntä on loukattu verisesti"

Viisi vuotta sitten Ritva Kinnunen soitti Milanalle tyttärensä, poikansa ja Raimo Kinnusen pojan pyynnöstä. Kaikki halusivat selvittää tilanteen ja saada Milanan takaisin suvun piiriin.

– Hän oli puhelimessa hyvin viileä, mutta ei sentään lyönyt luuria korvaani. Pyysin, että hän tulisi takaisin. Puhelu päättyi lyhyeen, mutta viikon kuluttua Milana soitti minulle ja väitti, että häntä oli suvun piirissä loukattu verisesti. Ja että me emme olleet tehneet mitään hänen vaikeiden koti­olojensa parantamiseksi.

Ritva Sammalkorpi ja Pauliina Yli-Suvanto istuvat hetken hiljaa keittiönpöydän ääressä. Sitten he sanovat, että tilanteesta voidaan tehdä yksi oleellinen johtopäätös.

– Milana joutui lapsena sekä äitinsä että isänsä, muusikko Milan ”Miso” Mišićin hylkäämäksi. Kaikki se huolenpito, jota Milana sai mummilassa ja meidän perheessämme, ei voinut lopulta korvata hylkäämis­kokemusta.

Pauliina Yli-Suvanto viittaa silti lastenpsykiatri Jari Sinkkoseen.

– Hän on sanonut, että lapselle riittää yksikin ehjä aikuissuhde. Milanalla se oli mummi ja myös minun äitini.

Humalainen Laila pelotteli Milana

Kateutta ja katkeruutta ei perheessä ole koskaan ollut. Ritva Sammalkorpi ja Pauliina Yli-Suvanto pitävät sellaisia väitteitä tuulesta temmattuina.

– Miksi olisimme olleet Lailalle kateellisia? Minä iloitsin hänen menestyksestään ja lahjakkuudestaan, sitten surin hänen tuhoaan, juomistaan, vääriä, väkivaltaisia miessuhteita ja lopullista romahdusta. Silti rakastin häntä loppuun saakka, Ritva Sammalkorpi sanoo.

Kun Milanan elämästä ilmestynyt kirja oli muutama viikko sitten tullut markkinoille, Ritva Sammalkorpi soitti Milanan isälle Miso Mišićille. Hän asuu nykyisin Helsingissä, mutta Milanan ollessa pieni Ruotsissa.

– Miso ilahtui soitostani, ja kun kerroin Milanan väitteistä, hän sanoi, että älä välitä, ja ettei hän lue koskaan niitä juttuja. Sitten Miso myönsi, ettei hän voi antaa itselleen ruusuja tyttärensä lapsuudesta.

Ritva Sammalkorpi tietää, että Milanan pelot alkoivat pikkutyttönä, kun humalainen Laila-äiti pelotteli tätä lastenkodilla.

– Myös minä muistan ne hetket, jolloin känninen Laila uhkasi Milanan joutuvan lastenkotiin. Lapsen kauhein tragedia on, jos hänellä ei ole hyvää suhdetta vanhempiinsa, itse kolmen pojan äiti Pauliina Yli-Suvanto toistaa.

"Me olimme hänen perheensä"

Paljon pahaa on tapahtunut. Silti sukulaiset toivovat, että Milana muistaisi kaiken sen rakkauden, jota hän lapsuudessaan ja nuoruudessaan sai suvulta.

– Me olimme hänen perheensä emmekä ikinä halunneet hänelle mitään pahaa. Kun Milana opiskeli optikoksi, järjestin hänet ja pari hänen opiskelukaveriaan kustantamoon työharjoitteluun. He tekivät siellä jotain näöntutkimukseen liittyvää työtä, Ritva Sammalkorpi kertoo.

Keittiön pöydällä on perhealbumin valokuvia. Niistä välittyy paljon yhdessäolon iloa ja läheisyyttä. Kuvissa Milana hymyilee serkkunsa Pauliinan vieressä.

– Olen vuosia toivonut, että veri olisi vettä sakeampaa, Pauliina Yli-Suvanto sanoo. 

Julkaistu: 14.5.2018