Mitä enemmän seksissä leikitään vallalla, sitä kiivaammin on puhuttava suostumuksesta

Kaltaiseni moralistin ei kannattaisi kuluttaa mitään nykyaikaista viihdettä, taiteesta puhumattakaan. Siitä seuraa vain paha mieltä, joka järkyttää henkistä tasapainoa ja hallinnan tunnetta.

Erityisesti moralistin kurkkua kuristaa tapa, jolla viihteessä ja taiteessa esitetään seksiä. Se näyttää muuttuneen yhä väkivaltaisemmaksi. Ja vaikka moralisti kuinka yrittäisi pysytellä omassa energiassaan, korjailla muiden tekemiä kielioppivirheitä, ihailla suurten impressionistien siveltimenvetoja ja lehteillä venäläisiä klassikoita, kerta kerran jälkeen hänen tajuntaansa pulpahtaa sama häiritsevä havainto.

Vanilja, tuttu ja turvallinen perusseksi, on auttamattomasti pois muodista. Seksiltä, kuten muultakin elämältä, halutaan enemmän. Niinpä nykyihminen etsii mielihyvää uusilta alueilta: toiset haluavat laajentaa seksielämäänsä tantrisen läsnäolon alueelle, toiset kinkymmille laitumille. Ja kun siirrytään turvallisen vaniljan keskustasta kohti rajoja, moralisti nostaa tuntosarvensa pystyyn.

Väkivallan ja seksin liittoa ei tarvitse kaukaa hakea. Ajatellaanpa vaikka kahta supersuosittua tv-sarjaa, Game of Thronesia ja Successionia. Molemmat käsittävät emotionaalisesti vaurioituneiden ja eri tavoin seksikkäiden henkilöhahmojen gallerian. Arvaan, että käsikirjoittajat ovat käyttäneet hyvän tovin sotarikollisten ja massamurhaajien haastatteluun selvittääkseen, mikä olisi mielikuvituksellisin tapa kiduttaa, ja miten parhaalla tavalla yhdistää siihen seksuaalinen nöyryyttäminen. Viimeisen parin vuosikymmenen vetoavin viihde näyttää itse asiassa olevan käsikirjoittajien keskinäistä rinkirunkkausta siitä, kuka on kaikkein vivahteikkaimmalla tavalla sairas.

Succession-sarjan Chiantishire-jaksossa Shiobhan Roy ja miehensä Tom Wambsgans käyvät raskaan päivän päätteeksi keskustelun, jossa Tom pyytää vaimoaan sanomaan hänelle esileikinomaisesti ”mitä tahansa”. Tähän Shiobhan sanoo: ”Sä et oo mulle tarpeeksi hyvä. Mä oon ihan eri vitun liigassa kuin sä. Ja siksi sä haluat mua. Siksi sä rakastat mua. Vaikka mä en rakasta sua, sä haluat mut silti.”

Vähemmästäkin ikkunat höyrystyvät.

Eksplisiittisempää väkivaltaa käytetään Game of Thronesin yhdessä monista raiskauskohtauksista, jossa Sansa Stark raiskataan tuoreen aviomiehen Ramsay Boltonin toimesta samalla kun Bolton pakottaa Sansan kasvattiveljen katsomaan toimitusta. On nähkääs tärkeää voida kuvata sadismia yksityiskohtaisesti, tiedättehän, jotta tämä fiktiivinen tarina olisi mahdollisimman uskottavasti linjassa historian puistattavimpien naisvihan muotojen kanssa.

Ilmeinen syy seksin kuvaamiselle on se, että seksi – väkivaltainenkin – kiinnostaa ihmisiä. Tässä kohtaa moralistin ei auta kuin levitellä käsiään. Seksuaalisuudelle on ominaista, että kiihotumme kielletyistä ja arjelle vastakkaisista asioista. Ihminen voi haluta kovia otteita sängyssä aivan ongelmattomasti. Ja ongelmatontahan raju seksi on silloin, kun sen voi lopettaa huoletta silloin kun haluaa.

