Apu

Miksi vaikenitte?

Miksi vaikenitte?

”Bäckmanin fagotti törisee ihan vääriä säveliä.”
Teksti Pasi Kivioja
Mainos

Suomen mediassa on pöyristelty dosentti Johan Bäckmanin ja venäläismedian toimintaa. Ongelmana on, että Suomen äänitorvena Venäjällä toimii fagotinsoittaja, ja kaiken kukkuraksi Bäckmanin fagotti törisee ihan vääriä säveliä.

Suomessa on moitittu sitä, että venäläismedia on nielaissut kohudosentin syötit pureksimatta. On myös raportoitu, että Suomessa käyneet venäläistoimittajat ovat sivuuttaneet viileästi Bäckmanin väitteiltä pohjan vievät faktat, koska ne eivät ole tukeneet heidän tarinaansa lapsia kaltoin kohtelevasta Suomesta. Vasta ihan viime päivinä suurissa venäläisviestimissä on alkanut ilmestyä kriittisiä juttuja Bäckmanista.

Suomalaiset tiedotusvälineet ovat tehneet erinomaista työtä selvittäessään, mitä Bäckmanin puppu­generaattori on suoltanut Venäjällä maamme lastensuojeluasioista. Ilman näiden virheellisten väitteiden julkista kumoamista Bäckman voisi yhä jatkaa myyräntyötään Suomea vastaan. Tuuli näyttäisi nyt olevan kääntymässä Venäjälläkin.

Bäckmanin touhuilu on ollut suomalaisviestimillä tiedossa jo pitkään, ja tempauksista on kyllä uutisoitukin, mutta miksi media puuttuu miehen toimintaan Venäjällä toden teolla vasta nyt? Miksi Bäckmanin annettiin kasvaa tällaiseksi ilmiöksi?

Osasyynä voi olla se, että Bäckmanin tavat tunnetaan todella rasittavina. Monet toimitukset ovat saaneet tuta hänen käräjöintiherkkyytensä. Otetaanpa pieni lehdistökatsaus.

Bäckman jättää poliisille tutkintapyynnön kansanedustaja Tom Packalénista (ps).

Bäckman sanoo tehneensä poliisille tutkintapyynnön Helsingin yliopiston menettelystä. Bäckman pyytää poliisia selvittämään, syyllistyikö kansanedustaja James Hirvisaaren (ps) eduskunta-avustaja kirjoituksellaan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Bäckman kantelee Julkisen sanan neuvostoon Yleisradiosta. Bäckman jättää tutkintapyynnön Anton-pojan isästä Paavo Salosesta.

Bäckman häviää oikeusjuttunsa pientä sastamalalaista lehteä vastaan ja joutuu itse maksamaan korvauksia. Lehdessä oli käsitelty Bäckmanin kärjekkäitä kirjoituksia, mikä hänen mielestään loukkasi törkeästi hänen kunniaansa.

Dosentti tehtailee tutkintapyyntöjä liukuhihnalta. Olen puhunut aiheesta useiden eri tiedotusvälineiden toimittajien kanssa. Moni myöntää, että aiemmin Bäckmanin nimeä välteltiin mainitsemasta, koska ei yksinkertaisesti jaksettu aloittaa hänen kanssaan joka kerta samaa sirkusta. Käytännössä Bäckmanin juridinen pelottelu johti siis suomalaisen median itsesensuuriin, mikä palveli mainiosti hänen tarkoitusperiään vieraalla maaperällä.

Ei Bäckman ole suinkaan ainoa: vastaavia vaiettuja, rasittavasti toimivia miehiä on muitakin. En voi mainita heidän nimiään.

Kohudosentti on osannut myös hyödyntää sumeilematta kielimuuria sekä suomalaisen median välinpitämättömyyttä ja asiantuntemattomuutta Venäjän sisäisestä keskustelusta. Ani harva uutistoimittaja osaa venäjää, mikä tekee tiedonhankinnan rajan takaa hankalaksi. Kuten Bäckmanin nousu ainoaksi Suomi-asiantuntijaksi Venäjällä osoittaa, kovin vähän on ollut myöskään aivovientiä siihen suuntaan.

Avun viime numerossa Bäckman halusi lähettää suomalaiset Venäjälle oppimaan ihmisoikeuksia ja sananvapautta. En tiedä, mitä opittavaa meillä on sananvapaudessa maalta, joka on maailman lehdistönvapauden indeksissä sijalla 142. Suomi on tilastoykkönen.

Oliko tämä koko lapsijupakka osa Johan Bäckmanin kuntavaalikampanjaa? Jos oli, pieleen meni. Valtavasta medianäkyvyydestä huolimatta Bäckman sai Espoossa ääniä vaivaiset 40.

Julkaistu: 1.11.2012