Huomasitko tiaisten vähentyneen? Syynä oli ilmastokriisin aiheuttama hellekevät – näin se vaikutti
Ilmastokriisin edetessä yli puolet viime toukokuun päivistä oli Suomessa helteisiä. Se teki pahaa jälkeä tiaispopulaatioissa.
Olen seurannut järjestelmällisesti pöntöissäni pesivien pikkulintujen poikastuottoa kymmenen vuoden ajan ja pyrkinyt rengastamaan kaikki poikaset. Kesällä 2022 minulla oli pönttöjä ensi kertaa yli tuhat, tarkalleen 1 010, niistä pikkulinnunpönttöjä noin 800. Saman verran niitä oli myös viime vuonna ja tänä vuonna – noin 450 Kemiönsaaressa ja 350 Kirkkonummella, kaikki eteläisessä Suomessa.
Pönttömetsät ovat säilyneet noiden vuosien ajan samanlaisina. Kirkkonummella on sekametsiä ja lehtomaisia niittyjen reunusmetsiä. Kemiönsaaressa pönttöalueella on sekametsiä, niitynreunusmetsiä ja kalliometsiä.
Kemiönsaaresta olemme vaimoni kanssa ostaneet 37 hehtaaria metsää. Se on niin sanottua yksityistä suojelu-aluettamme, eli sitä ei hakata. Vähäiset polttopuumme ovat olleet tuulenkaatamia tai kuolleita puita.
Talitiaisten määrä romahti – Mitä tapahtui?
Kesällä 2022 rengastin tiaisten ja kirjosieppojen poikasia yhteensä 1 893, kesällä 2023 yhteensä 1 850, mutta kesällä 2024 vain 1 219. Viime kesän poikasmäärä oli enää noin 65 prosenttia edellisten vuosien määrästä.
Sinitiaisia pesi metsässämme vuosina 2022 ja 2023 melko tasan sata paria, ja poikasia syntyi kumpanakin vuonna noin 600. Viime kesän poikasia syntyi vain 333, siis lähes puolet vähemmän.
Talitiaisia syntyi vuonna 2022 yhteensä 497, viime kesänä 293.
Kuusitiaisia on metsässämme pesinyt aikaisemmin säännöllisesti 8–10 paria, ja ne ovat saaneet vuosittain noin 70 poikasta. Viime kesänä ei ollut yhtään pesintää.
Kirjosieppojen poikasmäärä oli kahtena edellisvuonna hieman alle 750. Viime kesänä rengastin kirjosiepon poikasia 654.
Helle vei emolintujen eväät
Viime kesän toukokuu ja kesäkuu olivat erityisen lämpimiä. Yli puolet toukokuun päivistä oli hellepäiviä. Luulisi, että aikainen lämmin kesä olisi hyvä tiaisille ja muille pikkulinnuille. Toisin näyttää olevan.
Tiaiset syövät puiden oksilta, pensaista ja ruohovartisista kasveista sekä osin maasta hyönteisiä, niiden toukkia ja koteloita, hämähäkkejä ja kirvoja.
Helteinen ilma kuivattaa kasveja ja vähentää mettä kukista, joten hyönteisiä ja niiden toukkia voi olla paljon vähemmän kuin tavallisena kesänä, jolloin sääolosuhteet vaihtelevat. Kirvojen medensaanti kasvien lehdistä vaikeutuu, jolloin nekin vähenevät.
Kuusitiaisilla oli suuri syysvaellus edellissyksynä.
Ratkaiseva syy pesinnän rajuun vähenemiseen lienee ollut tiaisemojen tavallista heikompi ravintotilanne aikaan, jolloin pesää perustetaan ja munitaan.
Kuusitiaisilla oli suuri syysvaellus edellissyksynä. Tuhansia kuusitiaisia muutti meren yli muun muassa Hangon lintuaseman kautta. Silloin arveltiin niiden olevan peräisin jostain kaukaa idästä. Mukana taisivat mennä myös Etelä-Suomen kuusitiaiset, koska pesinnät loppuivat.
Kirjosieppo pyydystää pääasiassa lentäviä pikkuhyönteisiä, mihin lajin englanninkielinen nimikin, pied flycatcher, viittaa. Se aloittaa pesintänsä noin kaksi viikkoa myöhemmin kuin tiainen. Se viettää talven Saharan takana kuumassa ilmastossa ja siksi sopeutunut helteisiin paremmin kuin tiaiset.
Kirjosiepolle ravinnoksi sopivia hyönteisiä on ollut kaiketi vain hieman normaalia vähemmän. Lajin pesinnälle vaarallisinta on jatkuva sade poikasten ruokinta-aikana: silloin hyönteiset eivät lennä, ja poikasia kuolee runsaasti.