Tällä hetkellä pohjoismaisten nuorten seksissä kuristetaan suostumuksella ja ilman. Erityisesti nuorten naisten kuristamisesta on tullut valtavirtainen seksuaalisen kanssakäymisen muoto, kertoo Ruotsin yleisradioyhtiö SVT:n teettämä kyselytutkimus. Jopa siinä määrin, että nuoren naisen riski tulla surmatuksi kuristamalla on Ruotsissa kaksinkertainen verrattuna yli 25-vuotiaisiin naisiin. Seksuaalirikoksiin erikoistunut asianajajaystäväni toteaa puhelimessa, että ”sehän on rikollinen teko jos sä yllättäen kuristat.” Kyseessä on olosuhteista riippuen joko raiskaus tai pahoinpitely. ”En tiedä, puuttuuko ihmisiltä käsitys siitä, mitä saa tehdä toiselle”, hän sanoo.

Tätä taustaa vasten luin Jukka Viikilän Hiekkalinnoja-romaanin. Se kuvaa kolmekymppisen naisen rakkaussuhdetta vanhempaan mieheen. Naiskertoja kuvaa, että ”jos en ole käytössä, menen hukkaan”. Tulkitsen käytössä olemisen tarkoittavan, että mies vetää naista tukasta niin että kaula on katketa, tunkee peniksensä syvälle kurkkuun ja nappaa nenästä kiinni, ja sitten lyö naista niin kovaa takapuoleen, että ”aivan kaikki sammuu mielestäni”. Tämän transendenttisen ilottelun päätteeksi naiskertoja piikittää itseensä ja mieheen morfiinia, ja voi sitä nautinnon määrää! Naiskertoja asettuu itse alakynteen fiktiivisen maailman sisällä, mutta kerronnalliset ratkaisut tekee kirjailija.

Seksiä kuvataan viihteessä, taiteessa, pornossa, ja biologian tunnilla. Puhumme siitä vertaistemme kanssa vähän ja valikoiden. Seksin kuvasto on aika lailla yhtä kuin kulttuurin kuvasto. Joku voisi sanoa, että kyllä ihmisillä on se verran medialukutaitoa, että he osaavat erottaa fiktion todellisuudesta. Minä en ole siitä niinkään varma, moralisti kun olen, etenkään nuorten kohdalla.

Ainakaan taiteilijalta ei voi vaatia, että hän kuvaisi maailmaa sellaisena kuin THL ja Väestöliitto sen kelpuuttavat. Mutta sen verran arkipäiväisiä tositarinoita seksin ja väkivallan rajapinnasta olen koko elämäni kuullut ja kuluttanut, että tuntuu tukalalta lukea miehen kirjoittamaa naiskertojan kuvausta kovaotteisesta seksistä, jossa nainen jää vaarallisella tavalla alakynteen.

Enemmän kuin yksittäisen romaanin yksittäiset ratkaisut, minua kiinnostaa, mistä tässä joka tuutista tunkevasta rajuudessa on kyse – mitä sillä haetaan? Haluammeko tuntea enemmän vai tuntea vähemmän? Voimmeko niin hyvin että haluamme sängyssä kovia otteita, vai voimmeko niin huonosti että haluamme sängyssä kovia otteita?

Eräs alistamisesta pitävä ystäväni vastaa, että seksi on ainoa osa-alue hänen elämässään, jossa hän voi päästää irti. Hän ei nauti kivusta, mutta nauttii siitä, että hänen ei seksin aikana tarvitse päättää, mitä tehdään. Sen päättää puoliso. Roolileikki on osa valtadynamiikkaa, joka ei toimisi, jos puoliso sanelisi ehdot muillakin suhteen osa-alueilla. Alistuminen ja alistaminen on tapa pitää yllä tasapainoa.

Välillä seksin aikana tapahtuu jotain hassua tai noloa, sanoo ystäväni. Silloin he nauravat, ja puhuvat makuuhuoneen tapahtuvista jatkuvasti myös sen ulkopuolella. Heidän alistamisseksinsä kuulostaa kahden toisilleen läheisen ihmisen keskinäiseltä leikiltä.

Kaikkien tämän maailman tätien ja setien kannattaa silti pitää kukkahatuistaan kiinni ja jatkaa suostumuksesta puhumista. Ja mitä enemmän seksissä leikitään vallalla, sitä kiivaammin.

Ja mitä tulee siihen vaniljaan, niin sehän alkaa näyttäytyä aika vaihtoehtoisessa valossa.